Eclair l ´étoile de Panache "Momo" 12.1.2005-2.2.2019

En pysty käsittelemään tätä asiaa mitenkään vielä. Mentiin eilen lääkäriin, kun Momo oli viikon-puoltoista hengittänyt tosi raskaasti. Koska Momo on ollut muutoin hyvässä kunnossa - vetänyt halukkaasti meidän mukana umpihankilenkkejä, syönyt hyvin ja ollut muutenkin ihan ok, niin en ollut ihan hirveän huolissani. Joku etiäinen kuitenkin taisi olla, sillä edellisenä iltana tuli pakottava tarve käydä hakemassa koirille isot savuluut iltapalaksi. Momolla löytyi sydämestä voimakas sivuääni, mutta sen lisäksi röntgenissä paljastui, että henkitorvi oli ihan mutkalla. Joku (kasvain) ilmeisesti painoi sitä sellaiseen asentoon. Eläinlääkäri suositti eutanasiaa enkä halunnut pitkittää asiaa päivillä siinä pelossa, että Momo on kärsinyt kivuista eikä omaan tapaansa vain ollut näyttänyt niitä.

Kyllähän sitä arvostaa ihan jokaista päivää iäkkään koiran kanssa, mutta ei luopumiseen silti osaa ikinä varautua. Taran poismenosta on jo kohta puoltoista vuotta enkä ole edelleenkään kyennyt käsittelemään asiaa. Nyt lohduttaa hieman ajatus siitä, että tytöt ovat taas yhdessä siellä jossain. 

Niin hirvittävän kova ikävä. En tiedä miten me pärjätään ilman Momoa. 

Suositut tekstit