tiistai 25. huhtikuuta 2017

Rakastettava kiusankappale

Torstaina briardit sai kesätukat. Taran nyhersin itse fiskarseilla, mutta Momo ja Pätkä pääsi Annan käsittelyyn. Momo nuortui välittömästi ihan silmissä, vetelee sellaisia varsanloikkia pihalla, että pois alta kaikki Hikkaa pienemmät... Pätkistä taas näytti pari ekaa päivää vähän ahdistavan ne valtavat roikkuvat pallit, jotka varmaan tuntuu aikalailla erilaisilta kun ei ole karvoja edessä. Mutta nyt sekin on jo oma itsensä. Tara nyt on taas ollut hurjan pirtsakkana jo ennen parturointia, viuhahtelee välillä lenkeillä ohi sellaista vauhtia, että olen sekoittanut sen Momoon tai Pätkään 😆.

Hetki ennen keväistä lumisadetta...


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Testailuja

Pääsiäislomalla tuli ulkoilutettua pitkästä aikaa kameraa. Harmillisesti vaan ulkoiltiin (kameran kanssa) aina 6 aikoihin aamulla, joten varsinkaan metsässä ei valo riittänyt sitten niin mitenkään. Mutta pakko oli ikuistaa tuota meidän takapihan metsää puroineen vielä kun pystyy, kohta se on taas kasvanut umpeen kaikenmaailman roskakasveja (jos en onnistu niitä jotenkin pysäyttämään).


torstai 13. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä!

Tiistaina Saijan treeneissä tehtiin jälleen kerran loppuun puomia ja Hikuhan osui jokaikinen kerta ihan keskelle kontaktialuetta, siitäkin huolimatta että hetsattiin vauhtia lisää! Hämmentävää, kun ei me olla tehty mitään muutoksia treeniin, kunhan omatoimivuoroilla aina otettu muutama toisto. Otettiin myös muutaman kerran kokonaisena, vaikka oli putki alla. Radalla hinkutettiin pääasiassa valssien ajoituksia (aina auttamattomasti myöhässä) ja välistävetoja.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tara 15 vuotta ja isojen koirien juttuja

Tara täytti tänään ihan hurjia lukemia, kun mummelin mittariin rapsahti täydet 15 vuotta! Aika käsittämätöntä! Mummeli on voinut hyvin viime aikoina. Ruoka ja uni maittaa, mutta myös liikkuminen on pop. Sen jälkeen kun jäät ja lumet lähti, niin Tara on ollut ekana aamuisin jonottamassa portilla lenkille pääsyä. Taitaa mummelin(kin) rinnassa olla vähäsen kevättä, sen verran paljon on pomppua askeleessa ja hajut kiinnostaa normaaliakin enemmän. Synttäriaamunakin tallusteltiin auringon noustessa hyvä tovi tuossa hiekkatiellä ja pellolla, Tara kanniskeli keppejä, metsästi pellolta muiden mukana lämpimäisen tuoretta peuran kakkaa ja nuuskutteli metsän puolella yön aikana ilmestyneitä hajuja. Ja tuntui olevan oikein onnellinen 💗.

Synttäriaamua kännykällä

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Toimettomuutta

Uhuh, on muuten tullut käytyä läpi sellainen flunssa, että ei tartte vähään aikaan toivottavasti sairastaa! Nyt on menossa kolmas viikkoa sairastelua eikä vieläkään kunto ole ihan kohdillaan. Flunssan jalkoihin on siis jäänyt niin Hikan kuin omat treenit. Tai no, Hikalta on jäänyt väliin ainoastaan omatoimitreenaamiset, tiistain treeneihin olen sentään saanut itseni aina raahattua. Aikalailla minimiin on jäänyt myös ulkoilut ja sehän on sitten näkynyt... Pitkän aikaa tosi kiltisti yksin kotona ollut Hikkanen on tuhonnut vähän kaikkea mitä vaan on pieneen mieleen juolahtanut - parempiin suihin on vedetty mm mun huppareiden vetskareita, rahi, useampi johto, sukkahousuja, olkikori, karvalankamattoa pitkät pätkät, yksi lasten puhelimista. Ja ties mitä muuta.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Surullisia uutisia. Ja vähän muutakin.

Ihan ensalkuun maailman surullisimpia uutisia - jälleen yksi Momon pojista on poissa. Tällä kertaa oli Keltsin vuoroa lähteä. Oli taas sellainen uutinen, joka tuntuu vielä pitkään jossain tosi syvällä. Keltsi syntyi viimeisenä Nooran autoon (matkalla lääkäriin kun ei millään meinannut syntyä) ja ilmeisesti tuosta jäi jonkinlaiset vauriot (näköön), mutta asenteessa se ei kyllä näkynyt yhtään - Keltsissä oli luonnetta vähintäänkin yhtä paljon kuin veljissään ja kuinka luottavaisesti se pentuna painautui ihmiseen kiinni, näkörajoitteistaan huolimatta 💗 Keltsi oli niin kovin erityinen, pieni ihmemies ensi henkäyksestään asti. Kovin mieluusti olisi suonut pikkumiehelle vielä monta vuotta elämää eteenpäin elettäväksi...

Mistä kaikki alkoi 💙
Noora linkitti facebookiin tämän vanhan videon, jonka olemassaolon olin ihan unohtanut - miten huoleton tuo kesä oli ja miten paljon muistoja Keltsistä ja muista Momon pojista tuon videon katsominen toikaan mieleen - miten rakkaita ne kaikki ovatkaan ja miten surullista on, että niin moni on jo poissa (en kyllä tällä luonteella ikinä pystyisi kasvattamaan...)

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Meidän pikkuinen kirppu kahvipapunen on jo vuoden!

Niin se aika vaan rientää. Tuntuu, ettei siitä ole kuin silmänräpäys kun jännäsin syntyykö pentuja (narttuja) riittävästi ja sen jälkeen vielä enemmän sitä, kuka pennuista päätyisi meille. Olin saanut jossain vaiheessa "pakkomielteen" merlenvärisestä (puolipitkäkarvaisesta) pyrristä, joten tokihan oma suosikki oli selvillä ihan alusta asti. Ja niin siinä kävi, että tuo (tuolloin...) pieni, pullea ja hirmuisen karvainen kaveri päätyi meille. Aina sanotaan, ettei koiraa saisi valita värin perusteella, mutta nyt voi sanoa, että yhtään ei ollut huono kriteeri. Tosin tuosta pentueesta olisi voinut valita millä tahansa kriteerillä, ihania olivat koko sisaruskatras ja edelleen ovat!


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ihan vaan aksaa

Edellistiistain aksoissa jäin vastaväitteistä huolimatta mukavuusalueelle ja tehtiin vain kaikista helpointa vauvarataa. Ehkä myös siksi, että olen nyt tullut siihen tulokseen, että (minulle tällä hetkellä Hikan kanssa) haasteellisten ohjausjuttujen hinkuttaminen ei ehkä ole se paras juttu. Nyt kun ollaan tehty enemmän itsekseen irtoamisjuttuja, niin Hikka on alkanut jopa varastamaan lähdöissä (ei niin, että tämä nyt oikeasti olisi kauhean hyvä juttu...) ja olemaan muutenkin röyhkeämpi - hankalampaa joo, mutta mä tykkään silti :D. Kun meillä ei ole mihinkään kiire, niin mieluummin kasvattelen tätä puolta huolella ja niitä vaikeampia juttuja sitten vaan siinä määrin, ettei mene kummallekaan tässä vaiheessa liian hankalaksi. Jos ohjaaja olisi paremmin kartalla ohjaamistensa kanssa, niin ei tarttisi tälleen miettiä asiaa, mutta Hikka -rukkaa on nyt siunattu tällaiselle epäkoordinoidulla ohjaajalla, joten sen mukaan mennään :P

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Turistina ja muutoksen tuulia

Tässä on ollut taas kaikenlaista koiramaailman ulkopuolista säätöä elämässä ja puuhaaminen on vähän jäänyt, mutta ollaan me jotain ehditty tehdä. Ainakin ulkoilla ja turisteilla (miten ikinä tuo sana nyt taipuukaan...) :D



perjantai 10. helmikuuta 2017

Toimintaviikko

Kulunut viikko on ollut tosi kylmä, mutta aivan ihanan aurinkoinen. Ja varmaan siitä syystä jotenkin keväinen. Kun olen vielä voinut olla koko viikon etänä, niin ollaan nautittu ihanista ulkoiluilmoista koko rahan edestä. Jos jostain täällä tykkään ihan älyttömästi, niin se on tämä meitä ympäröivä luonto - en keksi kauhean montaa mukavampaa asiaa kuin kulkeminen täällä omassa rauhassani. Maata riittää tallattavaksi ja maisemat ovat niin kovin nätit <  3. Ei ole kyllä niin yhtään ikävä lähiön hermojakiristäviä lenkkejä (ja vaikka ollaan reilut parikymmentä kilsaa kauempana Helsingistä kuin Klaukkalassa ollessa, niin työmatka taittuu silti yhtä nopsaa eikä tartte kitua seisovissa ruuhkissa oikeastaan ikinä)!


perjantai 3. helmikuuta 2017

Wanted: appari

Ihan alkuun ja oikeastaan koko päivityksen syy - Taran vointi on senkun parantunut! Ehdottomasti suurin juttu on se, että mummeli on alkanut parin kuukauden tauon jälkeen syömään nappuloita - ja vielä hyvällä ruokahalulla ihan itse kupistaan. Kun loppuvuosi elettiin kädestä syöttämällä maksalaatikolla ja HauHau Championin purkkiruuilla ja sen jälkeen pelkällä jauhelihalla, niin tämä tuntuu niiiin hienolta! Lisäksi Taran liikekin on selkeästi parantunut. Nyt siis näyttää siltä, että lääkkeen poisjättäminen oli erittäin hyvä päätös! Toki vieläkin jännitetään alkaako tulemaan levottomuutta, läähätystä, ylenpalttista juomista tai pissavahinkoja, mutta vielä ei ainakaan ole näkynyt mitään noista :)

Taran lookista vastaa itseoppinut trimmaaja eli minä :D

torstai 26. tammikuuta 2017

Liikkuvaa kuvaa

Tämähän on mennyt ihan villiksi, useampi päivitys viikon sisään! Voi kyllä olla aika varma, ettei moinen tahti ole pysyvä, joten hyödynnetään nyt tätä Hikkiksen videointi-intoa niin kauan kuin se jatkuu :D

Noudon oteprojekti jatkui Kundi -veljen innoittamana tällaisella uudella (paljon järkevämmällä) kokeilulla:


maanantai 23. tammikuuta 2017

Vaihteeksi jotain muuta kuin aksaa

Siirryttiin Hikan kanssa työhuoneesta olkkariin (tyhjensin taas vaihteeksi huoneen melkein kaikista huonekaluista, joten ollaan tehty siellä jopa juoksareiden pohjia :D), missä onnistuu paljon paremmin kuvaaminenkin - vieterijalan aivojumppaa muutaman päivän takaa siis ollos hyvät :D



torstai 19. tammikuuta 2017

Aksamasis

Viime viikko oli melkoisen aksapainotteinen. Tiistaina oltiin Saijan treeneissä, josta hampaankoloon jääneitä ohjauksia käväistiin torstaina hallilla etäpäivän kunniaksi yrittämässä hinkuttaa vähän sujuvimmiksi. Torstain ja perjantain välisenä yönä Hikkis sairastui johonkin ihme 24 tunnin melkoisen rajuun vatsapöpöön. Oksenteli ja ripuloi koko yön ja vielä perjantaina aamulla. Sen jälkeen kuitenkin kaikki pystyi taas sisällä, mutta muuten pentu oli ihan älyttömän voimaton ja heikko. Kun on tottunut satalasissa kirmaavaan tyyppiin, ero oli hurja... Tara taisi sairastaa edellisenä viikonloppuna saman pöpön, niin tismalleen samat oireet lauman nuorimmalla ja vanhimmalla oli.



keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Jee, vuodessa 2017 ollaan!

Vaikka toisin voisi luulla, niin vuosi 2016 oli (ihana mutta myös) jokseenkin raskas. Ihanaa kun se on vihdoin ohi ja toivotaan vuodelle 2017 huomattavasti keveämpää eloa! Vuoden viimeiset pari kuukautta tein töitä oikeastaan aamusta iltaa, viikonloput ja jopa pyhät, joten ihan hirveästi ei ole tullut tehtyä mitään järkevää. Joulukin meni toipuessa (ei niin, että olisi ehtinyt edes tehdä mitään joulua), sen verran pahasti pääsi takki tyhjenemään.


tiistai 29. marraskuuta 2016

Kohti vuoden viimeisiä

Jospa päivittäisi koirienkin kuulumiset ajantasalle, vielä pääsee kohtuu helpollakin kun ihan älyttömiä ei ole tapahtunut.


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Pientä pintaremppaa vol2

Edellisestä remppapostauksesta onkin jo aikaa, joten ehkä tällainen Pientä pintaremppaa vol2 on ihan paikallaan (vol1 löytyy täältä). Jos ei muuten, niin omaa tuskaa helpottamaan. Viime aikoina kun on tuntunut ahdistavuuteen asti ettei mikään täällä etene mihinkään suuntaan ja että meidän kohtalona on elää keskeneräisellä raksatyömaalla lopun elämäämme. Ihan hyvänä selityksenä käytetään muun elämän kiireisyyttä (lapset, koirat, treenit ja töissäkin pitäisi käydä ja viime aikoina itsellä on sielläkin ollut niin kiire että olisi tarvinnut vuorokauteen lisää tunteja...) ja lapsien ollessa täällä ei muutenkaan oikeen ehdi tehdä mitään kunnolla, mutta kyllä kaiken keskeneräisyys silti pistää harmittamaan aika ajoin (ja useamminkin :P).

perjantai 28. lokakuuta 2016

Hikka juoksee..

Siis ainahan se juoksee, ei sillä taida muuta vaihdetta ollakaan kuin "kiire", mutta tällä kertaa se yllätti ja tekaisi juoksut ihan vain paria päivää ennen kuin täytti 7 kk (eli joskus siinä 15.-16.10. tietämillä varmaan on aloitellut). Pätkis ei edelleenkään tajua mitään, jos joku hyvä tuoksu sattuukin nenään, niin automaattisesti menee tarkistamaan vain Momon takapuolen :D. Hikka on ollut ehkä vielä normaaliakin täpäkämpi ja temperamenttisempi, mutta myös hellyydenkipeämpi.

Tarakin menetti turkkinsa - ei viitsi enää kiusata vanhusta kampaamisella

tiistai 20. syyskuuta 2016

Hikkanen jo puoli vuotta!

Pikkainen Hikkanen ehti sunnuntaina täyttää jo kokonaista kuusi kuukautta! Nyt se on jo niin iso tyttö, että ehkä pitäisi alkaa tekemään enempi juttuja, että jossain vaiheessa osattaisiinkin jotain :D



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Tibbeaksataan taas

Eilen oltiin taas tuuraamassa tibbeaksassa. Ohjatulla kokeiltiin hyppy-putki-hyppy sarjaa. Tuli het kättelyssä selväksi, että mun ei auta yhtään heilua, huitoa ja säheltää, koska se saa Hikan tulemaan mun perään välittömästi. Heti kun keskityin ohjaamaan rauhallisesti (siis niin rauhallisesti kuin pystyn :P), Hikka lähti sinne minne haluttiin. Loppuaika harjoiteltiinkin sitten ohjauksen seuraamista ilman pomppimista, vähän kuin valssien harjoittelua melkein paikoillaan.

Omatoimivuorolla tehtiin alkuun rengasta tarjoamisen kautta. Tosi nopsaan Hikkis hokas mitä haluttiin. Sitten kokeiltiin tuota samaa hyppy-putki-hyppy sarjaa molemminpäin. Videotakin saatiin tällä kertaa. Harmillisesti tästä ei voi leikata ohjaajaa pois, aika karsean näköistä menoa... :P

Toki Pätkäkin oli mukana - nautiskeltiin tekemällä vähän sinnepäin radanpätkää.

Hikkis puri leluun vähän huonosti, liekö johtunut siitä, että järsi itsensä ulos kevythäkistään ja oli siinä sivussa pureskellut vähän metallista kehikkoakin. Olipa kiva ylläri huomata motarilla Hikan kurkistelevan menoa häkkinsä päältä - onneksi ei kuitenkaan päättänyt hypätä Pätkiksen puolelle, siinä ei olisi varmaan käynyt kauhean hyvin... Nyt Hikka on sitten tuhonnut kaikki kevythäkkinsä ja autoon pitäisi keksiä joku kestävämpi ratkaisu, pikkaisen ikävä Berlingoa just nyt :D