sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hyvänolon hölkyttelyä ja briard kilpailujen satoa

Ollaan jatkettu Pätkiksen kanssa liikkumista juoksemisen muodossa. Ihmeen addiktoivaa hommaa kyllä ja mikä ihaninta, niin oma kuin Pätkiksen mieliala on selkeästi kohentunut, kun ollaan vihdoin päästy purkamaan energiaamme. Itse en ole yhtään niin kiukkuinen ja Pätkiksestä oikein säteilee sellainen rauhallisempi olo kun häiriintynyttä energiaa ei ole liiaksi. Olen myös tainnut vihdoin päästä aika hyvään rutiiniin tyttöjen huomioimisen ja Pätkiksen liikuttamisen välillä. Töistä päästyäni käytän tytöt pikaisesti pihalla, sitten hölökyttelemään Pätkiksen kanssa, jonka jälkeen tytöt pääsevät taas pienelle jalottelulenkille ja sitten mennään vielä Pätkiksen kanssa fleksit paukkuen jäähdyttelylenksu. Näyttää toimivan ja itsellä ei ole enää niin huono omatunto siitä, ettei Pätkis pääse juostessa lainkaan haistelemaan/spurttailemaan omiaan. Aamuisinkin käydään Pätkiksen kanssa erikseen fleksihumputtelulensku tyttöjen ulkoillessa keskenään (flekseissä ja valjaissa nekin - tää homma on mennyt ihan villiksi :D).



Sen lisäksi, että Pätkiksen kanssa on kerta kerralta mukavampi juosta (alkaa selvästi lukemaan minun kroppani liikkeitä liinan kautta, koska kääntyillään usein jo melkein kuin synkassa - alkuun ei todellakaan mennyt ihan niin :P) niin se on osoittautunut melkoisen hyvähermoiseksi lenkkiseuraksi. Me kohdataan melkein jokaisen lenkin aikana lukemattomia rähiseviä ja nilkoille syöksyviä koiria, irtopiskejä, oudosti käyttäytyviä ihmisiä ja ties mitä, mutta Pätkistä ei moiset kiinnosta, ohi mennään vailla huolen häivää.

Torstaina pitkästä aikaa oikeasti pelkäsin ohitustilanteessa kun jumalattoman kokoinen malamuuttiuros (fleksissä, kuinka muuten) hyökkää rähisten kohti ensin kaataen ja sitten raahaten omistajaansa perässään kuin märkää rättiä (luojan kiitos pysähtyivät jonkun puolen metrin päähän meistä ja päästiin pakenemaan tilanteesta). Ilmeisesti nuo päällesinkoilevat alkavat olemaan niin perussettiä ettei tuollainen oikeasti katu-uskottavakaan hätkähdyttänyt Pätkista tai sitten sitä ei vaan juostessa kiinnosta mikään muu. Aluksi ajattelinkin, että Pätkän rauhallinen käytös johtuu siitä, että se kokee olevansa hommissa (ei sitä juur esim treeniympyröissä kiinnosta vaikka joku tulisi jalkoihin huutaamaan pl tietty agiradalla menijät, jotka aiheuttaa kiikiikiihtymystä), mutta kun se kulkee ohitukset pitkällä fleksillä humputtelulenkeilläkin, niin ehkä Pätkiksen aiemmin ohituksissa ilmentämä intoilu (rähisemistähän Pätkis ei ole ikinä harrastanut) on ollut enemmän tyttöjen mielentilan peilaamista (ja paikoin ylimääräistä energiaa). Oli miten oli, olen edelleen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että jos vastaan tulee irrallaan uhoava uros iholle saakka niin Pätkis takuulla vastaa haasteeseen kaikkea muuta kuin välinpitämättömyydellä...

Nyt on harmillisesti perjantaista asti vain lauhtunut (ja satanut vettä), jonka seurauksena kaikki kävelytiet ovat aivan peilijäätä. Tänään olisi tarkoitus kokeilla onnistuuko juokseminen lainkaan vai joudutaanko pakosta pitämään pidempi tauko lenkeistä niin kauan kunnes tiet ovat Pätkänkin juostavassa kunnossa. Itsellähän on nastat lenkkareissa (tosin en ole kertaakaan päässyt testaamaan kuinka toimivat), mutta en todellakaan halua rikkoa Pätkää viemällä sitä ehdoin tahdoin liukastelemaan jäisille kaduille.

Treenirintamalla on edelleen ollut hiljaista, mutta agilityuniversumi on sentään hymyillyt meille - jo kaksi Akatemian treenikertaa on mennyt ihan älyttömän hyvin! Näiden voimin jaksetaan taas niitä vähän vähemmän onnistuneita treenejä (ja niitähän tulee...).


Vasemmalla vkon 5 rata ja oikealla vkon 6 rata























Sporttikoirahallin lauantain vapaavuorolla ollaan sitten puuhailtu yllätyksellisesti keppejä ja kontakteja vähän kehnommalla menestyksellä. Jos kontaktit jossain vaiheessa jo sujuivat oikein mallikkaasti niin nyt ne joko mennään himmaten tai ei ollenkaan. Kultainen keskitie hohoi?!

Tyylinäytettä eilisestä treenistä:

                 

Ja jäähdyttelyä treenien jälkeen (eilen oli patalaiska päivä, joten kai tyhjänpäiväisten videoiden tekeminen aina tylsistymisen voittaa :D) - en ole "vapaa"kierrättänyt Pätkistä sitten kevättalven 2012, mutta hyvin näytti olevan vielä muistissa:

                   


Perjantaina käytiin taas Pätkän ja Taran kanssa Hyvinkäällä fyssarilla. Molemmat tiesivät tasan tarkkaan mitä on tiedossa ja parkkeerasivat heti oman vuoron koittaessa Riikan syliin (noh, Pätkis yritti sinnikkäästi sinne myös Taran vuorolla, vaikka oli juuri saanut nauttia lähes tunnin käsittelyä, hemmoteltu penikka...). Taran käytöstä oli niin mukava seurata (antoi vahvistusta sille, että hoito ehdottomasti tuntuu mummelista hyvältä) - hieman erilainen mielentila kuin keskiviikkona lääkärissä (tytöt saivat kennelyskärokotteensa), jossa Tara tärisi kuin haavanlehti siihen asti kunnes oli saanut piikin niskaansa. Urpo Momo taas porskutti menemään häntä viuhtoen ja huomion keskipisteeksi tunkien, vaikka voisi olettaa että jonkinlaisia ikäviä muistijälkiä olisi syksyn tiheistä ja kipupainotteisista lääkärilläramppaamisista jäänyt. Parempi näin toki, mutta on tuo eläin kyllä vähän hassu :D.

Fyssarilla ei mitään hälyttävää tälläkään kertaa, joskaan ei myöskään selvitty ilman jumilöydöksiä. Pätkis jumi hieman lihaksistaan vasemman etujalan kyynärestä, rintarangan keskiosasta ja takareisistä. Lisäksi lonkan koukistajat kiristivät ja vasemmalla oli si-nivel jumissa (aukesi mobilisoimalla minkä jälkeen selkä rentoutui). Vetämisen/juoksemisen aloittaminen siis selkeästi näkyi lihaksistossa, mutta meidän juoksumäärät ovat kuulemma ihan jees ja kaksi lepopäivää viikossa sopivasti. Pätkän kanssa juostaankin nyt jonkin aikaa ja palataan sitten tarkastamaan johtuuko selän jumi juoksuasennosta tms vai vain vetämisen aloittamisen vaikutuksesta lihaksistoon. Taralla tilanne ei ollut juur parantunut. Vasen lonkka oli edelleen selvästi jäykähkö etenkin ojennukseen (oikea oli selvästi parempi) ja molemmissa takareisissä näkyi jo lihaskatoa (vasemmalla selvemmin). Selän lihakset oli tiukalla lanneselässä, kireyden jatkuessa kupeille asti. Muuten ei ollut mitään erityistä mainittavaa, etupään liikeradatkin olivat hyvät ja elastiset. Taran kanssa käydään nyt sitten kiputohtorilla ja katsotaan siellä miten edetään jatkossa. Momon olisi tarkoitus päästä hoidettavaksi kunhan ensin (toivottavasti) saa "lupa liikkua" paperit kontrollikäynnillä. Alustavasti kyselin uimalan puolelta maaliskuun varaustilannetta, jos päästäisiin Momon lepokauden jälkeen rakentamaan kuntoa myös uimalla.

Tänään oltiin Pätkän kanssa aamusta Vihdissä pururyhmän "tottiksentasontarkastuksessa". Pikkumies oli niin kovin onnellinen päästessään tekemään pitkästä aikaa jotain muutakin kuin agia ja olihan sitä itselläkin kivaa (lukuunottamatta alkua kun pikkaisen ärsytti Pätkän keuliminen :P), joten jospa tästä saisi jonkinlaisen motivaatioruiskeen aloittaa jälleen tottiksenkin treenaaminen. Purutkin olisi tarkoitus kuulemma tässä kohtapuoliin alkaa ja niitä vasta odottaakin (saas nähdä kuinka kauan positiivinen asenne säilyy...)!

Ai niin, osallistuttiin vuosien tauon jälkeen (ollaankohan viimeksi osallistuttu vuonna 2006 tai jotain) SBry:n vuoden briard karkeloihin. En ehkä itse olisi laiskamatona tänäkään vuonna saanut aikaiseksi, mutta kun Pipsa nuorempana ja reippaampana rustasi Pätkiksen ilmoittautumisen, niin olisi ollut jo aika saamatonta jättää se sitten lähettämättä... Pätkis nappasi voiton vuoden agitulokas ja berger de brie kisoissa ja jakoi ykköspallin Nessan kanssa aktiivibriard kisassa (sekä sijoittui kolmanneksi Isakin ja Mayan kanssa PK-briard kisassa - onnea vain molemmille! :D). Agitulokas tuntui ansaitulta, kun siellä ollaan huhkittu hommia ihan oikeasti, mutta noiden muiden osalta tuntuu pikkaisen hassulta. Mehän ollaan agien lisäksi kuitenkin käyty vain yksi tokokoe (joskin rotumestis), yksi tuloksellinen PK-koe (ja pari hutia) sekä viisi näyttelyä (joskin näistä kerättiin sitten yksi ROP, pari MVA titteliä ja yksi SEL titteli). Noh, kiva muistohan noista jää, joten ei me valiteta :D.