Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2011.

Hiihtoloma part2, hauhauhaukutusta

Hiihtoloman loppuosa hurahtikin ohi sitten ei niin tapahtumarikkaasti. Pötköttelin sohvalla hyvien leffojen parissa ja katselin koirien kirmaamista pakkasessa lähinnä ikkunan lämpimämmältä puolelta. Jos koiria nuo pakkaset ei yhtään haitannutkaan, niin minua kyllä. Kun mahdollisuus oli, niin ulos en siis juurikaan nokkaani laittanut. Pakkaset laskivat vasta tänään, joka oli minun osaltani kotiinlähdön aika. Hyvät suunnitelmat treeneistä jäivät tälläkin kertaa siis vain suunnittelun asteelle.

Eilen illalla ryhdistäydyin sentäs vähäsen ja päätin sohvalla pötköttelyn lomassa kokeilla Pätkiksen haukuttamista. Homma on jäänyt ja jäänyt, koska olen jossain vaiheessa (luultavasti silloin, kun sain Momon pahasti käsilleni yrittäessäni joitakin vuosia sitten saada sitä haukkumaan...) päättänyt, etten osaa opettaa koiraa haukkumaan. Noh, Taraa lukuunottamatta, mutta se oli helppo, kun se komensi minua tekemään tahtonsa mukaan jokatapauksessa :D.

Hiihtoloma part1 - polskis&molskis

Päätin pitää viikon mittaisen paussin ennen aloittamista uudessa työpaikassa ja luonollisesti loma vietetään kaukana lähiöstressistä, Nurmijärvellä. Karvakolmikko lähti maalle jo perjantaina, minä jäin sairastamaan muutamaksi päiväksi ja pääsin paikalle vasta tiistaina.

Tuolloin vuorossa olikin heti Taran rokotukset (rabies ja kennelyskä). Mummeli heittäytyy iästään huolimatta edelleen ihan vauvaksi lääkärissä, etenkin kun Momo&Pätkis eivät ole mukana ja tyyppi saa kaiken huomion itselleen. Odotusaika vietettiin siis sylissä, pää mamman kainalossa piilossa. Paino oli luojan kiitos pudonnut viime vuodesta ja nyt puntari näytti enää 32 kiloa&rapiat lukemia. Tämän innoittamana tilasin Zooplussasta kokeiluun Royal Canin Maxi Maturity ruokaa (tällä hetkellä tytöt syövät RC Maxi Lightia), Pätkis saa pysyä RC Maxi Sensiblessä, mutta sen verta hoikka poika se on, että Nutrolinin lisäksi pitäisi varmaan alkaa lisäämään ruuan sekaan jotain muutakin rasvaa.

Haikeutta ilmassa

Viime viikonlopuksi lähdettin Nurmijärvelle pakoon lähiöelämää. Jotenkin en vaan oikein ole sopeutunut vieläkään kunnolla tähän silmät selässä kulkemiseen ja vapaanakirmaamispaikkojen metsästämiseen. Onneksi tuo (pako)paikka on vielä olemassa (vaikka toki harmittaakin, että monen kuukauden odotus kauppojen vahvistumiselle kaatui viime metreillä ja nyt pitäisi alkaa myymään tuota uudelleen)! Ei voi oikeasti sanoin kuvata tunnetta niinä ensimmäisinä hetkinä kun koirat purkautuvat autosta ja tajuavat missä ovat, hirmuisen onnellista sakkia! Ja onhan elämä tuolla paaaljon helpompaa kuin täällä - jo ihan senkin takia ettei aina tarvitse pelätä mistä puskasta saadaan joku niskaamme tai riittääkö se fleksin naru meihin asti, ettei me vaan häiritä ketään ja ja ja (ai niin kaiken mukavan lisäksi ennen maalaislomaa alkoi näyttämään pahasti siltä, että Pätkis osoittaa epätoivottavan innokasta kiinnostusta muun muassa pyöräilijöihin).