Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2011.

Karma is a...

Sain tämänpäiväisissä agitreeneissä ihan ansioni mukaan. Jos viimeksi Pätkis törmäsi törttöilyideni vuoksi siivekkeeseen, minä lentelin tällä kertaa sillä tuloksella, että kämmenet ja polvet ovat nyt pikkaisen auki... Jälkimmäisellä radanpätkällä törmättiin Pätkän kanssa vauhdissa toisiimme ja yllättävän kovaa tuollaisessa törmäyksessä lentää. Pätkis ei edes teeskennellyt olevansa huolissaan maassa avuttomana makaavan mamman voinnista, päinvastoin, hyppäsi vain päälleni ja tunki taskuun hamuamaan palloaan - reilu kaveri :D. Juhan sanojen mukaan haaveri oli ihan oikein ohjaajalle, mitä jäin taas töröttämään paikoilleni, kun piti juosta lujaaaa eteenpäin (ja ihan oikeassa oli) :D.

Aurinkoinen juhannus

Säätiedotuksista poiketen Rymättylässä vietettiin tänä vuonna ihanan lämmin ja aurinkoinen juhannus. Kokkokin poltettiin monen vuoden tauon jälkeen!

Siinä missä minä nautin lämmöstä, auringosta ja rauhasta tekemättä oikestaan yhtään mitään, koirat nauttivat elämästään perjantaista sunnuntai iltapäivään pääosin vedessä. Mitä nyt välillä hyppivät kallioilta ja vetivät rallia nurmikolla. Pätkis opetteli myös surffaamaan :D



Auts...

Eilen oli aika ahkera päivä. Huristeltiin aamulla Pätkän kanssa kahdestaan Nurmijärveltä Espooseen ja töiden jälkeen (tai no, Pätkis sai relata yksin kotona) agitreeneihin. Ruuhkaa välttääkseni lähdin niin että oltiin paikalla jo reippaasti etuajassa, joten Pätkis pääsi uimaankin ennen treenejä.

Itse treeneissä olin taas ihan kamalan surkea. Ja harmillisesti Pätkis sai kärsiä käsiohjaajastaan enemmän kuin normaalisti. Onnistuin nimittäin ohjaamaan sen kerran päin aidan siivekettä. Aika pahan näköinen törmäys - hetken näytti siltä, että olisi käynyt pahemminkin. Onneksi pikkusintti ravisteli esteet päältään ja jatkoi rataa niinkuin ei mitään  - ohjaajan jäädessä kauhuissaan tuijottamaan perään ja jonkin aikaa tuli tuijoteltua koiran liikkeitä, jotta onhan se ihan varmasti kunnossa...

Aaaa!

No nyt sekin on sitten tehty. Ajeltiin eilen aamulla kukonlaulunaikaan ja kaatosateessa Taliin, lenkkeiltiin ensin ihanissa tutuissa maisemissa ja sitten vähän toteltiin. Pääosassa olivat Pätkän osalta esteet, tarkemmin A esteet, sillä niitä ei olla vielä ikinä tehty (muuta kuin agissa nokittu siellä esteen juurella). Ensin kokeiltiin kaikista loivinta, sitten keskiloivaa useampaan kertaan ja kun siinäkään ei ollut mitään ongelmia, uskalsin siirtyä siihen oikeaan. Ja olisihan se pitänyt arvata, kun Pätkästä on kyse - sinne se meni mennen tullen ilman epäröintejä! On se vaan ihanan helppo otus.

(Aivan liian) pitkästä aikaa agia!

Agitreenit alkoivat jälleen maanantaina valtavan pitkän tauon jälkeen. Ja oli ihanaa!

Ihanaa siitäkin huolimatta, että olin aivan järkyttävän huono. Jos jotain kehittymistä ohjaamisessa oli nähtävissä viime syksyn treeneissä, oltiin nyt palattu takaisin nollapisteeseen. Sohin, huidoin, valssasin paikoissa joissa ei olisi ollut mitään tarvetta, jäin miettimään kesken ohjauksen, unohdin radan uudestaan ja uudestaan ja no, olin ihan kamala :D. Pätkis sitä vastoin muisti heti mistä on kyse ja oli ihan fiiliksissä - ohjauksestani huolimatta (tosin eipä aiemminkaan ole ollut yhtään epäselvää kuka on meidän tiimin heikoin lenkki..). En käsitä miten sitä voikin tykätä niin paljon jostain, jossa on niiiin huono :D.

Miniloman puuhastelut

Viime viikolla tuli mukava breikki, kun työviikko päättyi jo keskiviikkoon. Torstai meni SBry:n tokokokeessa, mutta perjantaina ja lauantaina treenattiin Belgiasta Suomeen lomailemaan tulleen Marc Adriaensin johdolla. Pätkiksen kanssa missattiin lauantain toinen treeni lakkiaisten vuoksi, joten saatiin vielä privaattitreeni sunnuntaina kukonalaulun aikaan ennenkuin vieraan oli aika lähteä lentokentälle.

Hilkulla oli, että perjantainkin treenit olisi jäänyt väliin. Törmättiin nimittäin aamulenkillä pieneen kyyhyn ja kohtaamisen jälkeen jäi hieman epäselväksi osuiko Tara siihen/ehtikö se purra Taraa. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä... Tuon kohtaamisen jälkeen en kuitenkaan enää kovin mielelläni päästä koiria haistelemaan pientareita - tuokin käärmes kun oli ihan kevyenliikenteen pientareella tuossa meidän nykyään kuitenkin kohtuu vilkkaalla lähiöalueella. Lauantaina koko komppania saikin juosta treenikentän viereisessä koirapuistossa itsensä läkähdyksiin ja illalla ajeltiin …

Ryhtiliikettä

Koirat viettivät viime kirjoituksen jälkeen jälleen kerran pidemmän ajan maalaiseloa viettäen. Hain ne kyllä suunnitelmien mukaisesti sunnuntaina hoitolasta, mutta en sitten tuonutkaan niitä Espooseen asti, vaan huristeltiin Nurmijärvelle, josta kolmikko palautui minulle lopulta vasta torstaina. Sen verran kovasti etenkin Tara tällä kertaa yritti sujahtaa mukaan lähtiessäni, ettei enää tunnu niin pahalta, vaikka jatkossa ei niin paljoa maalaiseloa tulisikaan - kyllä noille lopulta kuitenkin se tärkein paikka on minun vierelläni, olosuhteista viis.