Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2012.

Sitä samaa taas...

Eilen päästiin taas treenaamisen makuun, kun huristeltiin etuajassa Kiljavalle agitreeneihin. Viime viikon kaavan mukaisesti ensin toteltiin. Pätkän kanssa tehtiin Anun vinkkien mukaan seuraamiset, irrotukset ja haukut. Eli ajettiin seuraamisissa koiraa virheeseen (nopeita nopeuden ja suunnan vaihtoja, "ennakoimattomia" liikkeellelähtemisiä ja pysähtymisiä yms yms) ja keskityin omaan kulkemiseen (helpommin sanottu kuin tehty...). Superia, Pätkä oli ihan liekeissä! Molemmilla tais olla normia hauskempaa kun päästiin rikkomaan rutiineja :). Ja ihan kuten Anu sanoikin, haukut tulevat hienosti ilman ohjaajan turhaa tökkimistä ja pöhisemistä - kyllähän sitä tiesi aiemminkin, että Pätkä on aktiivinen ilman muokin, mutta jotenkin sitä vaan on taas ollut niin rutinoitunut... Irrotukset sitten, noh yritin ainakin kovasti ja pääosin homma toimiikin paremmin taas, mutta ei se nyt ihan niin hyvin mennyt kuin Anun kanssa...

Treeniä remontin lomassa

Remontti kiitti helatorstain mahdollistamaan pidempää yhtäjaksoista urakkapätkää - neljä päivää putkeen uurastusta (etenkin äidin ja isän taholta, eipä voisi enempää kiitollinen olla <3) ja johan alkoi jossain jo näkyäkin, että jotain on tehty! Itseasiassa niin valmiilta näyttää, että voisi jo pikkuhiljaa alkaa kantamaan tavaroita uuteen kotiin <3.

Remontin lomassa ollaan vähän treenattukin.

Torstaina aksaa agilityakatemiassa. Hirmu vaikea rata, mutta tällä kertaa vahvistui myös niiin selkeästi, että oma kunto on aivan pohjalukemissa. En vaan kertakaikkiaan jaksanut/kyennyt/pystynyt juoksemaan niin lujaa koko rataa kuin olisi pitänyt. Siis tuli vain ihan kertakaikkinen stoppi - jalat ei enää suostunut ja henki ei kulkenut. Vähän noloo ja oikeasti pitää näiden muiden kiireiden jälkeen ryhtyä kunnonkohotuskuurille. Uh.

Perjantaina huristeltiin aamusta Kiljavalle. Ensin polkaisin jäljen sairaalan maastoihin ja vanhenemista odotellessa mentiin kentälle tottelemaan ja aksaamaan. Pätk…

Viimeiset kevään ekat

Maanantaina oli vuorossa kevään ekat esineruudut EPK:n jälkitreeneissä jälkien vanhenemista odotellessa (saatiin muuten taas nauttia ihan armottomasta tuulesta, inhaa).

Ensin vietiin Pätkän kanssa yhdessä Päivin nahkahanska, jätettiin ruutuun ja tultiin takaisin lähtöpisteeseen ja siitä lähetys. Ihan ei mennyt suoraan esineelle, mutta nopsaan hanska nousi pienen koukkauksenkin jälkeen. Seuraavaksi vuorossa oli Päivin jo valmiiksi viemä kangashanska ruudun toisessa päässä. Lähetys kohti, koukkaa kuitenkin sivusta ohi tullen takaisin takaa toiseltapuolelta ohi - menee ehkä metrin ohi ja siitä terävä käännös takaisin esineelle ja bingo! Vauhtia, tiukkoja käännöksiä/liikkeitä sekä intoa oli molemmilla kerroilla mukavasti. Huojentavaa, kun muistaakseni viime syksynä painittiin ruudussa jäljestysongelmien kanssa (joita yritin ratkaista paineistamalla ja pakottamalla silleen "ehkä tää niinku vois toimia"...). Toivottavasti ne ongelmat ovat historiaa ja tämänpäiväinen on todellisuut…

Ryhtiliikettä ilmassa?

Tuli vähän kauhistuttua, kun lueskelin edellistä päivitystäni - oikeasti kaksi vaivaista tottistelua sitten syksyn?! Miten ihminen voikaan olla näin saamaton!

Alkoi ottamaan sen verran päähän, että perjantaina huristeltiin Kiljavalle. Ensin tarkoituksena oli tehdä jälki vanhoihin tuttuihin maisemiin (= ihanan helppoa kangasmetsää). Noh, tehtiin kyllä jälki, mutta tuttua tai helppoa se ei kyllä ollut. Päästyäni opiston parkkikselle tajusin, että koko metsä on hakattu alas ja kaikki se hake ja silppu ja puunrungot on edelleen maassa. Ei tullut hirveästi ajateltua, kun lähdin tästä huolimatta polkemaan jälkeä - jos jäljen tekeminenkään ei ollut kaikista helpointa niin siinä vaiheessa olisi voinut jonkinlaiset kellot hälyttää päässä, mutta ei...

Mitä meille kuuluu...

Kuva
Hmmm, ehkä olisi aika hieman päivittää tätä blogia...

Edellisen postauksen jälkeen käytiin vielä muutama kerta paimenessa - hallinta meni kerta kerran jälkeen kamalampaan suuntaan. Moni on sanonut, että paimentamisen kautta hallinta yms ongelmat on hävinneet tai pienentyneet, mutta täytyy sanoa, että meillä homma meni aivan päinvastoin. Paimenessa ilmenneet ongelmat siirtyivät (tai jos rehellisiä ollaan, niin varmaan vain voimistuivat...) myös arkielämään. Minun aina kuuliainen ja kiltti Pätkä alkoi olemaan yhä useammin ja useammin korvaton ja äitinsä kaltainen jäärä sen suhteen kannattaako mammaa kuunnella heti vai vasta kun on ensin itse tehnyt ratkaisuja. Plääh. Mutta, ollaan sitten muistuteltu hieman käytöstapoja ja muuta ja hieman paremmin menee jo :D.

Maaliskuun jälkeen ei olla paimennettu. Viimeinen kerta jäi siihen, että näytettiin Annamarin kanssa Pätkälle ihan kunnolla kaapin paikka ja murennettiin sen ärsyttävyyteen kasvanutta itseluottamusta. Tämän kuun lopussa olisi vielä…