Kolmosiin!
Viime päivityksen jälkeen jatkettiin kisaamista Nummelassa 19.5. Hiiden Haukkujen Anne Viitasen tuomaroimissa kisoissa. Onnistuttiin hyllyttämään kaksi rataa, yhdeltä kymppi mun typerällä virheellä (vedin kepeiltä pois ja siitä kaks kieltoa). Vikan radan puomi oli aivan liian haasteellinen meille - edellisellä radalla oltiin menty puomilta täysii suora loppusuora, seuraavalla radalla puomin jälkeen oli jätetty samat esteet, mutta siitä pitikin kääntyä tiukasti muurille. Arvata taas voi kuunteliko Hikka mitään käännöskäskyjä... Mutta jos jotain hyvää, keinut toimi superisti samoin lähdöt.
Seuraavana päivänä olikin sitten Royal Canin Dog Show Vantaalla, josta käytiin nappaamassa toinen cacib. Tuo oli vähän ylimääräinen näyttely, johon olin ilmonnut Hikan ennen Lahtea, ajatuksena, että joudutaan muutama näyttely käymään muotovalioitumista varten. Kun Lahdesta saatiin kaikki tarvittavat, menin ilmoittamaan meidät samalle päivälle paimentamaan. Prioriteetit ja silleen :D. Mutta kun lk pyrtsejä olikin vain yksi ja kehät aamusta, päätin sittenkin käydä myös näyttelyssä.
Hikka ei oikein tällä kertaa arvostanut roplaamista eikä olisi malttanut juostakaan kunnolla, mutta geneerisellä arvostelulla ainoana osallistujana ROP ja CACIB. Wippii! Palkintolahjakorteilla ostin Hikalle uuden, isojen koirien jälkiliinan ja Naturista jäljelle. Aika jees palkinto etten sanois.
Näyttelystä kaasu pohjassa paimeneen Somerolle, jossa meidän ryhmässä sattui oleman myös toinen lk pyrtsi Pika (niin ihana!) sekä (myös ihku) Kelmi briardi, aika siisti sattuma :D. Ekalla kiekalla Hikka käyttäytyi oikein hienosti, mutta tokalla liian pitkään jouduttin ensin kulkemaan hihnassa kohti lampaita ja vanha mielentila palasi. Räiskäsi vapaaksi päästyään hajottamaan lauman eikä oikein päästy sellaiseen seesteiseen tilaan koko aikana. Ihan lopussa varmaan helteen väsyttämänä alkoi olemaan rauhallisempi ja jätin siihen. On tuossa työsarkaa, mutta toivottavasti nyt päästäisiin jossain vaiheessa vääntämään muustakin kuin mielentilasta- ja hallinnasta :P
Helteet on jatkunut nyt jo ties kuin kauan ja kun sen yhdistää työkiireisiin ja siihen että ollaan taas asuttu aika pitkiä aikoja Espoossa, niin lauman lenkkeilyt on jäänyt ahdistavan vähäisiksi. Eikä oikeen olla ehditty treenatakkaan. Akatemian treeneihin ollaan päästy tiistaisin, mutta siinäpä se oikeastaan on ollut.
Näistä lähtökohdista pikkaisen jänskätti missä tiloissa Hiku vetelee oman seuran kisoissa lauantaina Henri Luomalan radoilla. Ekalla (hyppy)radalla Hikka sitten varastikin (ekaa kertaa kakkosissa), mutta ehdin pelastaa tilanteen ja päästiin vitosella maaliin (kolmanneksi vika rima alas, olisi pitänyt ohjata hyppy huolellisemmin). Tokalla radalla pysyi taas normisti lähdössä, mutta itse unohdin radan ja vielä sellaisessa kohdassa, jota olin eniten koko radalla pähkinyt. Kovalla huutamisella sain Hikan viime hetkellä haltuun ja tehtiin pelastellen/kalastellen (ja kovasti huutamalla :P) nolla. Ja se oli myös sitten OIVA! Kisattiin vielä vikakin rata paljon rennommalla menolla ja hupsista keikkaa siitäkin tuli nolla! Ja keinut toimii edelleen! Wippii!
Me siis ollaan sitten seuraavaksi kolmosissa! Siellä ei takuulla enää ole näin pieniä kisoja ja luokkia kuin ollaan ykkösissä ja kakkosissa ehditty tottumaan, monissa kolmosen kisoissa näyttää medit olevan nykyään isoin luokka... Kova pudotus tulee olemaan, kun on tottunut olemaan ykkösenä aina kun ollaan tehty nolla - ei ehkä enää jatkossa. Eli ennenkuin oikeasti lähdetään kisaamaan isojen koirien luokassa, pitäisi saada puomin käännökset parempaan kuntoon ja muutenkin oma ohjaaminen kuosiin, suullisia vihjeitäkin pitäisi ihan oikeasti alkaa opettamaan. Jatkossa ei takuulla enää pärjätä pelkällä huutamisella ja pelastelulla/kalastelulla :P. Korkataan kuitenkin aika pian kolmoset parilla kisalla, ettei pääse itselle muodostumaan liian kovaa kynnystä.
Mutta juu, Hikka kävi kisoissa aika kierroksilla, jokaisen radan jälkeen kävi mun t-paidan (!) hihaan roikkumaan, saatiin vähän pitkiä katseita, kun tultiin radalta Hikka olkapäässä roikkuen :D. Joku taisi sanoa, että "onpas se ärhäkkä, mutta on varmaan ihan tarpeen tässä lajissa". Ja onhan se melkoisen kiihkeä, tuon vaatteissa roikkumisen lisäksi menee radalla suu kirjaimellisesti vaahdossa.
Mutta sitten jäljellä tuo sama raivopää on tyynen keskittynyt zen- eläin. Sunnuntaina siis käväistiin pitkästä aikaa jäljellä. Heinä on vähän liian pitkää ja pohja ihan kivikova ja möhkyräinen, mutta pakko oli päästä testaamaan uutta liinaa ja valjaita (ostin hikalle vihdoin valjaat, josta saan liinan kulkemaan vatsan alta). Kun nyt vihdoin on 10 metrin liina lyhyen vauvaliinan sijaan, niin päästin Hikan paalulta koko liinan mitan ja vitsit että se oli hieno! Se ei tarvitse muo lainkaan, meni kuin juna raiteilla koko jäljen (vain yksi kulma), mun ei tarvinnut kuin kulkea perässä siellä 10 metrissä. Nyt jäljellä oli useampia 4-5 askeleen tyhjiä ja paljon tyhjiä jokatoinenaskel tyylillä. Ei huomannut mitään eroa vauhdissa tai intensiteetissä! Tästä ehkä uskaltaisi pikkuhiljaa alkaa lisäämään tyhjiä ja vaikeuttamaan edelleen menoa.
Pätkis sai kulmasykeröä, lyhyelle matkalle olin änkenyt varmaan 10 kulmaa joiden välissä oli vain ihan lyhyitä pätkiä suoraa. Teki sille varmasti hyvää, meinasi nimittäin lähteä aika takki auki ja kun joutui kokoajan kääntymään, niin pakotti sen keskittymään kunnolla siihen mitä teki.
Sunnuntaina illalla oli vielä vikat Iidan juoksarikertaukset. Edellisellä kerralla pari viikkoa sitten oltiin tehty sekaisin loivia ja tiukkoja käännöksiä ilman ongelmia kummassakaan. Tällä kertaa sitten Hikka oli niin innoissaan, että veti alkuun ihan vauvajututkin läskiksi. Rauhottui sentäs jossain vaiheessa ja saatiin muutamia ihan kivoja onnistumisiakin. Ja yksi haaveri, kun Hikka otti mukaansa puomin jonkun pidikkeen ja ensin näytti, että olisi mennyt varvas samassa. Onneksi selvittiin tuostakin säikähdyksellä..
Seuraavana päivänä olikin sitten Royal Canin Dog Show Vantaalla, josta käytiin nappaamassa toinen cacib. Tuo oli vähän ylimääräinen näyttely, johon olin ilmonnut Hikan ennen Lahtea, ajatuksena, että joudutaan muutama näyttely käymään muotovalioitumista varten. Kun Lahdesta saatiin kaikki tarvittavat, menin ilmoittamaan meidät samalle päivälle paimentamaan. Prioriteetit ja silleen :D. Mutta kun lk pyrtsejä olikin vain yksi ja kehät aamusta, päätin sittenkin käydä myös näyttelyssä.
Hikka ei oikein tällä kertaa arvostanut roplaamista eikä olisi malttanut juostakaan kunnolla, mutta geneerisellä arvostelulla ainoana osallistujana ROP ja CACIB. Wippii! Palkintolahjakorteilla ostin Hikalle uuden, isojen koirien jälkiliinan ja Naturista jäljelle. Aika jees palkinto etten sanois.
Näyttelystä kaasu pohjassa paimeneen Somerolle, jossa meidän ryhmässä sattui oleman myös toinen lk pyrtsi Pika (niin ihana!) sekä (myös ihku) Kelmi briardi, aika siisti sattuma :D. Ekalla kiekalla Hikka käyttäytyi oikein hienosti, mutta tokalla liian pitkään jouduttin ensin kulkemaan hihnassa kohti lampaita ja vanha mielentila palasi. Räiskäsi vapaaksi päästyään hajottamaan lauman eikä oikein päästy sellaiseen seesteiseen tilaan koko aikana. Ihan lopussa varmaan helteen väsyttämänä alkoi olemaan rauhallisempi ja jätin siihen. On tuossa työsarkaa, mutta toivottavasti nyt päästäisiin jossain vaiheessa vääntämään muustakin kuin mielentilasta- ja hallinnasta :P
Helteet on jatkunut nyt jo ties kuin kauan ja kun sen yhdistää työkiireisiin ja siihen että ollaan taas asuttu aika pitkiä aikoja Espoossa, niin lauman lenkkeilyt on jäänyt ahdistavan vähäisiksi. Eikä oikeen olla ehditty treenatakkaan. Akatemian treeneihin ollaan päästy tiistaisin, mutta siinäpä se oikeastaan on ollut.
Näistä lähtökohdista pikkaisen jänskätti missä tiloissa Hiku vetelee oman seuran kisoissa lauantaina Henri Luomalan radoilla. Ekalla (hyppy)radalla Hikka sitten varastikin (ekaa kertaa kakkosissa), mutta ehdin pelastaa tilanteen ja päästiin vitosella maaliin (kolmanneksi vika rima alas, olisi pitänyt ohjata hyppy huolellisemmin). Tokalla radalla pysyi taas normisti lähdössä, mutta itse unohdin radan ja vielä sellaisessa kohdassa, jota olin eniten koko radalla pähkinyt. Kovalla huutamisella sain Hikan viime hetkellä haltuun ja tehtiin pelastellen/kalastellen (ja kovasti huutamalla :P) nolla. Ja se oli myös sitten OIVA! Kisattiin vielä vikakin rata paljon rennommalla menolla ja hupsista keikkaa siitäkin tuli nolla! Ja keinut toimii edelleen! Wippii!
Me siis ollaan sitten seuraavaksi kolmosissa! Siellä ei takuulla enää ole näin pieniä kisoja ja luokkia kuin ollaan ykkösissä ja kakkosissa ehditty tottumaan, monissa kolmosen kisoissa näyttää medit olevan nykyään isoin luokka... Kova pudotus tulee olemaan, kun on tottunut olemaan ykkösenä aina kun ollaan tehty nolla - ei ehkä enää jatkossa. Eli ennenkuin oikeasti lähdetään kisaamaan isojen koirien luokassa, pitäisi saada puomin käännökset parempaan kuntoon ja muutenkin oma ohjaaminen kuosiin, suullisia vihjeitäkin pitäisi ihan oikeasti alkaa opettamaan. Jatkossa ei takuulla enää pärjätä pelkällä huutamisella ja pelastelulla/kalastelulla :P. Korkataan kuitenkin aika pian kolmoset parilla kisalla, ettei pääse itselle muodostumaan liian kovaa kynnystä.
Mutta juu, Hikka kävi kisoissa aika kierroksilla, jokaisen radan jälkeen kävi mun t-paidan (!) hihaan roikkumaan, saatiin vähän pitkiä katseita, kun tultiin radalta Hikka olkapäässä roikkuen :D. Joku taisi sanoa, että "onpas se ärhäkkä, mutta on varmaan ihan tarpeen tässä lajissa". Ja onhan se melkoisen kiihkeä, tuon vaatteissa roikkumisen lisäksi menee radalla suu kirjaimellisesti vaahdossa.
Mutta sitten jäljellä tuo sama raivopää on tyynen keskittynyt zen- eläin. Sunnuntaina siis käväistiin pitkästä aikaa jäljellä. Heinä on vähän liian pitkää ja pohja ihan kivikova ja möhkyräinen, mutta pakko oli päästä testaamaan uutta liinaa ja valjaita (ostin hikalle vihdoin valjaat, josta saan liinan kulkemaan vatsan alta). Kun nyt vihdoin on 10 metrin liina lyhyen vauvaliinan sijaan, niin päästin Hikan paalulta koko liinan mitan ja vitsit että se oli hieno! Se ei tarvitse muo lainkaan, meni kuin juna raiteilla koko jäljen (vain yksi kulma), mun ei tarvinnut kuin kulkea perässä siellä 10 metrissä. Nyt jäljellä oli useampia 4-5 askeleen tyhjiä ja paljon tyhjiä jokatoinenaskel tyylillä. Ei huomannut mitään eroa vauhdissa tai intensiteetissä! Tästä ehkä uskaltaisi pikkuhiljaa alkaa lisäämään tyhjiä ja vaikeuttamaan edelleen menoa.
Pätkis sai kulmasykeröä, lyhyelle matkalle olin änkenyt varmaan 10 kulmaa joiden välissä oli vain ihan lyhyitä pätkiä suoraa. Teki sille varmasti hyvää, meinasi nimittäin lähteä aika takki auki ja kun joutui kokoajan kääntymään, niin pakotti sen keskittymään kunnolla siihen mitä teki.
Sunnuntaina illalla oli vielä vikat Iidan juoksarikertaukset. Edellisellä kerralla pari viikkoa sitten oltiin tehty sekaisin loivia ja tiukkoja käännöksiä ilman ongelmia kummassakaan. Tällä kertaa sitten Hikka oli niin innoissaan, että veti alkuun ihan vauvajututkin läskiksi. Rauhottui sentäs jossain vaiheessa ja saatiin muutamia ihan kivoja onnistumisiakin. Ja yksi haaveri, kun Hikka otti mukaansa puomin jonkun pidikkeen ja ensin näytti, että olisi mennyt varvas samassa. Onneksi selvittiin tuostakin säikähdyksellä..
