Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

Räpiköimistä

Tarkoituksena oli jäljestää sekä lauantaina että sunnuntaina. Mutta homma ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Lauantaiaamuna heräilin joskus 8 aikoihin ja päästin koirat pihalle. Olivat keskenään jonkun puolisen tuntia, kun pesin kasvoja ja hampaita yms muuta aamupuuhaa. Päästin tyypit sisälle hetkeksi ja maksimissaan 10 minsan päästä lähdettiin takaisin ulos postinhakureissulle. Tuulikaapissa katsoin, että Pätkän toinen takajalka näyttää jotenkin oudolta, mutta en sitten ajatellut asiaa sen enempää vaan ajattelin vaikutelman syntyvän vain siitä, että tila on pieni ja kaikki kolme olivat änkeytyneet sinne kenkien sekaan.

Alkuviikon tavalliset

Maanantaina toiseksiviimeiset kontakti- ja pujottelukurssikerrat. Kontakteihin tultiin reippaasti myöhässä (oli luvattu liukasta joten "hieman" jänskätti ajaminen - autossa on kyllä nastarenkaat, mutta tieto siitä, että iso osa nastoista puuttuu, ei tehnyt oloa kovin luottavaiseksi - onneksi siellä ei lopulta ollut oikeastaan yhtään liukasta), mutta saatiin silti enemmän irti kuin viimeksi. Otettiin niskaote puomista ja nyt Pätkä meni ihan kivasti sivusta heittämällä. Alkuun yritti taas hösätä, mutta niinkin yksinkertainen kikka kuin pannasta oikealle paikalle ohjaaminen (ja siiveke toisella puolella estämässä hyppimistä) auttoi ongelmaan heti. Tosin uusi ongelmia ilmaantui heti. Kun otettiin ekaa kertaa "rataa" (=putki tai hyppy+putki :D) mukaan ennen kontaktia, ei Pätkis malttanutkaan pysähtyä kontaktille. Ei se sitten kovin hyvin ole vielä iskostunut takaraivoon, vaikka nokkia osaakin... Eli tehokuuri treeniä tähän. Pitää varmaan raahata Imphan kentälle oma putk…

Lähiöelämää, jälkeä ja tottelemista

Perjantaina ja lauantaina tehtiin pikapyrähdys äidin luokse Leppävaaraan. Perjantainen menomatka päästiin Williamin kyydillä. Samalla käväistiin jättämässä "muutama" nurmijärveläinen risu ja oksa siskon luokse ja Pätkis pääsi pussaamaan pikku Alicén ihan linttaan ennenkuin jatkettin matkaa äidille. Epätoivo meinasi kyllä iskeä noinkin lyhyellä matkalla, vaikka minun käsissäni ei ollut kuin Momo ja Pätkis, Tara kulki äidin kanssa. Hirveä vouhkaaminen, kiskominen ja sinkoilu. Pätkishän ei osaa kulkea remmissä ja Momo on aina ollut veturi. Kahdestaan ne olivat ihan kaameita. Iltalenkillä uusi yritys. Nyt kasvatin itseni henkisesti jättiläisen mittoihin enkä sietänyt yhtään ainutta linjastosta poistumista. Tarpeet sai tehdä rauhassa, mutta muuten kuljettiin hönkymättä sivulla. Hermojaraastavaa.

Osteopaatilla, silmäpeili ja jälkeäkin

Eilen oli kotityöpäivä, joten pystyi tekemään Pätkälle aamulla jäljen. Mentiin taas metsään. Noin 150 metriä, kaksi kulmaa, tyhjiä aika paljon ja lopussa keppi sammaleen piilotetun purkin päällä. Pätkä teki oikein kivasti töitä koko jäljen, oli tarkka ja keskittynyt eikä tyhjissä ollut ongelmia. Mukavinta oli huomata, että kun tuli vaikeampi paikka, selvitti homman epäröimättä itse. Ei jäänyt ihmettelemään tai kyselemään. Eka kulma meni kuin juna raiteilla, toisessa meni pari askelta yli ennenkuin oikea suunta löytyi (oli aika hauskan näköinen, kun huomasi että nyt ei jälki jatkunutkaan - nenä kävi salamana oikealla ja vasemalla ja sitten vauhdikas pyörähdys oikeaan suuntaan - ihana). Loppupalkan purkin valitettavasti bongasi silmillään eikä sitten noteerannut sen päällä olevaa keppiä yhtään.

Agit

Maanantaina kontakti- ja pujottelutreenit. Kontaktitreenit menivät pääosin ohi, kun tappelin Pätkiksen kanssa siitä mennäkö puomille  nokkimaan vai ei. Tuohan siis on ties kuinka kauan kiepauttanut itsensä puomilla ympäri eikä takapäätä ole tarvinnut nostaa puomille nokkimista varten. Nyt Pätkis oli sitä mieltä, että takapäätä ei puomille laiteta. Ei mennyt sille itse (tai kulki siinä normaalisti, mutta jos piti mennä nokkimisasentoon, hyppäsi pois kiepautuksen sijaan) ja jos yritin nostaa takapään ylös (jossa ei ole alusta asti ollut mitään ongelmia...) heittäytyi veteläksi mitä enemmän yritin tai ainakin laski toisen jalan maahan jos pysyikin asennossa muuten. Nokkiminen itsessäänkin oli jotenkin vastentahtoista. Pätkä ei ole tuollaista aiemmin harrastanut, joten hieman ihmetyttää mistä moinen. Oli muutenkin jotenkin tosi ihmeellisessä mielentilassa. Leikki kyllä normaalisti ja seurasi hienossa vireessä (kun piti kokeilla onko se jotenkin paineessa noin yleisestikin), mutta joku sen…

Harppomista

Keskiviikkona koirat joutuivat olemaan pitkästä aikaa yli kymmenentuntisen päivän yksin. Ulos päästyään ne ottivatkin sitten ilon irti elämästä - Pätkis juoksee pitkin pihaa reikä päässä, Momo perässä ja Tara hävisi jonnekin metsän uumeniin etsimään syömistä... Näiden überpitkien yksinolojen aikana Pätkis näyttää palaavaan nuorempana harrastamiinsa aktiviteetteihin eli viihdyttää itseään keksimällä omatoimista tekemistä. Ja tämä ei valitettavasti pidä sisällään viatonta lelujen kanssa leikkimistä (vaikka yleensä olkkarin ja eteisen lattioille onkin kasattu kaikkien talon lelukorien sisältö ja osa leluista on joutunut luopumaan sisälmyksistään - valkoinen höttö saa lojua yleensä pitkin lattioita, mutta vingut ja kovemmat mekanismit Pätkiksellä on tapana ensin purkaa osiin ja sitten piilotella petien ja mattojen alle)...  Tällä kertaa Pätkä oli kantanut tuulikaapista eteiseen Nikon lenkkarin, kaivanut siitä pohjallisen ylös (tai miten se ikinä tuon onnistuu tekemään, Pätkishän on pienes…

Alkuviikon agit

Eilen oli vuorossa pujottelukurssin ensimmäinen kerta. Periaatteessa olisi ollut myös kontaktikurssin eka kerta, mutta sen oltiin ehditty jo korvaamaan aiemmin. Kurssi alkoi vasta kahdeksalta, joten pääsin harjoittelemaan jälleen pimeällä ajoa, tällä kertaa ihan "oikealla matkalla", eikä tuolla meidän pienellä Kiljavantiellä. Hirveän kamalaa kyllä oli, mutta onneksi on olemassa bussipysäkit, joihin kurvailla, jos taakse meinaa kertyä porukkaa. Mutta kaippa tämänkin oppii vain ajamalla...

Itse kurssi sitävastoin oli hyvä. Saatiin hurjan paljon uutta harjoiteltavaa ja ajattelemista keppien osalta.

Ekat kulmat

Lauantaiaamu alkoi jäljellä Rajamäellä (siellä kirkon vieressä taas). Jälki oli ihan jees, tosin rytmi oli ihan hukassa. Välillä liian lujaa ja välillä liian hitaasti. Mutta stressataan siitä myöhemmin, sillä jäljellä oli myös meidän eka kulma. Vähän ekstemporee, sillä päätin kulmasta vasta jälkeä polkiessani. Pätkis ei sen kummemmin ihmetellyt kulmaa. Nokka pysyi maassa koko ajan, mutta yritti kyllä tarkistella alkuperäisen suoran suuntaan useammankin kerran ennenkuin uskoi, että jälki ihan oikeasti menee nyt eri suuntaan. Loppuun olin laiskana jättänyt ruokakupin ja enpä taida enää uudestaan jättää, sen verran kökkö oli pari viimeistä metriä jäljestä Pätkän bongattua kuppinsa.

Ja viimeinen lomapäivä

alkoi elämäni ensimmäisellä ihan yksin suoritetulla tankkauksella. Vaati hieman ajelua bensamittarien ympäri, kun en millään hahmottanut miten päin siinä pitää olla, mutta muuten suoriuduin hommasta ilman pahempia kommelluksia. Sitten huristeltiin Pätkän ja Taran kanssa Riihimäelle (navigaattori näyttää olevan ihan hukassa Riihimäen keskustassa, sen verta tuli ajeltua ympyrää ...) Laioksen käsittelyyn. Pätkä oli taas vetänyt melkoisesti jumiin oikeaa puolta, mutta aukesi hienosti käsittelyssä ja nyt ei tarvitse mennä uudestaan kuin vasta sitten kun siltä joskus tuntuu.

Se on terve!

Eilen lähdettiin Pätkän kanssa aamuvarhaisella kohti Kirkkonummea ja "onko koirastasi suojeluun" testiä. Toki paljon mieluummin olisin mennyt tilaisuuteen, jossa Pätkää olisi vahvistettu vieraiden (miesten) kanssa leikkimisen suhteen, sillä sitä se tarvitsisi eikä testiä. Testitilanteesahan ei tueta/vahvisteta koiraa, vaan tehdään melkein päinvastaista, kun yritetään saada niistä ominaisuuksista selvää. Ja Pätkän ongelmakohdathan olivat selvillä jo aiemmilta kerroilta. Mutta uteliaisuuttani piti nyt kuitenkin lähteä katsomaan. Tosin aamulla oli hyvin lähellä, että olisin jäänyt kotiin. Pätkän korva on muutaman viime päivän ajan alkanut vaivaamaan uudelleen (ensin se vain kutisi ja näytti helpottavan kun laitoin tippoja) ja aamulla kurkkaus korvaan sai karvat pystyyn. Vasemmassa korvassa on punaisia "laikkuja", joista näyttää olevan iho kokonaan "syöpynyt" (paremman sanan puutteessa) pois ja pelkkä korvan koskettaminen sattui. Ei kiva, ei hyvä :(. Lisäksi …

Tunkeilijoita ja BH Pätkis

Keskiviikkona tulin töistä Rajamäellä, josta Niko haki minut kotiin. Siinä ajassa (noin puoli tuntia, jos sitäkään), oli pihalle ehtinyt eksymään kolmen peuran lauma. Toisintona viime vuotiselle. Kuulemma kaksi aikuista ja yksi vasa. Itse en uskaltautunut mennä katsomaan (ja koirat eivät saaneet lupaa), joten Niko sai kunnian toimia pihan vartijana. Onnistuivat tullessaan ja poistuessaan kaatamaan osan aidasta alas, mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut ja aitakin saatiin (noh, Niko sai :D) kohtuu iisisti nostettua takaisin pystyyn. Välillä täällä on etäämpänä kuulunut aikamoista pauketta, joten olivatkohan metsästäjiä paossa. Jos ei noita karvanoppia olisi, niin olisivat kyllä mieluusti saaneet jäädäkin pihamaalle turvaan (juu, olen varmaan katsonut bambin aivan liian monta kertaa, että kykenisin suhtautumaan asiaan realistisesti ja aikuisesti..).

Kun nelijalkaisista vierailijoista selvittiin, saatiin eilen vaihteeksi kaksijalkaisia vieraita. Ihmettelin, kun koirat pitivät ihan hirve…