Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2009.

Käännekohtia

Pätkiksen 9 viikkoissyntymäpäivien kunniaksi käväistiin allekirjoittamassa lippumme pois lähiöelämän kurimuksesta. Nyt ei enää pitäisi hirveän kauaa mennä, että kolmikko saa oman pihan vahdittavaksi ja paljon lääniä vapaana temmellettäväksi. Tytöt odottivat autossa toimituksen ajan, mutta pätkämies pääsi todistamaan hetkeä ihan paikanpäälle. Pikkumies ei kuitenkaan ihan jaksanut valvoa läpi aikuisten juttujen, joten kauppakirjat allekirjoitettiinkin vienon kuorsauksen säestämänä :D. Virallisen osuuden jälkeen lähdettiin porukalla tutustumaan tuleviin lenkkimaastoihin. Tarkoituksena oli tehdä Momolle eka jälki sitten pentujen, mutta lopulta alkoi laiskottamaan niin paljon, että päädyttiin vain lenkkeilemään ja nauttimaan maaseudun rauhasta. Aika kivat oltavat on kyllä odotettavissa. Kotiutumisen jälkeen koitti toinen suuri hetki - pääsin siirtämään Momon omakoiran kautta omiin nimiini. Pari hassua klikkausta (ja muutama euro Kennelliitolle - mistä ne vielä oikeasti keksivätkään laskut…

Viikonloppu yksinhuoltajana

Perjantaina jäin viikonlopuksi yksinhuoltajaksi Nikon joutuessa töihin. Alunperin tarkoituksena oli, että Nikolla olisi ollut viikon vapaa Pätkän kotiutumisen jälkeen ja olinkin tuudittautunut pehmeään laskuun mitä pennun ja ylipäänsä kolmen koiran kanssa elämiseen tulee. Hiukan siis jännitin päättyykö viikonloppu katastrofiin.

Sitä saa mitä tilaa

Ja kerrankin positiivisessa mielessä. Ikinähän ei voi tietää minkälaiseksi tuo rääpäle vielä tuosta kasvaa, mutta nyt tuntuu lupaavasti siltä, että Momo on tehnyt juuri sellaisen pakkauksen kuin mitä tilasin. Kontaktihakuisen, reippaan ja leikkisän, muun muassa. Miten sitä ihminen voikin olla näin rakastunut koiranpentuunsa <  3. Eilen harjoiteltiin naksuttelun lomassa kontaktia (kyykyssä tai istualteen en saanut muuta kuin makupalan sinnikästä ronkkimista kädestä ja lopulta kyllästymisen, seisoalteen taas instant kontakti joka kerta) ja ruokakupilla rauhoittumista. Päiväruuan yhteydessä ruokakupilla oli pakko tyytyä ensin pelkkään istumiseen, mutta ehkäpä päivän kontaktiharjoitukset tekivät tehtävänsä, sillä iltaruualla sain jo hienon kontaktinkin. Ihan pikkaisen imutettiinkin päivällä (ehkä askeleen verran, enempää en uskaltanut :D) ja muuten vain oleiltiin tuossa lähiparkkiksella ihmettelemässä elämää. Ja tyypillisen pikkubriardin tavoin Pätkis onnistui saamaan hampaansa huulen…

Meet Tosselin ou-nou Haisuli "Pätkis" - meidän oma rakkauspakkaus

Aivan oikein arvasin - ei tarvinnut kuin vähän aikaa nuuskutella Pätkistä, niin kaikki (tai no, tällä luonteella ei voi ikinä olla täysin stressaamatta ;D) huolet oli unohdettu. Ajeltiin tänään Tampereelle, josta napattiin Tampereen porukan treenien jälkeen Pätkis mukaamme. Tytöt pääsivät ennen kotiin lähtöä tervehtimään poikaa. Tara turvautui jälleen "see no evil, hear no evil..." taktiikkaan, Momo sen sijaan oli iloisempi jälleennäkemisestä.

Rimakauhua

Momo on edelleen kaipaillut kovasti poikiaan sitten niiden viime viikkoisen visiitin. Vantaalla asuessamme oli ihan normaali, mutta taas tänne Espooseen palattuamme masentui ihan silminnähden. Välillä tuo näkyy samanlaisina oireina kuin viimekertaisessa valeraskaudessa (lelujen hoivaamista, kanniskelua ja itkua). Sunnuntai-iltana Momo menetti ruokahalunsakin, mikä ei ole kovin suotavaa kun Momo oli jo valmiiksi niin kovin laiha. Tosin kaipauksen lisäksi syynä ruokahalun heikkenemiseen on voinut olla ihan vain ähkykin. Momohan on syönyt päivässä 24 desiä + noin 300-400g jauhelihaa+raejuustoa+ piimää, jossain vaiheessa myös kananmunia hirveitä määriä, mutta pysynyt näihin päiviin asti sinnikkäästi luuviuluna. Painoa on alkanut kertymään hiukkasen luurangon ympärille vasta parin viime päivän aikana ja nyt ollaankin voitu vihdoin vähentää tuota hirvittävää ruokamäärää.

Hunnilauma vieraisilla

Ei me kovinkaan kauaa sitten lopulta oltu erossa pojista, kun pakottavat syyt toivat meidät yhteen nopeammin kuin ajateltiinkaan. Momon nisät alkoivat nimittäin kerryttämään tuskaisasti maitovarastoa melko pian vieroituksen jälkeen. Maitoa kyllä tippui ja välillä valuikin ympäri kämppää, mutta aivan liian vähän helpottaakseen Momon oloa. Muuta helpotusta en ongelmaan keksinyt kuin nisien huiluttelu lämpimän suihkun alla. Ruokaakaan ei voinut vähentää, kun Momo on niin järkyttävän laiha. Lopulta nisät olivat aivan kuumat ja kivikovat, eikä siinä paljoa muu auttanut kuin kutsua hunnilauma kyläilemään Espooseen. Nisätulehdukset ja muut ongelmat pelottivan sen verran, vaikka Momo itse ei juurikaan näyttänyt kärsivän nisistään.

Perhe jälleen yhdessä koossa

Viikko on taas hurahtanut salamannopeasti. Muuten ollaan vain elelty hiljaiseloa, mitä nyt torstaina Vantaan lenkkeilymaastoihin tutustuessamme tutustuttiin Taran kanssa myös vantaalaisiin lampaisiin. Tara innostui jo hajusta ennenkuin lampaat edes olivat näkösällä. Näköyhteyden saatuamme riemu vasta repesikin - ei ollut "ihan heti" (= meni hyvä tovi vaatiessa ;) kuulolla kun yritin saada Taran kulkemaan nätisti vierellä, ettei vaan työntäisi innostuksissaan nokkaansa sähköpaimeneen. Olisi kyllä niin ihanaa päästä testamaan Taran reaktioita ihan oikeassa tilanteessa...

Pikkupoikia katsomassa - jälleen kerran

Jälleen yksi viikonloppu takana pennuntuoksuista elämää. Tällä kertaa Tara jäi kotiin, kun matka taittui junalla, enkä viitsinyt kiusata Taraa junamatkalla, kun se on viime aikoina stressannut enenevässä määrin jostain syystä juuri tuota helsinki-tampere väliä. Ensi viikolla Tarakin pääsee jälleen mukaan, sillä silloin on aika hakea Momo kotiin. Niin se aika vierähtää. Tällä kertaa ilma oli aivan upea, joten päivät kuluivat ulkona. Kamera tosin pysyi suurimman osan aikaa laukussaan ja se kuvaaminen mitä tapahtui, tapahtui pääosin videokameralla. Harmillisesti en osaa itse siirtää videoita koneelleni, joten videot tulevat näkyviin sitten joskus kun joku viksumpi tulee apuun. Luvassa on ainakin leikittämistä ja räminätölkkileikkejä. Itse pääsin ensi kerran katselemaan pentujen yksittäin leikittämistä ja aikasta kivan näköistä meno oli, vaikka pennut aikataulullisten syiden vuoksi jouduttiin kiikuttamaan leikkituokioon kesken unien. Räminätölkkien lisäksi pojat olivat päässeet tutustuma…

Viikonlopun kuulumisia

Viime viikonloppu vierähti taas rattoisasti pennuntuoksua nuuskutellessa. Tosin tällä kertaa ei pyöritty täysin Nooraa häiriköimässä, vaan vuokrattiin mökki lähistöltä, käväistiin asuntomessuilla ja keskityttiin antamaan laatuaikaa ihan vain Momo -mammalle ilman sydäntenmurskaaja katrastaan.
Mutta olivat pennut tälläkin kertaa kuitenkin pääosassa. Tyypit olivat jälleen kehittyneet huimasti sitten viime kerran. Piti vähän väliä huokailla ja päivitellä ihastuksesta kun joku teki jotain hienoa tai oli muutoin vain aivan liian suloinen. Ihan melkein sisäsiistejäkin ovat - pissahädän yllättäessä jokainen suuntaa tiettyyn nurkkaan sanomalehden päälle suorittamaan toimituksen - miten ihmeessä ne oikein oppivat tuollaisenkin...

Neliviikkois potretit

kuvat