sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Karmea kotiinpaluu

Tänään käväistiin kokeilemassa paimentamista Svedun paimennuskoulussa Somerolla. Päästiin Annamarin kyydillä, joten tytöt jäivät kotiin (en olisi kuitenkaan raahannut Taraa kosteankylmään autoon istumaan, etenkin kun siellä on ulkoilemisenkin kanssa vähän niin ja näin). Pätkis oli ihan eri mielentiloissa kuin heinäkuussa, voisi oikeastaan sanoa, että todella vaisu. Toisella kiekalla sentäs vähäsen innokkaampi kuin ekalla. Hommaa ei auttanut yhtään, että "ohjailin" koiraa ihan minne sattuu tai jos onnistuin selkeästi osoittamaan mihin haluan Pätkän menevän, olin sitten tiellä huitomassa kepillä... Huokaus. Noh, ihan kivaa kuitenkin ja mielenkiintoista kuten aina. Toivottavasti seuraavalla kerralla kykenen vähän parempaan (tosin agilitykokemuksen suomalla varmuudella voisin olla melko varma, ettei näin käy...).



Kotiin päästiin jo joskus neljän aikoihin ja onneksi päästiin -  vastassa oli nimittäin pahin painajaiseni - paloauto talon edessä ja palomiehiä letkujen kanssa omassa rappukäytävässä. Rappu haisee ihan savulta ja palomiehet sanovat, että nelosessa palaa kunnolla. Kuulen kyllä vielä, että huoneistossa saa olla sisällä, mutta siinä vaiheessa olin jo juoksemassa aikamoisella vauhdilla tyttöjen luo...  Onneksi mitään hätää ei ollut ja sisällä tultiin vastaan onnellisen tietämättöminä talon tapahtumista. Koska tytöt olivat olleet viimeksi ulkona aamulla, oli pakko lähteä samantien ulos uhmaten savua sekä letkuista ja puhaltimista tehtyjä "esteitä". Ihmeen tervepäistä sakkia ovat kyllä, kukaan ei ollut moksiskaan rapusta täynnä palomiehiä tai kaikenmaailman esteitä, joiden ylitse jouduttiin kapuamaan, että päästiin pihalle. Lompsuteltiin vajaan tunnin pimeydessä, myrskytuulessa ja kaatosateessa (saatiinpa ainakin olla rauhassa ja tyypit kirmata ylimääräistä energiaansa pellolle) ja kun palattiin kotiin, ei palomiehistä ollut enää tietoakaan. Hyvä niin, mutta vähän jäi vaivaamaan mistä oli kyse.