Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

Momo saves the day!

Momoa (ja Momon käytöstä) tulee niin usein päiviteltyä, että pitää kerrankin kirjoittaa jostain, missä Momo on ihan korvaamaton. Momohan ei juuri mistään hätkähdä ja unohtaa ikävät kokemukset viimeistään seuraavaan päivään mennessä (luonnetestituloksestaan huolimatta :P) ja se on joskus ärsyttävyyteen asti itsevarma itsestään - ominaisuuksia jotka tekevät siitä ajoittain hankalan mutta toisinaan niin kovin helpon.  Muutama päivä sitten Momo todisti taas miten korvaamaton se on meidän laumalle.

Karmea kotiinpaluu

Tänään käväistiin kokeilemassa paimentamista Svedun paimennuskoulussa Somerolla. Päästiin Annamarin kyydillä, joten tytöt jäivät kotiin (en olisi kuitenkaan raahannut Taraa kosteankylmään autoon istumaan, etenkin kun siellä on ulkoilemisenkin kanssa vähän niin ja näin). Pätkis oli ihan eri mielentiloissa kuin heinäkuussa, voisi oikeastaan sanoa, että todella vaisu. Toisella kiekalla sentäs vähäsen innokkaampi kuin ekalla. Hommaa ei auttanut yhtään, että "ohjailin" koiraa ihan minne sattuu tai jos onnistuin selkeästi osoittamaan mihin haluan Pätkän menevän, olin sitten tiellä huitomassa kepillä... Huokaus. Noh, ihan kivaa kuitenkin ja mielenkiintoista kuten aina. Toivottavasti seuraavalla kerralla kykenen vähän parempaan (tosin agilitykokemuksen suomalla varmuudella voisin olla melko varma, ettei näin käy...).

Voihan kukkahattu ja täydellinen jälki

Eilen oli etäpäivä, joten suunta heti aamusta Kiljavalle.

Ennen lähtöä piti tehdä pikainen pissalenkki, jotta voitaisiin matkan varrella totella Imphan kentällä. Olisi pitänyt jättää väliin (etenkin kun Imphan kenttä oli käytössä, eikä päästy sinne), oli taas sellainen lähiökohtaaminen ettei paremmasta väliä. Huomasin jo kaukaa äärirasittavan koirakon, joihin törmätään aina aamuisin kun on kiire. Nainen antaa sekarotuisen malikan näköisen ja kokoisen koiransa vaania ja tuijottaa fleksissä ihan estoitta. Ihan pirun rasittavaa ja provosoivaa.. Noh, tällä kertaa en jaksanut vältellä tyyppejä, joten käveltiin niiden perässä (eroa jotain 20-30 metriä, ettei ihan perseessä oltu) kotia kohti. Koira jää vaanimaan fleksin nokassa ja välimatka pieneni kokoajan, koska eihän sitä piskiä nyt mitenkään voi kieltää moisesta...

Treeniä ja lisää sairastelua

Viime perjantaina matkattiin taas töiden jälkeen Kiljavalle maaseudun rauhaan - jo siksi, että viikon pakkolepo (joka ulottui laiskan omistajan takia Momon lisäksi koko muuhun porukkaan) vaati vastapainokseen rajoittamattoman vapauden kirmata niin paljon ja sillä tyylillä kuin kukin tahtoi.

Perjantaina oltiin paikalla niin myöhään, että ulkoiluksi riitti nopea pyrähdys metsässä, lauantaiaamuna koirat vaativatkin sitten jo ennen kukonlaulua pihalle pääsyä. Ja ryskyivät koko aamun ympäri taloa, sisälle kuului vaan tasainen tumtumtumtum. Hieman ennen yhdeksään alkoi olemaan valoisampaa ja päästiin lähtemään kentälle.

Normitouhut ja pakkolepoa

Lauantaiaamuna Taliin purkamaan ensin riekkuenergiaa ja kentän vapauduttua ihan pikkaisen treenaamaan Pätkän kanssa. Vähän seuraamista (pikkasen pliisua), tasamaanoutoja leikkien (ok, mutta hemmetti kun saisi palautukseen lisää vimmaa, tuo on vaan jotenkin niin rasittavan pikkusievää) ja sitten keskiloiva A ja pari metristä. Kapula hajosi ekalla metrisellä kolmeen osaan, joista Pätkis valkkasi sitten jonkun. Seuraavalle napattiin suosiolla joltakin kentälle jäänyt kapula. Nämä oli kaikki ihan ok. Loppuun eteenmeno, joka oli sekä himppusen normaalia hitaampi että taas hieman kiero. Graah. Treenien jälkeen menin Starkkiin kyselemään mutteria korvaamaan kapulasta tippunutta, mutta lopulta kävi niin, että Starkin pojat leikkasivat metallitangosta kokonaan uuden keskiön. Toivottavasti sillä saataisiin kapulasta vielä toimiva, niin hyvä tuo on ollut, että olisi sääli jos siitä ei enää tulisi peliä.

Matkailua ja treeniä

Viime viikon tiistaina suunnattiin Lepuskiin (hitsit urheilupuisto onkin muuttunut siitä kun vimeksi olen siellä kulkenut kunnolla..) EPK:n tottiksiin, joissa teemana nouto. Pätkä sai kaksi kiekkaa. Ekalla norminoutoja "lelu"kapulalla. Ihan innoissaan oli kapulastaan, mutta siitä huolimatta mitä useampi toisto, sen hitaampi etenkin takaisintulovauhti oli. Ja mälvääminen oli ihan valtoimenaan... Graaah. Tokalla kiekalla sitten vain leikin kapulalla (eli ilman perusasentoja tms sai lähteä vauhdista kapulan perään, kehuin ja käskin tuomaan kun oli kapulalla ja juoksin itse kauemmaksi - sai tulla eteen tai hypätä vasten oman valintansa mukaan) ja johan vauhtia oli taas molempiin suuntiin. Vielä kun keksisi miten saisi tuon vauhdin liikkeeseenkin... Noh, ehkä se tulee treenien myötä. Jos ei tule, niin mietitään sitten jossain vaiheessa uudelleen.