Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Turkista

Kuva
Olen viime aikoina seuraillut muiden rotujen julkisia keskusteluja (raajarikkona on ollut vähäsen tylsää :P ) ja havahtunut siihen, että aika vähän meillä briardipiireissä keskustellaan tietynlaisista asioista julkisesti. Siis facebookissa tai palstalla tai blogeissa tai missään. Miksihän niin on?  En tiedä, itse tykkään kuunnella ihmisiä jotka suhtautuvat asioihin intohimoisesti, poikkeavat nämä näkemykset omista kuinka (ja mikä sen parempi jos asioista pääsee ihan keskustelemaankin).

Mutta siihen otsikon aiheeseen... Luonteen lisäksi on tullut mietittyä briardin turkkia. Ja kuten luonteiden osalta, tässäkin asiassa taitaa olla aika monta mielipidettä. Alla oleva lainaus on poimittu Ellen Myersin "Briards Past and Present" kirjan alkulehdiltä. Törmäsin kirjaan sattumalta surffaillessani tylsyyttäni pitkin nettiä, klikkasin iPadiin enkä nukkunut koko yönä kun en malttanut laskea kirjaa kädestäni. Suosittelen!

Kitinää klenkkauksen lomasta

ja kerrankin klenkkaaja olen minä eikä kukaan koirista.

Ihan kuten sanotaan, ahneella on ****** loppu - vasen nilkka (akillesjänne) ei sitten oikein tykännyt pidemmän päälle juoksulenkeistä yhdistelmällä jäykät nastakengät+kova asfaltti+liian nopeastiliianpaljon. Ensin alkoi vähäsen kolottamaan ja tässä puolessatoista viikossa on mennyt  levosta huolimatta (pakolliset koirien pissatukset eivät ole varmaan kestäneet per päivä kuin maks 30 minuuttia) vain pahempaan suuntaan. Muutama viime päivä onkin kulunut lähes täysin sängyssä jalka kohotettuna, koska jo seisominen saa aikaan aika mielenkiintoisia tuntemuksia...

Ekat purut tauon jälkeen ja lupa liikkua (joillekin...)!

Tiistain Akatemian ageissa oli kiva rata, mutta muita muistikuvia treeneistä ei sitten olekkaan. Onnistuin jotenkin vääntämään polveni radalla kurvaillessani niin ettei sillä pystynyt enää astumaan lainkaan. Vielä seuraavana päivänäkin polvi vihoitteli, mutta alkoi sitten naksumaan, jonka jälkeen on toiminut jälleen ongelmitta. Eli juoksemaankin päästiin jälleen torstaina.

Pätkis on perjantain fyssarin jälkeen juossut kaikki lenkit (ma, ti ja to) todella vaisusti. Siellä se on liinan päässä, mutta vetoapua siitä ei ole ollut nimeksikään. Lähes jokakerta kun lähtee vetämään, lopettaa melkein samantien, ihan kuin vetäminen sattuisi johonkin tms. Todella outoa. Torstain lenkin jälkeen oma nilkka alkoi kuitenkin vihoittelemaan niin ettei olla päästy ihmettelemään tilannetta enempää. Nillka tuntui jo hetken paremmalta, mutta lauantain agin vapaatreeneissä ilmoitti itsestään ensimmäisen juoksuaskeleen jälkeen ja vaivaa nyt entistä kiukkuisempana. Eli lisää lepoa (ja kontakteista ja kipeästä…

Briardin syvin olemus?

Peipon blogin innoittamana aloin miettimään tätä ikuisuuskysymystä - mikä on briardin syvin olemus, millainen briardi on/millainen sen pitäisi olla?

Kysymys on pyörinyt mielessä aika tiuhaan viime aikoina, kun olen miettinyt sitä seuraavaa koiraa ja mitä siltä toivoisin. Kuuluuko briardin edes olla sellainen mitä etsin vai pitäisikö näiden toiveiden kanssa vaihtaa rotua? Usein kun tuntuu, että se minkä joku muu kokee olevan riittävää, erinomaista tai muuten vain toivottavaa briardissa, ei osu niihin omiin toiveisiin hyvin tai lainkaan. Vai onko rotu vain niin heterogeeninen, että siihen mahtuu koiria moneen makuun?

Omien +10 harrastusvuoden aikana on tullut nähtyä iso liuta briardeja omistajineen niin Suomessa kuin ulkomailla, livenä ja videolla ja mitä enemmän koiria näkee ja mitä enemmän niiden omistajien kanssa juttelee, sen vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että se ihanne voi olla ihan mitä vain maan ja taivaan välillä. Ja sitten jo pelkästään se, että pääosin näyttelyharrastajan tai…

Hyvänolon hölkyttelyä ja briard kilpailujen satoa

Kuva
Ollaan jatkettu Pätkiksen kanssa liikkumista juoksemisen muodossa. Ihmeen addiktoivaa hommaa kyllä ja mikä ihaninta, niin oma kuin Pätkiksen mieliala on selkeästi kohentunut, kun ollaan vihdoin päästy purkamaan energiaamme. Itse en ole yhtään niin kiukkuinen ja Pätkiksestä oikein säteilee sellainen rauhallisempi olo kun häiriintynyttä energiaa ei ole liiaksi. Olen myös tainnut vihdoin päästä aika hyvään rutiiniin tyttöjen huomioimisen ja Pätkiksen liikuttamisen välillä. Töistä päästyäni käytän tytöt pikaisesti pihalla, sitten hölökyttelemään Pätkiksen kanssa, jonka jälkeen tytöt pääsevät taas pienelle jalottelulenkille ja sitten mennään vielä Pätkiksen kanssa fleksit paukkuen jäähdyttelylenksu. Näyttää toimivan ja itsellä ei ole enää niin huono omatunto siitä, ettei Pätkis pääse juostessa lainkaan haistelemaan/spurttailemaan omiaan. Aamuisinkin käydään Pätkiksen kanssa erikseen fleksihumputtelulensku tyttöjen ulkoillessa keskenään (flekseissä ja valjaissa nekin - tää homma on mennyt i…