sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Nolla aksaradalta ja vähän muuta

Maanantaina oltiin aikalailla extempore HAUn kisoissa Konalassa. Mentiin suoraan töistä, joten pikkaisen kiire meinasi tulla, mutta onneksi matka Lepuskista Konalaan on lyhyt. Silti, ellei Annamari ja Nuka olisi ollut menossa, en olisi varmana edes harkinnut menemistä. Ehtimisen lisäksi epäilytti HAUn hallin pohja (geopad?) pienehkön koiran kanssa ja onhan halli myös melkoisen kylmä. Pätkiksen kanssa kuitenkin tykkäsin aina HAUn kisoista, eikä ollut lopulta Hikankaan kanssa mitään moittimista.


Ensisilmäyksellä Anne Saviojan radat näytti vaikeilta, mutta niitä suorittaessa ansapaikoilta tai vaikeilta linjoilta näyttäneet kohdat olikin koiran näkökulmasta täysin loogisia. Puomia ei ollut kummallakaan radalla, vaikka kovasti olisin sitä toivonut, kun kerrankin sain radat ikuistettua.

rata1
rata2

Ekalta radalta nollavoitto. Lähdössä varasti ihan tosi röyhkeästi - oli jo ennen lähtöä normaalia enempi kierroksilla (huusi ja rempoi radalle vaikka normisti osaa odottaa vuoroaan ihan rauhassa) ja odottamisesta ei tullut kyllä niin yhtään mitään. Mutta tuossa lähdössä näkyy hyvin miten etukäteen kauhean vaikean näköinen suora olikin koiralle ihan iisipiisi. Olin ihan varma, etten saa Hikkaa oikeaan putken päähän (edellisten kisojen irtoamisista traumatisoituneena odotin viuhahtamista kolmen hypyn sarjalla tai jotain muuta mukavaa...), mutta tuollaisella aika pahalla varastamisellakin irtosi hienosti just sinne minne piti. Keinulla maltti omassa liikkumisessa ja käden keinun päässä heiluttaminen näytti auttavan valtavasti, pysyi hienosti loppuun asti.


Seuraavalla radalla varasti edelleen röyhkeästi. Keppien jälkeen lähdin kepeiltä jotenkin hassusti ja este tuli juoksulinjan eteen, josta johtunut väistöliike sai Hikan sitten kieltämään A:n alla olleen putken pään. Harmi! Takaaleikkaus sen jälkeen onnistui tosi kivasti, vaikka siitä en ennakkoon ollut yhtään varma. Mutta vitosella päästiin ykköspallille ja kivoille palkinnoille tältäkin radalta.


Tiistaina Iidan juoksarit, jossa paljon parempi kuin moneen viikkoon! Edelleen kuitenkin vasen(?)puoli selvästi heikompi. Oikealle kääntyi jyrkästi jopa kepeille (ja suoritti ne loppuun), mutta vasemmalle oli haastavampaa saada kunnon osumaa edes hypylle. No, jatketaan edelleen jumppaamista ja yritetään saada aika fyssarille, sitten kun mun työpäivät pikkaisen lyhenee.

Loppuviikko menikin sitten töissä, enkä iltaisin paljoa jaksanut ylimääräisiä (mutta pitää sanoa, että vaikka päivät on pitkiä ja superkiireisiä, niin on vaan niin hitsin hyvä fiilis kokoajan!). Onneksi äiti  lenkkeilytti taas kolmikon päivisin, niin ei tarvinnut niistä huolehtia. Jos olisin vähemmän laiska niin käyttäisin minäkin Hikan erikseen. Se nimittäin käyttäytyy ihan kamalan huonosti. Räkyttää ihan kaikelle ja vetää itsensä välillä ihan kunnon kierroksille. Kun toisessa kädessä on (rauhalliset) briardit ja Hiku fleksissä toisessa, niin ei ole ollut riittävästi pelivaraa opettaa Hikkaa pois moisesta. Luojan kiitos briardit ei lähde mukaan tuohon :P


Eilen suunnattiin heti heräämisen jälkeen Lohjalle. Ihan ensiksi hallille, jossa tehtiin tosi hyviä puomeja vähän niinkuin radan osana. Lisäksi keinua, jossa jatkettiin kädenheilutus -linjalla, joka näytti edelleen ihan älyttömän toimivalta! Hikka tuli päähän niin täysiä, että pari kertaa oli lähellä etten tarkistanut ettei sen anturoihin tullut asfaltti-ihhottumaa :D Ja ihan semisti keppejäkin.

Hallin jälkeen kunnon lenkille. Että tuntui hyvältä! Aurinko paistoi, hanki kimmelsi, ketään ei näkynyt mailla halmeilla ja koirat näyttivät siltä, että kunnon remmitön lenkki tuli niillekin niiiin tarpeeseen. Iltapäivällä sain vielä aikaiseksi vähän jumpata Hikua, alla koostetta viikonlopun jumppaamisista (lähdettiin opettelemaan isommalla tyynyllä sivuttaisia askeleita, ei ole helppoa..):


Illaksi vielä Pätkän ja Hikan kanssa Marjelle uimaan. Tyypit oli "ihan vähän vaan" innoissaan :P. Uimisen jälkeen Marje kopeloi Hikua kuivaamisen yhteydessä ja tuomiona oli "sehän on lihonnut!". Lenkkien vaihtuminen lyhyempiin remmilenkkeihin näkyy siis tuollaisessa kirpun kokoisessa tosi nopsaan... Eikai tässä auta kuin vain repiä itsestäni sen verran irti, että saan aikaiseksi lähteä töiden jälkeen edes Hikan kanssa kunnon lenkille. Ja kyllähän Pätkäkin sitä tarttisi...

Tänäänkin oli ihan mielettömän hieno keli! Tehtiin aamusta kunnon lenkki, siitä hallille (sama setti kuin eilen, harmi vaan ettei mennyt ihan niin hyvin) ja nyt on edessä päivän toinen kunnon lenkki ennen Espooseen suuntaamista. Eiköhän näillä eväillä jakseta taas viikko eteenpäin!