tiistai 5. lokakuuta 2010

Ja viimeinen lomapäivä

alkoi elämäni ensimmäisellä ihan yksin suoritetulla tankkauksella. Vaati hieman ajelua bensamittarien ympäri, kun en millään hahmottanut miten päin siinä pitää olla, mutta muuten suoriuduin hommasta ilman pahempia kommelluksia. Sitten huristeltiin Pätkän ja Taran kanssa Riihimäelle (navigaattori näyttää olevan ihan hukassa Riihimäen keskustassa, sen verta tuli ajeltua ympyrää ...) Laioksen käsittelyyn. Pätkä oli taas vetänyt melkoisesti jumiin oikeaa puolta, mutta aukesi hienosti käsittelyssä ja nyt ei tarvitse mennä uudestaan kuin vasta sitten kun siltä joskus tuntuu.



Tara oli ihan täynnä juntturaa, lantiokin oli kuulemma kuin puupökkelö. Vastasi kuitenkin hyvin hoitoon ja parin viikon päästä jatketaan mummelin aukaisemista. Tilasin samalla ajan Momollekin, jos tasapuolisuuden nimissä tsekkaisi senkin jumitilanteen. Meinasi tulla tippa linssiin laittaessani Taraa takaisin autoon - koira, jota olen joutunut pönkkäämään takapäästä autoon ties kuinka kauan, hyppäsi sinne nyt ihan itse ja vielä kovin kepeästi! Kyllä kannatti taas, vaikka kotimatka olikin melkoisen jännittävä - tuuli oli hoidon aikana yltynyt aika kovaksi (auto heiluu tosi herkästi tuulessa) ja kerran meinasi lähteä auto käsistä, kun jouduttiin ilmeisesti tuulenpuuskan ja ohittavan rekan aiheuttamaan pyörteeseen. Huh.

Parin tunnin levähdystauko (jonka aikana Niko ja Momo lähtivät otattamaan tikkejä pois - haava oli hyvin parantunut, joten nyt voidaan elää taas normaalisti ilman jumppapukuja tai kaulureita!) ja sitten lähdettiin Pätkän kanssa Kivistöön agitreeneihin. Aamuisen hoidon vuoksi otettiin vain yksi kiekka varovasti (=palkkasin niin varovasti kuin mahdollista, Pätkis ei pyynnöistä huolimatta perustanut varomisista :D), muuten katselin vain muiden tekemistä. Onneksi meni kerralla putkeen eikä Juhalla ollut juuri mitään kommentoitavaa ohjauksestakaan (saatiin jopa taputukset radan päätteeksi :D), niin ei jäänyt mitään pahasti hampaankoloon.

Agitreeneistä Imphan kentälle tarjoamaan BH pullat. Nyt en viitsinyt tehdä mitään Pätkän kanssa, kun palkkaaminen patukalla tai pallolla olisi kumpikin liian revittelevää eikä mitään nameja ollut mukana. Mutta hyvin näytti aika kuluvan ilman omaa treenaamistakin ja oltiin vasta vähän ennen yhdeksää kotona.