sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Nolla aksaradalta ja vähän muuta

Maanantaina oltiin aikalailla extempore HAUn kisoissa Konalassa. Mentiin suoraan töistä, joten pikkaisen kiire meinasi tulla, mutta onneksi matka Lepuskista Konalaan on lyhyt. Silti, ellei Annamari ja Nuka olisi ollut menossa, en olisi varmana edes harkinnut menemistä. Ehtimisen lisäksi epäilytti HAUn hallin pohja (geopad?) pienehkön koiran kanssa ja onhan halli myös melkoisen kylmä. Pätkiksen kanssa kuitenkin tykkäsin aina HAUn kisoista, eikä ollut lopulta Hikankaan kanssa mitään moittimista.


lauantai 10. helmikuuta 2018

Ekat agiradat kisoissa ja eka Nextari

Käytiin tänään TSAUlla korkkaamassa ekat (Rauno Virran tuomaroimat) agiradat ilman, että jäi kauheasti kerrottavaa jälkipolville. Mä luovutin jo ennen rataantutustumista (ei ehdi, pysty kykene - eikä sitten pystynytkään) ja Hikulla lähti niiin mopo käsistä vikalla radalla (no, ainakin se irtos komeesti 😝). Hiku pysyi kuitenkin hyvin lähdöissä ja kepit oli etenkin vikalla radalla tosi hienot! Ja onhan se vaan niin hienoa mennä Hikan kanssa (tähän sellainen jättikokoinen sykkivä sydän 😀), kun vielä saadaan mun ohjaaminen edes jotenkin siedettävälle tasolle, niin vitsit että tuleekin siistii!


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kaikki on rikki

Tässä on nyt kirjoitusten välissä ehtinyt olla 2 x Iidan juoksarit ja molemmilla kerroilla Hiku oli normaalia tasoaan huonompi (samoin omatoimitreeneissä). Puomi siis on selkeesti rikki... Ekalla kerralla haki tasapainoa ylösmenossa niin paljon, että keskeytettiin treeni kokonaan (ei ole aiemmin tehnyt sellaista).

Hiksun valeraskaus oli tuolloin pahimmillaan, joten kun treeneissä tuli puheeksi kohtutulehdus, niin toki sain itseni lietsottua sellaiseen paniikkiin aiheesta, että seuraavana päivänä käväistiin tuossa lähieläinlääkärissä ultrassa. Ei ollut kohtutulehdusta (eikä briardin ja pyrrin rakkauslapsia 😂).


lauantai 13. tammikuuta 2018

Rakas Pompula 13 vuotta!

Eilen meidän ikinuori Pompulainen täytti kokonaista 13 vuotta! Miksi ihmeessä aika kuluu näin kauheata vauhtia... Juhlittiin päivää aamusta asti ensin kunnon aamulenkillä kauniissa auringonnousussa (eipä sitäkään ole aikoihin päässyt näkemään..) ja siitä suoraan Hyvinkäälle uiskentelemaan. Synttärisankari vaan olisi ollut kiinnostuneempi juoksemaan allasta ympäri jahdaten sieltä käsin uimareita (noh, Hikkaa) ja ettei ihan täysin pelkäksi jahtaamiseksi olisi mennyt, niin laitettiin Momokin uiskentelemaan muutama kierros. Kotiinpäästyä sitten herkuteltiin maksalaatikkokakulla ja herkkuluilla koko porukka.


tiistai 9. tammikuuta 2018

Ekat viralliset aksakisat ja nollavoitto!

Ilmoitin Hikan hetken mielijohteesta KKK:n kisoihin viime sunnuntaille. En tiedä miksi, kun tarkoitus oli kisata vasta nyt tulevana viikonloppuna omassa hallissa, mutta ehkä jonkinlainen ajatus oli, että käyn mittaamassa Hikan jossain muualla ja jos on kamalaa niin ei sitten kuitenkaan kisata kuin vasta alkuperäisen suunnitelman mukaan. En siis ole päässyt missään harjoittelemaan mittausta ja vaikka "normimittaus" ei niin haastava olekkaan, niin ajattelin senkin nyt edes vähäsen totuttelua vaativan.

Hirmuisen jännityksen kera siis sunnuntaina Kirkkonummelle. Itse kisoihin en tainnut uhrata ajatustakaan, kun kaikki hermoileminen kului miettien kaikkia mahdollisia skenaarioita miten mittaaminen voi olla ihan katastrofi. Mutta ihan turhaan stressasin - meille kävi tosi hyvä tuuri ja Hiku pääsi Jouni Kauton mitattavaksi ja pikkupyrrin mittaaminen sujuikin varmoissa käsissä sitten todella kivuttomasti. Ja mikä parasta, Hiksu on nyt medi ainakin siihen viralliseen mittaukseen asti! Wiihii!

maanantai 1. tammikuuta 2018

Kohti uutta uljasta vuotta!

On ehkä tullut selväksi, että meidän loppuvuosi oli jokseenkin kiireinen muun(kin) kuin koiratouhujen parissa. Mutta nyt voi sanoa, että kaikki stressi ja kiire on kannattanut. Suljen nykyisen työpaikan oven viimeistä kertaa tammikuun puolessavälissä ja muutama päivä siitä aloitan uudessa. Jännää ja aika ihanaa - vaikka työstäni olen valtavasti tykännyt, niin olen tätä miettinyt jo todella pitkään tekemättä kuitenkaan asialle yhtään mitään ennenkuin nyt! Muitakin isoja muutoksia on vihdoin nytkähtänyt oikeaan suuntaan ja vaikka niiden osalta joutuukin vielä odottelemaan, niin jo nyt tuntuu, että vuodesta 2018 tulee paljon edeltäjiään parempi - ainakin puitteet ovat huomattavasti mukavammat kuin vuoden 2017 alussa!


lauantai 30. joulukuuta 2017

Joskus onnistuu. Ja joskus ei :D

Käytiin itsenäisyyspäivänä Hikan kanssa kokeilemassa onneamme tokokokeessa. Oli ihan normi ennen ja jälkeen kokeen (ja paikkamakuussa), mutta kehässä otti jostain ihan kunnolla häiriötä/painetta eikä hommasta meinannut tulla kyllä yhtään mitään (kakkostulos kuitenkin). En ole ikinä nähnyt Hikkaa sellaisena. Kaikenlisäksi haisteli paljon mattoa (niinkuin oikeastaan kaikki siellä) ja oli kuulemma nuollut takapäätään heti kun olin jättänyt luoksetulossa istumaan (eka liike).

Kun Hikka oli viimeksi juoksussa tosi herkkä ja paineistui helposti päinvastoin kuin normaalisti, epäilin tietty juoksuja alkavaksi. Mutta kun illalla Saijan treeneissä lopetti yhtäkkiä kaiken tekemisen ja näytti kuin olisi jostain tosi kipeä (vaikka meni sinne just yhtä innoissaan kuin aina ennenkin), aloin epäilemään jotain paljon vakavampaa. Etenkin kun Saija sanoi, että olisi aristanut vatsaa ja köyristänyt selkää. Arvata saattaa, että olin paniikissa - ikinä ei ole edes tullut mieleenkään sellaista tilannetta, että Hikka lakkaisi tekemästä...


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tulosrikas viikonloppu. Ja silti vähän harmittaa...

Lauantaina Hikka korkkasi taas uuden lajin ja tokotteli Liedossa itselleen hienosti ykköstuloksen alokasluokasta. Paikkamakuuta tuli jännitettyä aikalailla, kun ei olla ikinä päästy moista ryhmäliikkeenä treenaamaan. Hiksutin vielä katseli aikalailla kovasti mitä liikkuri puuhaa ennen kuin oli mun vuoro käskeä Hiksu maahan. Onneksi se kuitenkin meni maahan ja pysyikin maassa, siitäkin huolimatta että vieressä ollut iso musta koira lähti vauhdilla omistajan luo melkein heti. Valitettavasti tuli kuitenkin vastaan siinä vaiheessa, kun oltiin palaamassa jo takaisin koirien luo. Mutta yhtään ei ottanut painetta tai muuta, joten laitetaan koulutuksen (tai -mattomuuden) piikkiin.



sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Hikkanen RTK1 ja voihan hymyilevä hihna!

Urakoitiin siis viikonloppuna kaksi rally kisaa, kumpaisestakin ALOHYV tulokset molemmille. Joten Hiku on nyt RTK1 ja Pätkis tulee kovaa vauhtia perässä. Alla Pätkän eilinen taidonnäyte :D


lauantai 18. marraskuuta 2017

Kahden treenin taktiikalla BH Hikka Kirppu Kahvipapunen!

Sain pari viikkoa sitten ihan kuningasidean istuessani Akatemian pihalla odottamassa Iidan juoksarikurssin alkamista. Surffailin odottaessani huvikseni samalla Virkussa ja jostain syystä eksyin katsomaan BH kokeita. En tiedä miksi, ehkä se oli meidän rally-koe, jonka jälkeen aloin uskomaan Hikun osaamiseen (suomennettuna tekniikasta viis, kunhan asenne on jees 😀), mutta oli mitä oli, siitä se ajatus jotenkin lähti. Ensin katsoin, että LUKKilla olisi marraskuun lopussa BH koe, mutta lopulta päätin ilmoittautua Imppareiden BH kokeeseen kuun puoleen väliin. Tai no, ensin laitoin Akulle viestin, että vieläkö ne treenaa tottista kentällä ja saisko tulla kuokkimaan. Ja kun vastaus oli myöntävä, niin samana päivänä kun päästiin kuokkimaan kentälle, ilmoittauduin kokeeseen :D. Tarkoitus oli treenata ihan hulluna ilmoittautumisesta kokeeseen, mutta lopulta päästiin kahdesti kentälle niin, että meillä oli treeniseuraa ja kahdesti yksin. Mutta se onneksi riitti ja nyt meillä on BH tehtynä jos joskus ollaan valmiita FH kokeisiin :)



perjantai 3. marraskuuta 2017

Puuhasteltu on

Ei me sitten osattu olla kuin lauantai tekemättä mitään. Mutta silloin ei sitten todellakaan tehty mitään, vettä nimittäin satoi koko päivän kuin saavista kaataen ja meidän kotitie oli sellaista lumisohjoa, että olisin takuulla jäänyt siihen lopullisesti jumiin. Eli ulkoilutkin hoitui ihan kotipihalla rallatellen. Yhden päivän jälkeen oltiin kuitenkin kaikki ihan ääritylsistyneitä, joten sunnuntaiaamuna hurautettiin heti seiskan jälkeen hallille.


perjantai 27. lokakuuta 2017

Ensilumi ja ensikäännökset

Ihan alkuun - me saatiin ensilumi! 💓 Tyypit ja etenkin Hikka oli eilen aamulla ihan intopiukeina! Hiku taisi vetää sitten vähän liiankin intona, on nimittäin nyt eilisen ja tämän päivän ollut reippaasti normaalia vaisumpana niin treeneissä kuin kotona. Kovin harmaata, märkää ja liukasta on ollut (plus sähköt oli eilen pois klo 9-20 tms ja olen jäänyt tuohon meidän kotitielle jumiin jo ties kuin monesti), mutta kyllä tuo lumi silti vie ihanasti osan syksyn pimeydestä mennessään.


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Never say never...

Tässä on yllättäen päässyt sattumaan ja tapahtumaan vaikka ja mitä. Niille jotka ei jaksa lukea hehtopäivityksiä niin pähkinänkuoressa ollaan käyty Hikan kanssa (ihan virallisissa) rallytokokisoissa, agiepiksissä, meidät on Hiksun kanssa valittu ensi vuoden nuorten koirien NexLevel Agility Teamiin ja ollaan hinkutettu juoksareita oikein olan takaa. Niin ja Pätkis ja Momo ehkä aloittaa rallytokoilemisen :D


perjantai 29. syyskuuta 2017

Syksyä

Hirveää vauhtia kesä ja loma on unohtuneet syksyn kiireiden alta. Kaikenlisäksi tuntuu ettei olla oikein ehditty tehdä mitään kun työt ja työmatkat on imenyt kaiken ajan ja energian. Mutta kun oikein kaivelee, niin on tässä ehkä kuitenkin jotain päivitettävää ehtinyt tapahtua.


tiistai 15. elokuuta 2017

Paluu arkeen

Loman viimeiset kaksi viikkoa kului laiskanpulskeasti Rymättylässä. Heti ekana mökkipäivänä päälle iski mukava kesäflunssa, joka sitten pitikin melkein koko loppuloman otteessaan. Onneksi oltiin mökillä niin ei hirveästi haitannut eloa - ei tarttenut paljon muuta kuin raahautua rantaan ja antaa koirien väsyttää itse itsensä.



sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lomakuulumisia

Ainakin alkuloman teema taisi olla uiminen, muodossa jos toisessa. Jos ei luonnonvesissä niin sitten ojissa tai uimaloissa. Vähän harmittaa, ettei olla vieläkään löydetty sopivan etäisyyden päästä kotoa niin rauhallista uittopaikkaa, että viitsisi ottaa mukaan koko köörin. Ilmeisesti vaihtoehtona olisi vain veneen nostopaikkoja tai sitten paikallinen hiekkakuoppa, joka taas on niin suosittu, että siellä ei kovin suurella todennäköisyydellä pääsisi uimaan omassa rauhassa... Mutta onneksi on uimalat. Ja nuo ojat :D


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Kesälomalle, vihdoin!

Tiistaina sain auton korjaamolta ja päästiin tibbeaksoihin. Anna & Riikka oli Kuttukuussa paimentamassa joten ei omatoimivuoroa vaan pelkkää ohjattua. Alkuun Marjo halusi katsoa Hikun A:n, se on edelleen hyvä. Paitsi että mun täytyy lakata ohjaamasta koiraa alastulolle, ekaa kertaa kun en ohjannut (=jarruttanut), Hiku lensi harjan yli hurjan näköisesti, mutta onneksi hiffasi sen jälkeen miten homma kuuluu mennä. Sitten puhuttiin vähän puomista - Marjokin oli samaa mieltä siitä, että homma pitää vaan aloittaa alusta, ei voi mitään. Lisäksi tehtiin ihan hyviä irtoamista vahvistavia radanpätkiä.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Keskikesä

Ennen juhannusta käytiin Hikun kanssa tekemässä vähän keppitreeniä ja puomia. Ekaa kertaa ihan nakuna osana rataa ja erilaisista lähestymisistä - kyllä se näyttää alkavan sujumaan! Puomi sitten taas... ei sillä kyllä ole mitään oikeaa ajatusta kontaktipinnasta, targetin ollessa edessä suuntaa liikkeen sinne alas ja varmaan siksi osuu niin hyvin ja samasta syystä miksi taas ei, kun siirretään leluun kauemmaksi.. Plääh!



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Priimaa pukkaa!

Viikko sitten maanantaina koitti kauan (ja kauhulla) odotettu päivä - Hikka kävi Mevetissä perusteellisessa läpivalaisussa ja samalla roplattiin myös polvet. Aika pitkään tuli huokaistua helpotuksesta, kun eläinlääkärin alustava arvio näytti tältä:


Eikä tulos tuosta lopulta onneksi muuttunut mihinkään Kennelliitossa, joten tästä eteenpäin uskalletaan treenata ja puuhastella huoletta 💓. 

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Turistihommia kotona ja muualla

Mä olen jostain syystä vältellyt koko blogiin menemistä viime aikoina, mutta jospa sitä nyt päivittäisi muutaman viimeisen viikon kuulumiset pois alta ennenkuin tulee ihan järkyttävän mittainen postaus...

Jokunen viikko takaperin vietettiin viikonloppu turistina tokon sm -kisoissa. Toko nyt ei edelleenkään nappaa niin paljon, että olisin vartavasten lähtenyt katsomaan kisoja, mutta kun sekä Oomi -sisko, että Kundi -veli olivat menossa, niin eihän kekkereitä vaan voinut jättää väliin. Hiku oli kyllä taas niin liikuttavan onnellinen tavatessaan molemmat. Yhtä suurta rakkaus ei ollut isoisä Pakkia tai (jotain sukua) Kodaa kohtaan, mutta yhtäkaikki oli ihanaa nähdä kaikkia!

Hiku näyttää niin viisaalta (ja vakavalta) 💗Kuva: Heidi Utriainen