Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2013.

Himpskatin ylösmenokontakti!!

Kuva
Juuri nyt ei mikään ärsytä niin paljoa kuin ylösmenokontaktit, kiukuttaa niin että tekisi mieli polkea jalkaa tai jotain :D. Mutta palataan niihin jäljempänä, ensin vähemmän ärsyttäviä päivityksiä...

Kevät etenee ihan hurjaa vauhtia, pellotkaan eivät ole enää järviä vaan niillä voi vetää ihan kunnon (muta)ralleja. Pahoittelut vielä normaaliakin laadukkaammista kuvista :P.

Lintukoiria

Kuva
Viikko alkoi edellistä hieman kuivemmissa merkeissä. Kävelytiet olivat aamuksi kuivuneet siinä määrin, että päästiin kulkemaan jopa puoleen väliin peltoja, jotka ajoittain myös näyttivät pelloilta. Aika kovasti joutui tekemään töitä ettei äiti&poika parivaljakko olisi lähtenyt uiskentelemaan tulvivaan jokeen, kun siellä toisella puolella oli selkeästi paremmat ja vikkelämmät lokit. 
Tämä niin varmasti kostautuu jatkossa, mutta laiskuuttani päästin tyypit kirmaamaan lokkien perässä siellä turvallisemmalla puolella. Jo tällä kertaa vähäsen harmitti oma tyhmyys - jouduttiin lähtemään aiottua aiemmin kotiin, kun menivät molemmat aika äkkiä sellaiseen ärsyttävään "ei kykene muuhun kuin kaiken liikkuvan kyttäämiseen" -tilaan ja tekivät siihen päälle stressaavan laajoja retkiä lintujen perässä (toki lähdettiin jo ihan senkin takia, ettei pikkupakkanen ole ehkä se sopivin ilma polskutteluun...).

Toinen jalka talvessa toinen keväässä

Kuva
Tämän viikon teemana tuntuu olleen uiminen. Ollaan polskuteltu niin luonnonvesissä kuin kylpylässä. Meidän pellot on ihan yhtäkkiä muuttaneet muotoaan puolentoista viikon takaisesta kirkkaan valkoisesta hankikannosta mutaiseen järveen. Kirjaimellisesti järveen, siellä nimittäin ihan oikeasti pystyy uimaan (koirat siis)...



Tytöt ehdin vielä pysäyttää, mutta Pätkis meni jo... :D



Elämä on yllätyksiä täynnä...

... eivätkä ne aina ole iloisia :(.

Viime sunnuntaina meidän elämä suistui hieman raiteiltaan. Kaikki alkoi siitä kun Momo oli Pätkän purutreenien jälkeen tosi apaattinen ja väsynyt eikä ruoka aiheuttanut illalla tavallista "pyörin hyrränä ympäri, kuolaan suu vaahdossa ja piippaan kärsimättömästi" efektiä (vaikka se syötiinkin). Siinä vaiheessa kun kuumemittari näytti 39.5 astetta, hysteerinen emäntä pakkasi lauman autoon ja huristettiin Aistiin päivystykseen. Momosta ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta vikaa kuin sivuääni sydämestä ja kun olemuskin reipastui tarkkailun aikana huomattavasti, lähdettiin hämmentyneinä kotiin nukkumaan. Sydän oli kuunneltu edellisen kerran vain pari kuukautta aiemmin (rokotuksilla), eikä sieltä silloin kuulunut sivuääniä. Tai milloin muulloinkaan. Hysteerinen kun olen, niin en osannut relata ja ajatella äänen johtuneen kuumeesta, vaan varattiin keskiviikoksi aika sydänspesialistille HauMauhun. 
Sivuääntä ei HauMaussa enää kuulunut eikä Momosta…

Osteopaatilla

Perjantaina koko kolmikko pääsi osteopaatille pitkästä, pitkästä aikaa (edellinen kerta taisi olla Laioksella 2010 tms).

Tara oli kuulemma ikäisekseen hyvässä kunnossa, ei pahempia jumeja, mitä nyt selässä piukeampia kohtia, jotka saatiin hyvin auki. Käyttänyt toki toista puolta enemmän eli toispuoleisuutta mutta ei pahasti kuitenkaan. Kotiläksyksi saatiin jumppaliikeitä (käytetymmän puolen jalan ja vastakkaisen etujalan nostaminen ylös niin, että joutuu käyttämään huonompaa puolta). Valitettavasti myös reagoi selkeästi huonon lonkan liikuttamiseen. Etupää oli vetreä, joten josko etupään ontumisetkin johtuneet takapään ongelmista? Hauskaa oli, että Tara tuntui tykkäävään osteopaatista ensi silmäyksellä - meni ihan itsenäisesti istumaan viereen, kun yleensä tarvitsee hieman lämmittelyä ihmissuhteissaan. Ihan kuin olisi tiennyt, että tiedossa on hemmottelua :D.

Ei enää mikään pikkupoika :(

Kuva
Kellojen siirtäminen kesäaikaan tuntuu aiheuttavan ylimääräistä tuskaa kello viiden aamuherätyksiin. Ei niin kovin tarmokasta olotilaa pahentaa entisestään se, että osa talouden kelloista näyttää olevan tuohon aikaan vasta neljä... Mutta niinkuin kaikessa muussakin, tässäkin on hyvät puolensa - eipä ole aamuisin näkynyt niitä hiihtäjiä kuuden aikaan, kuten vielä viime viikolla. Ne aikaisimmatkin näyttävät tulevan tunnin myöhempään. Tämä ilo kestää varmaan tasan siihen asti kunnes kuudelta on jälleen valoisaa. Mutta siihen asti nautitaan rauhastamme < 3.

Tänään nautiskeltiin siis pitkään ja hartaasti tutuista pelloista ja Minnan&Hemmon kanssa löydetyistä uusista. Aivan ihana lenkki, jonka loppu oli sitten ihan katastrofi. Bongasin pusikossa rusakon (erottui hirveän hyvin valkoiselta hangelta) ja normaaliin tapaan otin koirat lähistölle ennenkuin ne huomaavat sen ja odottelin pupun katoamista. Nyt ei vaan ollut ihan onni myötäinen. Pupu paineli meidän selän takaa toiselle puolell…

Touhukas pääsiäinen

Kuva
Viime vuotiseen tapaan tänäkin vuonna olisi ollut mahdollisuus lähteä nautiskelemaan keväthangista Leville. Että olisikin tehnyt mieli lähteä, mutta kun koirat eivät olleet tervetulleita mökkiin (muista reissuunlähtijöistä riippumattomista syistä siis), enkä mitenkään enää kykene jättämään Taraa hoitolaan, niin reissu jäi ja vietettiin pääsiäinen tylsästi kotinurkissa. Onneksi on ollut sen verta puuhakas neljä päivää, ettei ihan hirveästi ehtinyt harmitella sivu suun mennyttä lomaa.