Ekat kulmat
Lauantaiaamu alkoi jäljellä Rajamäellä (siellä kirkon vieressä taas). Jälki oli ihan jees, tosin rytmi oli ihan hukassa. Välillä liian lujaa ja välillä liian hitaasti. Mutta stressataan siitä myöhemmin, sillä jäljellä oli myös meidän eka kulma. Vähän ekstemporee, sillä päätin kulmasta vasta jälkeä polkiessani. Pätkis ei sen kummemmin ihmetellyt kulmaa. Nokka pysyi maassa koko ajan, mutta yritti kyllä tarkistella alkuperäisen suoran suuntaan useammankin kerran ennenkuin uskoi, että jälki ihan oikeasti menee nyt eri suuntaan. Loppuun olin laiskana jättänyt ruokakupin ja enpä taida enää uudestaan jättää, sen verran kökkö oli pari viimeistä metriä jäljestä Pätkän bongattua kuppinsa.
Päivällä Ilkka&Auli kävivät pikavisiitillä ja meillä oltiin "hiukan" liian innoissaan vieraista. Pätkis ei ollut pysyä housuissaan etenkin Ilkkaa tervehtiessään (yhtä riehakkaan innoissaan Pätkis on tainnut olla Annusta) ja nolostihan se päättyi (Ilkalla kuoppa poskessa..), Pätkis ei myöskään näytä kunnioittavan vieraiden hihoja kuten tytöt tekevät, joten ehkä meidän tosiaan pitäisi alkaa harjoittelemaan käytöstapoja ihan urakalla (ja muutenkin, hulluilta päiviltä tarttui mukaan pari hienompaa fleeceä vanhojen revittyjen tilalle ja näitä en kyllä tahtoisi nähdä raadeltuina ihan heti)... Mutta kyllä Pätkiskin pääosin osasi käyttäytyä ihan koiriksi, mitä nyt välillä yritti hyppiä syliin, kampittaa tai jumittaa itsensä vieraiden jalkojen väliin :D.
Illemmalla sitten agikentälle Jonnan&Nugan ja Tiinan&Masin kanssa. Alkuun Pätkis pääsi leikkimään Nugan kanssa, tosin Nuga ei oikein lämmennyt Pätkikselle, huolimatta Pätkiksen kovasta yrityksestä. Mutta jos Pätkikseltä kysyttäisiin, niin kyllä Nuga vielä joskus lämpenee Pätkiksen charmille :D.
Periaatteessa vaikutti ihan simppeliltä (valssejahan ollaan tehty ties kuinka kauan), mutta osoittautui olevan kaikkea muuta. Tulikin sitten hinkutettua ihan kunnolla. Ilman koiraa, Pätkän kanssa, lisää ilman koiraa, lisää Pätkän kanssa, vielä vähän ilman koiraa ja lopulta vielä Masinkin kanssa. Enkä vieläkään ole varma, että sain homman toimimaan ihan niinkuin piti, vaikka loppuakohti homma sujuikin paljon paremmin kuin alussa. Piti olla oikeasti hyvissä ajoin ohjaamassa, oikeaan aikaan oikeassa paikassa (etenkin kädet, mikä osoittautui melkoisen hankalaksi tehtäväksi) ja ohjaamisen piti olla melko rauhallista - muuten Pätkis oli ehtinyt mennä (kyllähän se useimmiten meni oikein kun hirveästi huitoi ja huusi, mutta tarkoitus oli saada homma toimimaan oikealla rytmillä ja nätillä ohjauksella) aivan väärään paikkaan.
Tänään päivä alkoi taas jäljellä, tällä kertaa tyhjän parkkiksen ja tien väliselle nurmikaistaleelle. Yksi kulma taas. Parempi kuin eilen, välillä oli oikein kiva rytmi touhussa eikä melko kova tuulikaan haitannut jäljestämistä. Kulmakin meni paremmin kuin eilen, tosin hieman Pätkä pyöristää kulmaa, mutta en ole varma jaksanko puuttua asiaan (tai sitten puutun muutaman kulman jälkeen, jos ei itsestään parane). Ongelmia aiheuttivat kohdat, joissa nurmikko oli ihan nysä/olematon, muuten olin melko tyytyväinen. Jos illalla ottaisi vielä hieman pujottelua pohjustamaan huomista pujottelukurssia, niin voisi viikonloput touhut olla tässä.
Edittiä: tulikin tehtyä sitten vähän enemmän kuin pelkkää pujottelua. Ilma muuttui harmaan kolean aamupäivän jälkeen ihanan kirpeän aurinkoiseksi, joten pihalla tuli puuhasteltua aiottua enemmän. Ensin pujottelua Pätkälle. Yritettiin hiukan kauempaa ohjaten ja alkukankeuden jälkeen meni tosi kivasti. Tosin vauhtia on niin paljon, että nuo meidän heiveroiset irtokepit kärsivät vaurioita. Yleensä ne vain hiukan kaatuvat johonkin suuntaan, mutta nyt viimeisen kepin metallijalka vääntyi ilmeisesti käyttökelvottomaan kuntoon *huoh*.
Sitten siirryttiin tottelemaan. Jo pitkän aikaa olen epäillyt Pätkän luoksetulomysteerin johtuvat puolivalmiista liikkeestä. Viime viikolla sain viimein testattua asiaa sisällä. Ensin kädet ohjaamassa edessä - luoksetulo loppuun asti vauhdikas ja loppuasento nätti ja suora edessä. Sitten ilman käsiä - himmaus edessä ja loppuasento suoraan sivuun. Viime viikolla Imphan treeneissä sain hyvältä kuulostavan neuvon käsiongelmaan - narupallo narusta suussa roikkuen (näin kädet jää sivulle, mutta palkka on edelleen avustamassa). Tänään sain vihdoin kokeiltua vinkkiä ja toimi ihan sairaan hyvin - Pätkä tulee vauhdilla suoraan eteen (okei törmää melkoisesti, mutta sitä voi hioa sitten myöhemmin) ja nätti asento edessä istuen. Ja siitä on helppo palkata päästäen narun suusta (pallo onkin jo Pätkän suussa...). Kolme toistoa, jokainen oikein nätti! Sitten pitkästä aikaa hieman noutoa Pätkälle (oikein kivat, jopa palautus ihan jees vauhdilla) ja samaan intoon kokeiltiin avoimen hyppyä. Pätkis on tauon aikana tainnut hokata homman, sillä nyt (vaikkakin edelleen hyppää aika pitkälle/kauas) se hyppää suoraan, istuu ripeästi ja hyppää hienosti takaisin. Tara sai hiukan pehmolelulla leikkimistä ja seuraamisia sekä luoksetuloja (toi lelun Pätkän pujottelun aikana ja pakkohan se oli ottaa Tara siihen väliin - ja oi, kun mummeli tekikin topakasti!).
Momo saikin sitten jotain mitä ollaan varmaan molemmat odotettu (noh, ainakin minä, mutten ole vain saanut aikaiseksi) - jäljen! Neljä keppiä, kolme kulmaa, Nikon polkema ja noin tunnin sai vanheta. Jana oli hieno, samoin matka ekalle kepille (tosin eka kulma oli hieman ruma), keppikin (itseasiassa kaikki neljä!) nousi ilman ongelmia. Toka kulma oli sitten ihan täydellinen, Momo meni kuin juna. Viimeinen kulma olikin ongelmallinen, johtuen ehkä siitä, että se oli polun ylityksessä ja se taisi olla tauon jälkeen liian hankala = tuli hukka jälki, eikä oikeaa jälkeä meinannut millään löytyä. Kun jälki taas löytyi, Momo meni tosi hienosti loppumatkan. Melko hankala jälki kyllä, kepit olivat tosi pian kulmien jälkeen ja jälki meni polun viertä ja tuo yksi kulma polulta, mutta kaikenkaikkiaan oikein hienosti Momo selvisi urakasta. Niin mukavaa jäljestäminen Momon kanssa on, että pitää oikeasti ryhdistäytyä loppusyksy ja jaksaa polkea edes viikonloppuisin Momollekin jäljet.
Päivällä Ilkka&Auli kävivät pikavisiitillä ja meillä oltiin "hiukan" liian innoissaan vieraista. Pätkis ei ollut pysyä housuissaan etenkin Ilkkaa tervehtiessään (yhtä riehakkaan innoissaan Pätkis on tainnut olla Annusta) ja nolostihan se päättyi (Ilkalla kuoppa poskessa..), Pätkis ei myöskään näytä kunnioittavan vieraiden hihoja kuten tytöt tekevät, joten ehkä meidän tosiaan pitäisi alkaa harjoittelemaan käytöstapoja ihan urakalla (ja muutenkin, hulluilta päiviltä tarttui mukaan pari hienompaa fleeceä vanhojen revittyjen tilalle ja näitä en kyllä tahtoisi nähdä raadeltuina ihan heti)... Mutta kyllä Pätkiskin pääosin osasi käyttäytyä ihan koiriksi, mitä nyt välillä yritti hyppiä syliin, kampittaa tai jumittaa itsensä vieraiden jalkojen väliin :D.
Illemmalla sitten agikentälle Jonnan&Nugan ja Tiinan&Masin kanssa. Alkuun Pätkis pääsi leikkimään Nugan kanssa, tosin Nuga ei oikein lämmennyt Pätkikselle, huolimatta Pätkiksen kovasta yrityksestä. Mutta jos Pätkikseltä kysyttäisiin, niin kyllä Nuga vielä joskus lämpenee Pätkiksen charmille :D.
Periaatteessa vaikutti ihan simppeliltä (valssejahan ollaan tehty ties kuinka kauan), mutta osoittautui olevan kaikkea muuta. Tulikin sitten hinkutettua ihan kunnolla. Ilman koiraa, Pätkän kanssa, lisää ilman koiraa, lisää Pätkän kanssa, vielä vähän ilman koiraa ja lopulta vielä Masinkin kanssa. Enkä vieläkään ole varma, että sain homman toimimaan ihan niinkuin piti, vaikka loppuakohti homma sujuikin paljon paremmin kuin alussa. Piti olla oikeasti hyvissä ajoin ohjaamassa, oikeaan aikaan oikeassa paikassa (etenkin kädet, mikä osoittautui melkoisen hankalaksi tehtäväksi) ja ohjaamisen piti olla melko rauhallista - muuten Pätkis oli ehtinyt mennä (kyllähän se useimmiten meni oikein kun hirveästi huitoi ja huusi, mutta tarkoitus oli saada homma toimimaan oikealla rytmillä ja nätillä ohjauksella) aivan väärään paikkaan.
Tänään päivä alkoi taas jäljellä, tällä kertaa tyhjän parkkiksen ja tien väliselle nurmikaistaleelle. Yksi kulma taas. Parempi kuin eilen, välillä oli oikein kiva rytmi touhussa eikä melko kova tuulikaan haitannut jäljestämistä. Kulmakin meni paremmin kuin eilen, tosin hieman Pätkä pyöristää kulmaa, mutta en ole varma jaksanko puuttua asiaan (tai sitten puutun muutaman kulman jälkeen, jos ei itsestään parane). Ongelmia aiheuttivat kohdat, joissa nurmikko oli ihan nysä/olematon, muuten olin melko tyytyväinen. Jos illalla ottaisi vielä hieman pujottelua pohjustamaan huomista pujottelukurssia, niin voisi viikonloput touhut olla tässä.
Edittiä: tulikin tehtyä sitten vähän enemmän kuin pelkkää pujottelua. Ilma muuttui harmaan kolean aamupäivän jälkeen ihanan kirpeän aurinkoiseksi, joten pihalla tuli puuhasteltua aiottua enemmän. Ensin pujottelua Pätkälle. Yritettiin hiukan kauempaa ohjaten ja alkukankeuden jälkeen meni tosi kivasti. Tosin vauhtia on niin paljon, että nuo meidän heiveroiset irtokepit kärsivät vaurioita. Yleensä ne vain hiukan kaatuvat johonkin suuntaan, mutta nyt viimeisen kepin metallijalka vääntyi ilmeisesti käyttökelvottomaan kuntoon *huoh*.
Sitten siirryttiin tottelemaan. Jo pitkän aikaa olen epäillyt Pätkän luoksetulomysteerin johtuvat puolivalmiista liikkeestä. Viime viikolla sain viimein testattua asiaa sisällä. Ensin kädet ohjaamassa edessä - luoksetulo loppuun asti vauhdikas ja loppuasento nätti ja suora edessä. Sitten ilman käsiä - himmaus edessä ja loppuasento suoraan sivuun. Viime viikolla Imphan treeneissä sain hyvältä kuulostavan neuvon käsiongelmaan - narupallo narusta suussa roikkuen (näin kädet jää sivulle, mutta palkka on edelleen avustamassa). Tänään sain vihdoin kokeiltua vinkkiä ja toimi ihan sairaan hyvin - Pätkä tulee vauhdilla suoraan eteen (okei törmää melkoisesti, mutta sitä voi hioa sitten myöhemmin) ja nätti asento edessä istuen. Ja siitä on helppo palkata päästäen narun suusta (pallo onkin jo Pätkän suussa...). Kolme toistoa, jokainen oikein nätti! Sitten pitkästä aikaa hieman noutoa Pätkälle (oikein kivat, jopa palautus ihan jees vauhdilla) ja samaan intoon kokeiltiin avoimen hyppyä. Pätkis on tauon aikana tainnut hokata homman, sillä nyt (vaikkakin edelleen hyppää aika pitkälle/kauas) se hyppää suoraan, istuu ripeästi ja hyppää hienosti takaisin. Tara sai hiukan pehmolelulla leikkimistä ja seuraamisia sekä luoksetuloja (toi lelun Pätkän pujottelun aikana ja pakkohan se oli ottaa Tara siihen väliin - ja oi, kun mummeli tekikin topakasti!).
Momo saikin sitten jotain mitä ollaan varmaan molemmat odotettu (noh, ainakin minä, mutten ole vain saanut aikaiseksi) - jäljen! Neljä keppiä, kolme kulmaa, Nikon polkema ja noin tunnin sai vanheta. Jana oli hieno, samoin matka ekalle kepille (tosin eka kulma oli hieman ruma), keppikin (itseasiassa kaikki neljä!) nousi ilman ongelmia. Toka kulma oli sitten ihan täydellinen, Momo meni kuin juna. Viimeinen kulma olikin ongelmallinen, johtuen ehkä siitä, että se oli polun ylityksessä ja se taisi olla tauon jälkeen liian hankala = tuli hukka jälki, eikä oikeaa jälkeä meinannut millään löytyä. Kun jälki taas löytyi, Momo meni tosi hienosti loppumatkan. Melko hankala jälki kyllä, kepit olivat tosi pian kulmien jälkeen ja jälki meni polun viertä ja tuo yksi kulma polulta, mutta kaikenkaikkiaan oikein hienosti Momo selvisi urakasta. Niin mukavaa jäljestäminen Momon kanssa on, että pitää oikeasti ryhdistäytyä loppusyksy ja jaksaa polkea edes viikonloppuisin Momollekin jäljet.
