Karma is a...

Sain tämänpäiväisissä agitreeneissä ihan ansioni mukaan. Jos viimeksi Pätkis törmäsi törttöilyideni vuoksi siivekkeeseen, minä lentelin tällä kertaa sillä tuloksella, että kämmenet ja polvet ovat nyt pikkaisen auki... Jälkimmäisellä radanpätkällä törmättiin Pätkän kanssa vauhdissa toisiimme ja yllättävän kovaa tuollaisessa törmäyksessä lentää. Pätkis ei edes teeskennellyt olevansa huolissaan maassa avuttomana makaavan mamman voinnista, päinvastoin, hyppäsi vain päälleni ja tunki taskuun hamuamaan palloaan - reilu kaveri :D. Juhan sanojen mukaan haaveri oli ihan oikein ohjaajalle, mitä jäin taas töröttämään paikoilleni, kun piti juosta lujaaaa eteenpäin (ja ihan oikeassa oli) :D.



Sanomattakin siis selvää, että ohjauksessa oli jälleen samoja ongelmia kuin aiemminkin, niitä taitaa olla enää turha mainita. Pätkis tuntui myös ihan himppusen verran väsyneemmältä kuin normisti - aktiivijuhannus taitaa vähän painaa (meillä on myös ihanan rauhallista kotona, kun tyyppi ei ole kärttämässä normaaliin tapaan huomiota :D), tosin melkoisen kuumakin oli, joten varmaan se vaivasi Pätkistä(kin), vaikka uitinkin sen taas ennen treenejä.

Hitsit kun alkaa tekemään mieli treenata taas enemmän kuin vain tämän kerran viikkoon. Keppejä ja kontakteja ei olla otettu vieläkään kertaakaan sitten syksyn ja muutenkin tahtoisi päästä tekemään enemmän. Plääh.