Miniloman puuhastelut
Viime viikolla tuli mukava breikki, kun työviikko päättyi jo keskiviikkoon. Torstai meni SBry:n tokokokeessa, mutta perjantaina ja lauantaina treenattiin Belgiasta Suomeen lomailemaan tulleen Marc Adriaensin johdolla. Pätkiksen kanssa missattiin lauantain toinen treeni lakkiaisten vuoksi, joten saatiin vielä privaattitreeni sunnuntaina kukonalaulun aikaan ennenkuin vieraan oli aika lähteä lentokentälle.
Hilkulla oli, että perjantainkin treenit olisi jäänyt väliin. Törmättiin nimittäin aamulenkillä pieneen kyyhyn ja kohtaamisen jälkeen jäi hieman epäselväksi osuiko Tara siihen/ehtikö se purra Taraa. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä... Tuon kohtaamisen jälkeen en kuitenkaan enää kovin mielelläni päästä koiria haistelemaan pientareita - tuokin käärmes kun oli ihan kevyenliikenteen pientareella tuossa meidän nykyään kuitenkin kohtuu vilkkaalla lähiöalueella. Lauantaina koko komppania saikin juosta treenikentän viereisessä koirapuistossa itsensä läkähdyksiin ja illalla ajeltiin Nurmijärvelle, jossa en ole ikinä törmännyt yhteenkään käärmeeseen. Saa nähdä miten uskallan jatkossa ainakaan tuolla metsänrajassa/kuntopoluilla ulkoilla... Saisi kyllä tämä eläinten määrä vähentyä, elämä alkaa välillä olemaan turhankin jännittävää.
Perjantaina molemmissa treeneissä Pätkiksessä näkyi epävarmuuden merkkejä lähinnä hihaa (tai mikä se sitten taas onkaan) kohtaan ja se näkyi muun muassa otteessa, joka oli mielestäni eläväisempi kuin aiemmin. Mutta kun treenien jälkeen käytiin Marcin kanssa läpi syytä miksi Pätkis mielestäni reagoi hihaan, muutettiin hiukan treeniä ja avot, lauantain ja sunnuntain treeneissä pikkumiestä ei huimannut! Sunnuntaina Marc päätti kokeilla myös vähän "piilonkiertoja" ja hallintaa, joten totuttuun tapaan saatiin taas aimo kasa uutta pureskeltavaa. Mutta innolla odotetaan jo seuraavia treenejä!
Kuvia viikonlopulta löytyy perinteisesti tuolta:
http://pirpanat.kuvat.fi/kuvat/Treenit+ja+muuta+yleist%E4/Marc+Adriaens+3.6-4.6.2011/
Sunnuntaina ennen treenejä koirat ehtivät myös heittää vihdoin talviturkkinsa, kun käytiin näyttämässä Marcille suomalaista luontoa kauneimmillaan. Että olikin onnellista porukkaa polskuttelemassa! Pätkän treenin jälkeen kaivoin Momonkin autosta ja toteltiin kunnolla pitkästä aikaa - seuraamista, jääviä ja eteenmenoa. Sinällään mitään tarkoitusta treenillä ei ollut. Pätkis vain on viime päivinä päättänyt kasvaa humauksessa aikuiseksi ja on yrittänyt siinä sivussa pottuilla äidilleen. Koska olen tähän asti järjestelmällisesti kieltänyt Momoa ojentamasta tai kasvattamasta poikaansa mielensä mukaisesti (Momohan olisi kasvattanut Pätkää melko kovaotteisesti ja ankarasti, ellen minä olisi ollut sitä mieltä, että kukaan ei saa komentaa liian kovasti pikkuista lellikkiä :D), olen nyt joutunut toteamaan Momon olleen oikeassa ja antanut sen vihdoin laittaa poikansa oikealle paikalle pakassa (ja samalla logiikalla yrittänyt tehdä enemmän Momon kanssa Pätkän nähden). Mutta kyllä on välillä tehnyt tiukkaa olla puuttumatta kurmutukseen, kun tähän asti on aina rientänyt Pätkän puolelle...
Päivällä vähän toteltiin (ei tajua miten Pätkän hyppynouto on paljon vimmaisempi kuin tasamaanouto, joka on aivan hirveän ankea...) kaikkien kolmen kanssa ja illalla jaksoin vielä polkaista Pätkälle Rajamäen urheilukentän nurtsille keskimittaisen jäljen yhdellä kulmalla ja kahdella kepillä. Tällä kertaa Pätkis reagoi aiempaa paremmin keppeihin ja muutenkin jälki oli oikein mallikas. Hyvä päivä :).
Ai niin, pääsi Pätkis viikonlopun aikana myös tekemään jotain, mitä se on varmaan odottanut jo kauan - leikkimään Mellan kanssa. Ei olisi kovin paljon onnellisempi ilme pienen koiranpojan nassulla olla...
Hilkulla oli, että perjantainkin treenit olisi jäänyt väliin. Törmättiin nimittäin aamulenkillä pieneen kyyhyn ja kohtaamisen jälkeen jäi hieman epäselväksi osuiko Tara siihen/ehtikö se purra Taraa. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä... Tuon kohtaamisen jälkeen en kuitenkaan enää kovin mielelläni päästä koiria haistelemaan pientareita - tuokin käärmes kun oli ihan kevyenliikenteen pientareella tuossa meidän nykyään kuitenkin kohtuu vilkkaalla lähiöalueella. Lauantaina koko komppania saikin juosta treenikentän viereisessä koirapuistossa itsensä läkähdyksiin ja illalla ajeltiin Nurmijärvelle, jossa en ole ikinä törmännyt yhteenkään käärmeeseen. Saa nähdä miten uskallan jatkossa ainakaan tuolla metsänrajassa/kuntopoluilla ulkoilla... Saisi kyllä tämä eläinten määrä vähentyä, elämä alkaa välillä olemaan turhankin jännittävää.
Perjantaina molemmissa treeneissä Pätkiksessä näkyi epävarmuuden merkkejä lähinnä hihaa (tai mikä se sitten taas onkaan) kohtaan ja se näkyi muun muassa otteessa, joka oli mielestäni eläväisempi kuin aiemmin. Mutta kun treenien jälkeen käytiin Marcin kanssa läpi syytä miksi Pätkis mielestäni reagoi hihaan, muutettiin hiukan treeniä ja avot, lauantain ja sunnuntain treeneissä pikkumiestä ei huimannut! Sunnuntaina Marc päätti kokeilla myös vähän "piilonkiertoja" ja hallintaa, joten totuttuun tapaan saatiin taas aimo kasa uutta pureskeltavaa. Mutta innolla odotetaan jo seuraavia treenejä!
Kuvia viikonlopulta löytyy perinteisesti tuolta:
http://pirpanat.kuvat.fi/kuvat/Treenit+ja+muuta+yleist%E4/Marc+Adriaens+3.6-4.6.2011/
Sunnuntaina ennen treenejä koirat ehtivät myös heittää vihdoin talviturkkinsa, kun käytiin näyttämässä Marcille suomalaista luontoa kauneimmillaan. Että olikin onnellista porukkaa polskuttelemassa! Pätkän treenin jälkeen kaivoin Momonkin autosta ja toteltiin kunnolla pitkästä aikaa - seuraamista, jääviä ja eteenmenoa. Sinällään mitään tarkoitusta treenillä ei ollut. Pätkis vain on viime päivinä päättänyt kasvaa humauksessa aikuiseksi ja on yrittänyt siinä sivussa pottuilla äidilleen. Koska olen tähän asti järjestelmällisesti kieltänyt Momoa ojentamasta tai kasvattamasta poikaansa mielensä mukaisesti (Momohan olisi kasvattanut Pätkää melko kovaotteisesti ja ankarasti, ellen minä olisi ollut sitä mieltä, että kukaan ei saa komentaa liian kovasti pikkuista lellikkiä :D), olen nyt joutunut toteamaan Momon olleen oikeassa ja antanut sen vihdoin laittaa poikansa oikealle paikalle pakassa (ja samalla logiikalla yrittänyt tehdä enemmän Momon kanssa Pätkän nähden). Mutta kyllä on välillä tehnyt tiukkaa olla puuttumatta kurmutukseen, kun tähän asti on aina rientänyt Pätkän puolelle...
Päivällä vähän toteltiin (ei tajua miten Pätkän hyppynouto on paljon vimmaisempi kuin tasamaanouto, joka on aivan hirveän ankea...) kaikkien kolmen kanssa ja illalla jaksoin vielä polkaista Pätkälle Rajamäen urheilukentän nurtsille keskimittaisen jäljen yhdellä kulmalla ja kahdella kepillä. Tällä kertaa Pätkis reagoi aiempaa paremmin keppeihin ja muutenkin jälki oli oikein mallikas. Hyvä päivä :).
Ai niin, pääsi Pätkis viikonlopun aikana myös tekemään jotain, mitä se on varmaan odottanut jo kauan - leikkimään Mellan kanssa. Ei olisi kovin paljon onnellisempi ilme pienen koiranpojan nassulla olla...
