Auts...

Eilen oli aika ahkera päivä. Huristeltiin aamulla Pätkän kanssa kahdestaan Nurmijärveltä Espooseen ja töiden jälkeen (tai no, Pätkis sai relata yksin kotona) agitreeneihin. Ruuhkaa välttääkseni lähdin niin että oltiin paikalla jo reippaasti etuajassa, joten Pätkis pääsi uimaankin ennen treenejä.

Itse treeneissä olin taas ihan kamalan surkea. Ja harmillisesti Pätkis sai kärsiä käsiohjaajastaan enemmän kuin normaalisti. Onnistuin nimittäin ohjaamaan sen kerran päin aidan siivekettä. Aika pahan näköinen törmäys - hetken näytti siltä, että olisi käynyt pahemminkin. Onneksi pikkusintti ravisteli esteet päältään ja jatkoi rataa niinkuin ei mitään  - ohjaajan jäädessä kauhuissaan tuijottamaan perään ja jonkin aikaa tuli tuijoteltua koiran liikkeitä, jotta onhan se ihan varmasti kunnossa...



Persjättöä en meinannut saada sujumaan sitten millään, joten hinkutettiin sitten kuvioita ilman koiraa melkoinen tovi (niinkauan kunnes "se tuntuu luonnolliselta", mikä minun tapauksessani ei ole ihan heti). Hinkutuksesta huolimatta en hirveästi loistanut missään vaiheessa, mutta kivaa oli, kuten aina :D.

Treenien jälkeen huristeltiin Nurmijärvelle ja pienen lepotauon jälkeen lähdettiin Pätkän kanssa vielä Rajamäen urheilukentälle jäljestämään. Piiiiitkä suora, kaksi keppiä ja ihan sairaan makea jälki alusta lähtien. Otin ihan asiakseni muistaa missä kohtaa tyhjät olivat ja ei Pätkän jäljestäminen muutu noissa kohdin muuten kuin vauhdin kiihtymisellä - nokka on tiukasti maassa ja askeleet mennään kaikki alusta loppuun kuten namilliset. Eipä tuolla ole tainnut pitkään aikaan ilmetä tyhjien kohdalla aiemmin ongelmana ollutta "onko tässä kulma" -tarkistuksiakaan. Tyyppi vaan tuntuu pitävän tiukasti huolen, ettei mitään jää maahan (toisin kuin äitinsä aikoinaan, jolle ruoka oli aika merkityksetöntä jäljellä) ja noukkiikin makupalansa tarkasti maasta.

Illalla vielä Momolle ja Pätkälle Frontlinet niskaan juhannusta varten, kun tarkoitus on viettää se perinteiseen tapaan Rymättylässä. Taralle en uskalla enää tuota laittaa, kun viimeksi reagoi siihen aika voimakkaasti ja nytkin lähti hirveää vauhtia pakoon jo pelkän paketin avaamisen äänestä. Saa kokeilla aiemmin ostamaani punkkipantaa (tosin joku sanoi, että koska siinä on samat vaikuttavat aineet, niin luonnollisesti koira reagoi myös tuohon pantaan... toisaalta sen saa ainakin pois helpommin kuin nestemäiset tökötit).

Suositut tekstit