tiistai 12. lokakuuta 2010

Alkuviikon agit

Eilen oli vuorossa pujottelukurssin ensimmäinen kerta. Periaatteessa olisi ollut myös kontaktikurssin eka kerta, mutta sen oltiin ehditty jo korvaamaan aiemmin. Kurssi alkoi vasta kahdeksalta, joten pääsin harjoittelemaan jälleen pimeällä ajoa, tällä kertaa ihan "oikealla matkalla", eikä tuolla meidän pienellä Kiljavantiellä. Hirveän kamalaa kyllä oli, mutta onneksi on olemassa bussipysäkit, joihin kurvailla, jos taakse meinaa kertyä porukkaa. Mutta kaippa tämänkin oppii vain ajamalla...

Itse kurssi sitävastoin oli hyvä. Saatiin hurjan paljon uutta harjoiteltavaa ja ajattelemista keppien osalta.



Eli palkka keppien sisääntuloon ja keppien jälkeen - näin koiralle pitäisi muodostua into mennä itsenäisesti ja vauhdilla sisään ja loppuun. Pätkä meni nätisti kaikista, mikä oli ylläri, kun olen ajatellut, etten saa sitä kuin tuolta sisäänmenopuoleisilta lähimmiltä pisteiltä. Täytyy muistaa "keilata" koira sisään kepeille eli työntää se koiran puoleisella kädellä ja jalalla sinne. Itse liikkeelle vasta kun koira on "kääntynyt" ekalle palkalle. Pitäisi muistaa kannustaa koiraa alusta asti itsenäisyyteen, ettei palkka ikinä tule itseltä. Tässä ollaan taidettu tehdä iso moka, mutta toivottavasti saadaan korjattua... Jokatapauksessa, tosi hyödyllinen kerta, ehdottomasti pimeässäajostressin väärti!

Tänään oli sitten tiistain jatkokurssin vuoro. Niko ja Pätkä tulivat Klaukkalaan vastaan, niin ehdittiin hyvin paikalle lämmittelemään. Vuorossa oli pakkovalsseja.

Kakkonen ja kolmonen pakkovalssilla (kolmonen olisi kuulemma ollut mahdollinen myös twistillä eli takaakiertona ja siitä pyörähdys neloselle - ikinä en ole kai tuollaista ohjausta ainakaan tietoisesti tehnyt, mutta voisi kokeilla kumpi tuntuisi sujuvammalta), nelonen normi valssilla. Pari kertaa tehtiin, että saatiin ajoitus kohdilleen kolmosen pakkovalssiin. Piti olla tarpeeksi ajoissa ja ohjauslinja lähellä estettä (sillä kuulemma säästää sekunnin kymmenyksiä, kun ei tehdä koukkausta ja tuntuihan se myös sujuvammalta). Pätkis sai Juhalta kehuja siitä, että teki aina todella nopeat/tiukat käännökset näin isoksi koiraksi niin pakko- kuin tavallisissa valsseissa. Omassakin ohjauksessa hiottiin vain hienosäätöjä ja sain jopa kehuja. Hiukan alkaa huolestuttamaan, kun tietää että olen edelleen melkoinen hosu ohjauksineni - ehkä me ollaankin niin toivottomia, että Juha ei jaksa enää hiillostaa... Tosin Nikokin kysyttäessä sanoi, että olen kehittynyt paljon (tai no, Nikon sanoin: nyt osaan jo kuunnella ohjeet ja korjata ohjaustani niiden mukaan :D). Yksinämme otettiin keppejä eilisten oppien mukaan (meni oikein hyvin!) sekä puomilla ylös- ja alasmenokontakteja. Alasmenokontakteilla tein häiriöitä eli nopeita pyrähdyksiä (ei saa lähteä mukaan, vaan nokka on pysyttävä maassa) ohi ja vähäsen uskalsin jo kiljahdellakin. Hyvin pysyi. Ylösmenokontakti ekaa kertaa ilman avustavia siivekkeitä ja nätisti meni nämäkin.

Tuolla lämmitellessä tulee väkisinkin myös paljon ohituksia muiden koirien kanssa ja tänään taas tuli ihmeteltyä miten meidän peräkammarin pojasta on tullut niin sivistynyt kulkija. Luovutusikäisenä naskalinahan Pätkis oli ihan hirveä remmirähjän alku ja olin varma, että sain urosbriardissa tämän osalta juuri sitä mitä pelkäsinkin saavani. Mutta ei siinä sitten ole käynytkään niin (huolimatta siitä, että Pätkis on kyllä valtavan kiinnostunut toisista koirista ja etenkin treenatessa kiihtyy kun muut tekevät ja tykkää myös tuijotella muita monissa tilanteissa, jos ei asiaan puutu plus edelleen joissain tilanteissa paineistuu muista koirista, ainakin taannoin henkilöryhmätreenin yhteydessä näytti siltä). Mitä enemmän ikää Pätkälle on tullut (mutta sen mukana ei valitettavasti oikeastaan juuri yhtään kokemuksia asian suhteen, täällä maalla kun ongelmat on helppo lakaista maton alle..), sitä varmemmalta se vaikuttaa kaiken suhteen. Toiset koirat ohitetaan löysin remmein (tai no oikeammin kai remmi pitkällä, tuo kiskoo niin, että harvemmin remmi ihan löysäksi pääsee) eteenpäin käskyllä, eikä Pätkää haittaa edes se, että ohitettava rähisisi. Pätkis ei vaikuta yhtään epävarmalta tuossa tilanteessa, vaan häntä rennosti heiluen mennään ohi. Toivottavasti kehitys pysähtyy tähän, eikä selvästi merkkejä antava äijistyminen (noh, Pätkiksellä tuo näkyy lähinnä tuona voimistuneena kiinnostuksena muihin koiriin, etenkin tyttöihin, intomielisenä haisteluna jos sen antaa ja olenpa kauhukseni huomannut sen kerran tai pari nuolevan pissoja *yökyök miten poikamaista* - jalkaahan tuo on nostanut jo luovutusikäisestä...) tuo tullessaan pullisteluja tms.

Agien jälkeen olisi ollut vuorossa totuttuun tapaan Imphan pk-tottikset, mutta töissä on niin järkyttävä kiire, että piti hauskanpidon sijaan tulla pakertamaan juttuja. Ensi viikolla ei kyllä jätetä väliin, ettei taas huomaamatta jumiuduta kotipihatreenaajiksi mitä tottelemiseen tulee...