Turkista

Olen viime aikoina seuraillut muiden rotujen julkisia keskusteluja (raajarikkona on ollut vähäsen tylsää :P ) ja havahtunut siihen, että aika vähän meillä briardipiireissä keskustellaan tietynlaisista asioista julkisesti. Siis facebookissa tai palstalla tai blogeissa tai missään. Miksihän niin on?  En tiedä, itse tykkään kuunnella ihmisiä jotka suhtautuvat asioihin intohimoisesti, poikkeavat nämä näkemykset omista kuinka (ja mikä sen parempi jos asioista pääsee ihan keskustelemaankin).

Mutta siihen otsikon aiheeseen... Luonteen lisäksi on tullut mietittyä briardin turkkia. Ja kuten luonteiden osalta, tässäkin asiassa taitaa olla aika monta mielipidettä. Alla oleva lainaus on poimittu Ellen Myersin "Briards Past and Present" kirjan alkulehdiltä. Törmäsin kirjaan sattumalta surffaillessani tylsyyttäni pitkin nettiä, klikkasin iPadiin enkä nukkunut koko yönä kun en malttanut laskea kirjaa kädestäni. Suosittelen!





Oma mielipide on aika yksiselitteinen, turkkia on liikaa. Piste.

Varmaan aikalailla jokainen on samaa mieltä siitä, että pumpuliturkki, tumpputurkki, hampputurkki tai pohjavillahelvetti eivät ole toivottavia. Väri taas on itselle melkolailla sivuseikka, toki kauniin väristä koiraa on kiva katsella (enkä ihan riemusta kiljuen ottaisi valkoista fawnia..), mutta omaa silmää miellyttää myös väritys, joka taitaa olla hylkäävä virhe :P  Mutta mikä itseäni noiden yllämainittujen itsestäänselvien asioiden lisäksi on alkanut häiritsemään enenevässä määrin, on turkkien pituus ja määrä. Miksi sitä pitää olla niin paljon (ja pitkää), kun vähemmälläkin pärjäisi?

Todella (siis todella! :P ) kärjistetysti omasta mielestäni turkki nykymuodossaan - oli sen laatu millainen tahansa - on verrattavissa sakemannien samakkojalkoihin tai englanninbulldogien rakenteenkukkasiin. Ihan vain siksi, että mikään näistä ominaisuuksista ei ole tainnut syntyä ihan pelkästään evoluution, paremman ravinnon tai luonteen kehittämisen seurauksena. Voisi olettaa, että syynä ovat näyttelyt ja näyttävyyden hakeminen. Ei koiralle itselleen tai alkuperäiselle käyttötarkoitukselle tuosta turkista ole mitään iloa tai hyötyä, toki onneksi ei noihin alussa mainittuihin verrattuna haittaakaan. Onko se niin, että kun aika ajoi ohi briardista paimenena niin näyttelyistä tuli uusi käyttötarkoitus?

Ymmärtääkseni briardit olivat alunperin paimenten koiria, koiria joiden oli tarkoitus kulkea niityillä ja metsissä säässä kuin säässä, kuljettaa laumaa pitkiä matkoja kesälaitumille ja elää siellä lauman ja paimenen kanssa kuukausia. Turkin tuli suojata kuumalta ja kylmältä, naarmuilta ja muilta kolhuilta ja sen tuli luonnollisesti olla myös helppohoitoinen, aika vaikea kuvitella paimenta puunaamassa koiraansa iltapuhteiksi...

En ole ikinä ollut mikään puunaaja ja en tiedä olisiko taloon tullut ensimmäistäkään briardia ellen olisi uskonut  rotuesittelyjen tekstejä "vuohenjouhen karheasta turkista, johon ei tartu lika ja jota ei tarvitse juuri kammata". Toisaalta turkki ei olisi ehkä alkanut niin ärsyttämäänkään, mikäli yhdenkään oman kutrit olisivat vastanneet ihannetta...

Olen antanut itseni ymmärtää, että oikeanlainen pitkäkään turkki ei ole kovin vaivalloinen. Se hylkii likaa eikä sitä sen vuoksi tarvitse pestä niin usein, sitä tarvitsee puunata vain harvoin (koirakirjat puhuvat aina viikosta-parista, mutta olen kuullut useamman puhuvan 2-4 kk kampausvälistä jonka jälkeen koira selvitetään 10 minuutissa) eikä siihen tartu nuoskalumi tai risut. En tiedä hylkiikö hyvänlaatuinen turkki myös kaupungin bensaa, pikeä ja katupölyä? Maalla asuessa omaa kolmikkoa ei tarvinnut pestä lainkaan (luonnollinen muta, kura, hiekka, risut yms tippuvat omia aikojaan), kaupungissa asuessa ne tuntuvat aina paljon likaisemmilta.

Mutta jokatapauksessa, rotumääritelmä sanoo, että turkin tulee olla vähintään 7 senttiä pitkä. Siellä ei sanota, että sen pitää olla mahdollisimman näyttävä, mahdollisimman pitkä, mahdollisimman paksu. Vain ettei saisi olla alle 7 sentin. Kuinka monella nykybriardilla on pelkoa siitä, että turkki ei olisi tarpeeksi pitkä?

Vertailun vuoksi briardeja menneiltä ajoilta:



 

 

 









 

(lisää vanhoja kuvia löytyy ainakin: http://www.luelleshabriards.co.uk/page13.php

Ja sitten nykyaikaa. Randomisti googlettamalla "briard" + kuvahaku ja valittu ne pitkäturkkisimmat (valtaosalla turkki on lyhyempi ja kuvathan voivat kyllä valehdella turkin suhteen todella paljon, mutta ehkä sekin kertoo jotain "ajanhengestä", että koirat halutaan esitellä mahdollisimman muhkeaturkkisina...):


 

 

 

 

 


 


Omaa silmää tuo ensimmäinen ryhmä miellyttää huomattavasti enemmän. Ei niin etteivätkö nuo jälkimmäiset olisi ihan hurjan kauniita, onhan joukossa useampi melkoisen paljon käytetty koira (ja koiria jotka löytyvät omien koirien takaa :D ), jota on tullut ihailtua lukemattomia kertoja. Mutta entä jos turkkeja olisi myös tuollaisia ensimmäisen ryhmän kaltaisia, kiinnostaisikohan rotu harrastajia enemmän? Todella usein kuulee sanottavan, että muuten voisi harkita, mutta kun se turkki (myös se maltillisempi)...

Omista kukaan ei vastaan ihannetta. Kenenkään turkki ei ole nähnytkään vuohen jouhta, turkki kyllä hylkii "kuraoja"likaa niin, ettei tuollainen luonnollinen lika jää turkkiin vaan lattialle mutta kammata niitä joutuu kyllästymiseen asti. Sopiva kampausväli on parisen viikkoa, jonka jälkeen kampaan yhtä jonkun 20-30 minuuttia (pohjavilla on "tumppuuntunut") keleistä riippuen, joskus on kausia kun nuo ilman näkyvää syytä vaativat enemmän kampaamista, pohjavillaa lähtee enemmän ja esimerkiksi merivesi takuttaa takuuvarmasti.  Ei niin että ne olisivat ikinä kärsineet turkistaan, mutta etenkin Momolla on mielestäni ihan liikaa turkkia (pohjavillaa) eikä Pätkiksellekään tekisi pahaa luopua osasta aluspaidastaan. Taralla pohjavillaa ei ole häiritsevästi mutta voisi senkin turkki olla paljon lyhyempi.

Tarallahan ei ole pohjavillaa juuri lainkaan, mutta turkki ei ole nähnytkään "vuohenjouhta" (jos sillä tarkoitetaan kuivan rapisevan karheaa, Taran turkki tuntuu käteen aikapaljon samalta kuin omat hiukseni) mutta on laskeutuvana ja liukkaana helppo pitää selvänä, kesällä turkki ei ole häiritsevän kuuma, talvella siihen ei tartu nuoskalumi ja metsässä voi kulkea ilman, että tuodaan kotiin puolet lenkkimaastoista.

2007

2010

Momo sitten...  Momon turkki oli todella paksu ja pitkä (huolimatta erittäin kovakouraisesta hoidosta). Ainakin leikkaamisen jälkeen se tuntui käteen pehmeämmältä mutta karheammalta (ei siis sellainen "kovanliukas ihmisenhius"), se ei ollut niin suoraa ja sillä on melkoinen määrä pohjavillaa. Ja ainoana omistani Momo ihan selvästi kärsi helteillä turkistaan. Ja että muuten ottikin päähän ihmiset jotka inttivät, että turkki suojaa kuumuudelta, eikä sitä siksi voi leikata. Varmasti suojaisi jos lämpötila nousisi yli ruumiinlämmön, mikä ei vaan taida olla kovin tavallista näillä leveysasteilla. Momon (pohjavilla) myös takkuuntuu helposti ja siihen tarttuu nuoskalumi ja risut aika hanakasti.


Kesäkuu 2009, juuri ennen leikkuriin joutumista

Tammikuussa 2011 - 1,5 vuotta turkin leikkaamisen jälkeen

Pätkis on sitten jotain näiden kahden välimaastosta. Selvästi helpompihoitoisempi ja ehkä "liukkaampikin" turkki kuin äidillään, mutta Taraan verrattuna pohjavillaa on enemmän. Ei tartu samalla tavalla roskat ja lumet kuin Momolla, mutta enemmän kuin Taralla. Alkaa varmaan vasta nyt olemaan valmis, on muuttanut muotoaan niin pituuden, laadun kuin värin suhteen viimeisten vuosien aikana. 




Heinäkuussa 2013 luomuna mökkilomalla

Kampasin Pätkiksen testimielessä viime viikonloppuna. Edellisestä kampauksesta noin kolme viikkoa, tässä ajassa juostu piessä, bensassa, tiesuolassa, ravassa ja tiepölyssä neljä noin kympin lenkkiä huskyvaljaissa, käyty parissa purutreenissä (valjaat taas) ja loppuaika pissalenkeillä siinä samassa likaisessa ympäristössä ilman tassujen suihkutusta (olosuhteiden pakosta, en suosittele kelleen näillä keleillä :P ). Kampaamiseen meni reilu puolituntia (pohjavillan selvittämistä) ja koirasta irtosi tämän verran pohjavillaa.    
                                                                                                                             
 

Ottaisin niin paljon mieluummin sen 2-4 kk ja 10 minuutin kampausvälin...










Loppukevennyksenä viimeinen tuulahdus menneiltä vuosilta. Kina niminen briard vuodelta 1886. Omistettu erityisesti Pipsalle :P


Suositut tekstit