lauantai 10. helmikuuta 2018

Ekat agiradat kisoissa ja eka Nextari

Käytiin tänään TSAUlla korkkaamassa ekat (Rauno Virran tuomaroimat) agiradat ilman, että jäi kauheasti kerrottavaa jälkipolville. Mä luovutin jo ennen rataantutustumista (ei ehdi, pysty kykene - eikä sitten pystynytkään) ja Hikulla lähti niiin mopo käsistä vikalla radalla (no, ainakin se irtos komeesti 😝). Hiku pysyi kuitenkin hyvin lähdöissä ja kepit oli etenkin vikalla radalla tosi hienot! Ja onhan se vaan niin hienoa mennä Hikan kanssa (tähän sellainen jättikokoinen sykkivä sydän 😀), kun vielä saadaan mun ohjaaminen edes jotenkin siedettävälle tasolle, niin vitsit että tuleekin siistii!



Nyt kyllä harmittaa, ettei taaskaan ole videota kisoista, mitään hajua miten kontaktien kävi (jäin molemmilla radoilla puomilla reippaasti jälkeen) ja ne nyt oli koko homman pointti. Ekalla radalla virhepisteitä kertyi 20, kaksi (?) vitosista tuli kolmanneksi viimeisellä esteellä, jonka edessä pyörittiin varmaan tunti ennenkuin päästiin yhteisymmärykseen siitä, mihin rata jatkuu (siihen nähden ihan jees etenemä 😂), yksi vitosista ehkä lentokeinusta tuota ennen, mutta neljännestä ei mitään hajua...


Toka rata hyllytettiin sitten oikein pohojammaan kautta. Jäin taas puomilla ja huutelin sieltä takaa epätoivoisesti eteen -käskyä, että ottaa puomia seuraavan esteen ja ottihan se, mutta otti sitten samalla myös seuraavana linjalla olleen ansaputken, kun olisi pitänyt tehdä tiukka käännös takaisinpäin... Samalla irtoamisteemalla jatkettiin koko rata, tyyppi irtosi vähän sinne sun tänne täysin välittämättä mun vikinöistä. Tälleen täysin korvattoman Hikan kanssa olen ollut vain kerran aiemmin radalla, jossain meidän ihan ekoista epiksistä.

Viime viikonloppunakin oltiin Turun suunnalla, Nextarin ekassa valmennusviikonlopussa eli aksattiin tehokkaasti aamusta iltaan. Äiti onneksi tarjoutui hoitamaan Momon ja Pätkiksen, joten päästiin matkaan ihan kahdestaan Hikan kanssa. Lähdettiin jo perjantaina töiden jälkeen ja majoituttiin Tuorlan majataloon (jossa oli muuten maailman paras aamiainen - suosittelen mikäli vaan on tarvetta majoitukselle tuolta suunnalta!). Erinomainen päätös, ihanan helppoa ajella treenien välissä makoilemaan omaan huoneeseen.

Pitäisi ehtiä jossain välissä purkaa ja pureskella ne 96 videota, joita viikonlopun aikana tuli meidän treeneistä, mutta kun ei ole viikolla toimivia yhteyksiä tai aikaa niin on vähän jäänyt. Mutta puhelimella sentäs opettelin käyttämään iMovieta ja sain koottua tällaisen pikakelauksen viikonlopun treeneistä:




Hurjasti paljon ajateltavaa ja treenilista on ainakin kilometrin pituinen! Jokseenkin kamala agimasis iski viikonlopun aikana, mutta oikeasti saatiin ihan just eikä melkein sitä mitä toivoinkin tuolta saavani, järkeä mun mahdottomaan ohjaamiseen. Toivottavasti elämä tästä normalisoituu ja ehditään ennemmin kuin myöhemmin alkaa kunnolla treenaamaan sitä listaa lyhyemmäksi...

Ollaan siis tosiaan asuttu nyt viimeiset kaksi viikkoa Leppävaarassa. Ensin lähdin tänne ihan vaan pariksi päiväksi, että töiden aloitus olisi helpompaa. Sitten en halunnut enää lähteä pois lainkaan - 15 minuutin työmatka vs reilun tunnin työmatka ja oma rauha iltaisin siihen päälle... Ei vaan ole hirveän ikävä ollut Lohjalle... Äidistä on ollut ihan valtavan iso apu muutenkin, äiti on käynyt ulkoiluttamassa koiria kahdesti päivän aikana, kun työpäivät on venyneet jostain seiskasta kuuteen, puol seiskaan. Tyypit on sopeutunut yllättävän hyvin lyhyisiin remmilenkkeihin (ja Hikka treenaamattomuuteen), mutta ehkä patoutunut energia nyt sitten vähän purkautui kisoissa...

Tänään pääsivät vihdoin ekaa kertaa kahteen viikkoon kunnon lenkille ilman remmejä (kisojen takia koko lauma koukkasi Lohjan kautta) ja ai että tyypit nautti! Tais tulla Pätkiksellekin enemmän kuin tarpeen, pikkumies on ollut onneksi taas ihan kunnossa - se edellisen postauksen kremppa lakkas parin pv jälkeen niinkuin ennenkin.


Edellisviikolla päästiin Iidan juoksareihin, jossa Hikka ei edelleenkään ollut oma itsensä. Nyt ongelmat näkyi erityisesti käännöksissä - ei vaan pystynyt osumaan edes sinnepäin normaalisti helpommalle puolelleen, toisella puolella ei mitään ongelmia... Tällä viikolla ei päästy Iidan treeneihin lainkaan, kun samaan aikaan Lohjalla oli virallinen mittaustilaisuus.

Tieto mittaustilaisuudesta tais tulla vaan reilua viikkoa ennen itse tilaisuutta ja mentiin paikalle ihan ilman yhtäkään mittaustreeniä alla (eihän tässä ois ollut kuin joku vuos aikaa yrittää edes vähäsen treeniä 😀) enkä ehtinyt työkiireiltäni edes jännittää asiaa ennenkuin vasta paikanpäällä. Ja hyvä niin, yhdellä nopealla mittauksella Hikka oli selkeä medi! Wippii!



Tänään matkalla takaisin Leppävaaraan käväistiin ekaa kertaa kahteen viikkoon hallilla ottamassa puomia. En tiedä onko jumppaaminen auttanut (ollaan tehty etutassut pienen jumppapallon puolikkaan päällä pyörimistä ja "halaamisesta istumista"), mutta nyt osumat oli pitkästä aikaa ihan kivan näköisiä. Tehtiin Hikulle helppoja juttuja (persjättöjä yms), mutta pitkään aikaa nekään ei ole onnistunut kunnolla. Tuli hyvään saumaan, pieni toivonkipinä on just eikä melkeen mitä tartten tähän hätään.