tiistai 22. toukokuuta 2012

Treeniä remontin lomassa

Remontti kiitti helatorstain mahdollistamaan pidempää yhtäjaksoista urakkapätkää - neljä päivää putkeen uurastusta (etenkin äidin ja isän taholta, eipä voisi enempää kiitollinen olla <3) ja johan alkoi jossain jo näkyäkin, että jotain on tehty! Itseasiassa niin valmiilta näyttää, että voisi jo pikkuhiljaa alkaa kantamaan tavaroita uuteen kotiin <3.

Remontin lomassa ollaan vähän treenattukin.

Torstaina aksaa agilityakatemiassa. Hirmu vaikea rata, mutta tällä kertaa vahvistui myös niiin selkeästi, että oma kunto on aivan pohjalukemissa. En vaan kertakaikkiaan jaksanut/kyennyt/pystynyt juoksemaan niin lujaa koko rataa kuin olisi pitänyt. Siis tuli vain ihan kertakaikkinen stoppi - jalat ei enää suostunut ja henki ei kulkenut. Vähän noloo ja oikeasti pitää näiden muiden kiireiden jälkeen ryhtyä kunnonkohotuskuurille. Uh.

Perjantaina huristeltiin aamusta Kiljavalle. Ensin polkaisin jäljen sairaalan maastoihin ja vanhenemista odotellessa mentiin kentälle tottelemaan ja aksaamaan. Pätkis sai ensin pepun käyttöä, pari hyppyä ja A:n sekä eteenmenon. Tytöt pääsivät myös hubbailemaan, jonka jälkeen siirryttiin pikkukentän puolelle ottaamaan tehotreeniä kepeistä (torstain treeneissä takaaleikkaus kepeille tökki pahasti, joten erityisesti niitä) ja kontakteista (vauhdissa Pätkis fuskaa ne radalla aivan liian usein...). Pätkis hinkkasi käytännössä melkein tunnin putkeen vähän kaikkea ja oli melkoisen pätevänä <3



Sitten jäljestämään. Jana oli hieno (eikä takajälkeä!), mutta muuten jälki oli kökköäkin kökömpi. En muista koska Pätkä on työskennellyt näin huonosti. Maasto oli mukavaa kangasmaastoa eli ei mitenkäänpäin vaikea eikä kovan tuulen lisäksi ollut muutakaan hankaluutta. Lähti jo jäljelle ankeassa mielentilassa, oli hidas, epävarma ja kadotteli jälkeä ihan iiseissä paikoissa ja aiemmin ihan helppoa paksumman polun ylitystä ei muka kyennyt tekemään yhtään (mikä on Pätkältä tosi epätavallinen veto, kun normisti se tiloista huolimatta aina edes yrittää suoriutua). Arvata saattaaa, että jollain meni hermo aika huolella (ja sitten harmitti entistä enempi...). Eli ei muuta kuin uusi jälki. Samanlaista maastoa, paljon kulmia, pituutta ehkä joku 200 metriä mutta vain yksi keppi lopussa. Vanhenemista odotellessa mukava lenkki aina niin ihanissa maastoissa <3.

Jo alussa tuntui mukavammalta - lähtö oli aivan erilaisessa mielentilassa. Jäljesti tosi kivasti ja rivakasti, tosin pieni epävarmuus nosti päätään sen jälkeen kun yhdessä kulmassa kova tuuli taisi tuoda jäljen loppupään nenään ja lähti sinne päin -> korjaamisen jälkeen vauhti hiljeni hetkeksi, mutta luojan kiitos kehuilla olemus varmistui ihan silmissä. Mukava jälki kaikenkaikkiaan edellisen jälkeen. Mutta hieman jäin vaivaamaan - pieni epäilyksen tynkä on, että EPK:n hukkajälkikokeilu olisi voinut nostaa sitä vanhaa epävarmuutta esiin, vaikkei se näkynytkään vielä itse treenissä (etenkin kun myös keskiviikon minikeppijäljelle lähti normaalia ankeamassa mielentilassa - silloin ajattelin sen johtuvan vain järkyttävästä tuulesta ja toodella hajurikkaasta maastosta). Tehdään nyt muutama jälki ja ihmetellään jos vielä uusiutuu..

Viikonloppu oli kuitenkin niin jälki kuin muutenkin treenivapaata, sunnuntaina sentäs lenkkeiltiin äijät+Momo kokoonpanolla, joka sujui yhtä hyvin kuin pelkkä äijälenkkeily, hyvä tyypit!

Eilen sitten toteltiin (Peppi+Pätkä) Vehviläisen Anun opastuksella. Katsottiin Pätkän seuraamista, luoksetuloa ja noutoa. Paikka, peppu ja mielentila olivat kuulemma oikeat, nyt ohjaajan vaan pitäisi alkaa kävelemään kunnolla ja irrottautumaan rutiineista. Luoksetulosta ei juuri nyt saatu sitä ongelmaa esiin eikä noutokaan kuulemma ollut yhtä kaamea kuin omasta mielestäni (pitäisi kuulemma videoida homma). Viettiä itse kapulaan ei kannattaisi enää tehdä vaan se kaikista ihanin juttu pitäisi olla ohjaajalla eli lopetetaan nyt kapulalla palkkaaminen ja aletaan tekemään pallopalkalla. Noin yleisesti koiraa pitäisi alkaa kouluttamaan (kuinkahan monesti olen tämän jo kuullut...), lopettaa Pätkän pumpulissa pitäminen ja olla mustavalkoinen (muun muassa ne irrotukset, joissa ei edelleenkään ole mitään ongelmaa, kun homman tekee niinkuin pitäisi...). Tällainen rutiinejaravisteleva treeni tekee kyllä hyvää itse kullekin :D. Useammin vaan pitäisi olla, että ottaisin opikseni..