sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kaikki on rikki

Tässä on nyt kirjoitusten välissä ehtinyt olla 2 x Iidan juoksarit ja molemmilla kerroilla Hiku oli normaalia tasoaan huonompi (samoin omatoimitreeneissä). Puomi siis on selkeesti rikki... Ekalla kerralla haki tasapainoa ylösmenossa niin paljon, että keskeytettiin treeni kokonaan (ei ole aiemmin tehnyt sellaista).

Hiksun valeraskaus oli tuolloin pahimmillaan, joten kun treeneissä tuli puheeksi kohtutulehdus, niin toki sain itseni lietsottua sellaiseen paniikkiin aiheesta, että seuraavana päivänä käväistiin tuossa lähieläinlääkärissä ultrassa. Ei ollut kohtutulehdusta (eikä briardin ja pyrrin rakkauslapsia 😂).


Mutta kuulkaas niin kovin hienosti Hikka otti sen, että se heitettiin selälleen kaukaloon, ajeltiin vatsakarvat, levitettiin geeliä paljaalle massulle ja sitten hinkutettiin ultrauslaitteella hyvä tovi. Het kun pääsi takaisin lattialle oli iloisesti tervehtimässä lääkäriä.

Illalla vielä Marjelle Dogheal Spahan uimaan ja uimisen jälkeen käsittelyyn. Tällä kertaa ei ollut lantio enää jumissa, mutta pakaralihakset oli pinkeenä (varmaan se, kun on juossut frisbeensä perässä ylämäkiä valeraskauden karkoittamiseksi) ja lapojen välissä oli tosi kipeä kohta (varmaan sama kuin edellä, kun syöksyy frisbeelle usein kuperkeikan kautta). Kremppoja ei siis ihmetelty, mutta muutaman kerran pyörittelin silmiäni sille, että Hikunen oli niin innoissaan ajatuksesta käsittelystä, että loikkasi varaslähdöllä Marjen syliin selälleen. Onhan se yleensä aina rauhoittunut hoidettavaksi, mutta ihan tällaista reaktioita en ole aiemmin nähnyt - edes briardeilta - ja tää oli vasta toinen kerta Marjen hoidettavana :D

Tokalla Iidan treenikerralla Hiku edelleen osui huonommin silloin, kun tuli puomille vähän vinossa ja laajalla kaarella. Kun ohjasin kaarrosta tiukemmaksi, osuikin heti paremmin. Minusta tuollaisia vaikeitakin lähestymisiä on ollut eikä ongelmaa ole ollut tässä mittakaavassa. Mutta katellaan (taidan vielä viedä Hikan fyssarille tai osteopaatille ihan vaan varmuuden vuoksi). Näin karsealta homma kuitenkin näytti tänään aamusta:



Viikko sitten sunnuntaina käväistiin Saijan tekniikkatreeneissä, jossa tehtiin liikkuvia valsseja, persjättöjä ja saksalaista.  Muutoin ollaan nyt käyty parin viikon ajan aika ahkeraan vaihteeksi omatoimitreenaamassa lähinnä puomia ja keinua.

Puomilla ongelmien takia ihan perusjuttuja ja keinulla olen nyt muutaman kerran kokeillut vähän erilaista lähestymistä ja siirtänyt namin keinun päästä maahan alustalle ja vaihtanut nakit namimaatin pikkunameihin ja palkka on alustalla epäsäännöllisesti - katsotaan mihin tällä tekniikalla päästään - tarkoitus olisi estää Hikua huomaamasta koska keinu on namitettu ja koska ei, jolloin se malttaisi pysähtyä jokakerta eikä vain namitettun keinun päähän. Tänään otettiin pikkaisen myös in-in ja takaakierto -treeniä (tosi hienosti osasi erotella käskyt!).



Perjantaina oli vikat Akatemian treenit, koska en nyt tosiaan ole ostanut uutta kautta, kun en yhtään tiedä tulevista aikatauluista. Yritetään nyt pärjäillä ostamalla kertatreenejä ja palata viikkotreenirytmiin, kun omat aikataulut on vähän paremmin selvillä.

Mutta niihin treeneihin. Hikalla ei mitään ongelmia putki-puomi erottelussa (tai A-putki erottelussa)! Teki myös osumia, mutta huonoja, toistojen (monta, koska mun ajoitus piti mennä ihan nappiin, ettei 9 mennyt takaakierroksi - pitäisi siis opettaa Hikalle se in-in..) myötä kuitenkin alkoi tulemaan superosumia. Parhaiten ehti kun teki valssin neloselta putkeen ja siitä persjätöllä putken suulle (eikä yhtään lähemmäs kutosta), josta lähetys kutoselle ja samantien hippulat vinkuen kohti kasia. Mitä edemmäksi pääsin sitä paremmin Hikka osui (ja mulla oli paremmat saumat saada se kääntymään oikein ysille).

Esteet 10-12 meni joka kerta hyvin, vaikka jäin kuin nalli kalliolle kympille, Hikka hakeutui hienosti itsenäisesti 11 kautta keinulle. Ei suurempia ongelmia myöskään 12-16, mutta vikkelästi piti liikkua, sillä 16-17 oli aika haasteellinen, kun piti ohjata takaaleikkauksella kunnolla niin että ehti oikeasti sinne seinän puolelle ja huitoa oikealla kädellä (jos jäin 16 keskelle tai huidoin vasemmalla, kääntyi aina voimakkaasti kohti 18:sta).

Tuli aika pitkät treenit, kun olin kerrankin tosi paljon etuajassa ja Juhaa odotellessa ehdittiin jo hinkuttaa keinua, radan alkua puomin jälkeiseen elämään asti ja siitä 22 asti. Ja tokihan Juha sitten juoksutti meitä piiitkään, kun oltiin ainoat ryhmässä. Pikkaisen oli taas jalat maitohapoilla treenien jälkeen :D.



Eilen piti lähteä Hikan kanssa TSAUn epiksiin kokeilemaan ekaa kertaa kontakteja vieraassa paikassa ja radalla. Mutta yritykseksi jäi. Ensin tuli sade sitten räntä-ja lumipyry ja lopulta lensi kuskinpuoleinen pyyhkijä jonnekin Salon tienoille motarilla. Siinä sitten huristelin sokkona lumipyryssä motarilla ekaan liittymään, josta löytyi lohduttavan niminen Ystävyyden Majatalo. Siihen se lohduttavuus sitten jäikin, lähimmälle huoltsikalle nimittäin oli Googlen mukaan n 20km ja iphonen akku ilmoitteli, ettei meinaa kovin kauaa enää jaksaa olla elossa.


Siinä sitten soittelin paniikissa ympäriinsä ja lopulta apu tuli Autoliiton (jonka PLUS-jäsenyyden uusin heti kun olin selvinnyt takaisin kotiin...) Salossa sijaitsevan yhteistyö -hinausliikkeen muodossa. Ensin siis hinurin kyydissä Kivihovin Teboilille, jossa mukava (pakko olla, koska Hikkakin jäi sen kanssa rauhassa ulos odottamaan, kun shoppailin pyyhkijää) hinausauton kuljettaja asensi sen paikoilleen (en olisi kyllä takuulla onnistunut itsekseni sen verran monimutkaiselta näytti...).

Helpotus ei kuitenkaan kauaa kestänyt, pääsin jatkamaan matkaa vain jonkun vajaa 10 km eteenpäin, kun pyyhkijä lensi taas irti. Onneksi jäi toisen pyyhkijän alle jumiin, joten sain hakattua sen takaisin paikoilleen Ykköspesän parkkiksella ja matka jatkui... Enkä ehtinyt pyyhkäistä kuin ehkä kahdesti suolan ja räntälappusten yhdistelmää, kun samainen pyykijä jäi lasin etukulmaan jumiin... Eli ajeltiin sitten lopulta kuitenkin sokkona loppumatka (kerrankin tunneleissa ajaminen tuntui mukavalta...) Lempolan ostarille, jossa Motonetin palvelupisteen ihana nuorimies pelasti päivän paikantamalla ongelman rikkinäiseen pyyhkijän varteen ja tekemällä väliaikaisen korjauksen. Kaikenlisäksi ihan ilmaiseksi!



Kyllä olisi karmea päivä tuntunut paljon ikävämmältä ilman näiden ihan tuntemattomien ihmisten ystävällisyyttä! Mutta että tuo auto aiheuttaa ihan liian usein harmaita hiuksia - taas se on silleen rikki, että on pakko viedä se ennemmin kuin myöhemmin korjaamolle...



Sitten vieläkin ikävämpiin juttuihin, jos puomi ja auto on rikki, niin kaikenlisäksi myös Pätkis on rikki 😐. Pikkumies on nyt kahdesti oireillut ilmeisesti selkäänsä. Kaksi viikkoa sitten ekan kerran 2 ontumapäivää, toinen niistä täysin kolmijalkaisena ja nyt eilen aamulla herättyään oli kolmijalkainen ja on sitä edelleen tänään.

Mitään näkyvää syytä oireiluille ei ole ollut. Ei ole riehunut ennen ontumisen alkamista tai kuten eilen, alkoi  ihan levossa. Eikä oireilu osunut lumikeleihin tai liukkaille. Toisaalta perjantaina aamusta Pätkis tipahti jäiden läpi ojaan ja jäi sinne kylmään veteen hetkeksi jumiin, se on voinut olla liikaa selälle. Mutta ei selitä sitä paria viikkoa aiempaa, jolle en keksi sitten niin mitään syytä.


Viimeksi meni ohi kipulääkkeellä ja levolla, mutta näyttää tosi pahalta kolmijalkaisena (vetää oikean takajalan käytännössä melkein mahanalle ja pomppii kolmella jalalla eteenpäin), ruokahaluun tai yleiseen olemukseen ei muuten vaikuta. Toivotaan, että menisi ohi nytkin, mutta jos tälleen alkaa (säistä tai mistä tahansa johtuen) oireilemaan useammin, niin on mietittävä muutakin lääkitystä kuin tulehduskipulääkkeitä ja vietävä näytille. Pelottaa, että tyrä on uusinut (joskin sen osalta olettaisi, että oireilisi kokoajan) 😔



Ai niin ja Momokin on ihan vähän rikki. Ihan kuten Taralla vanhemmiten, anturoiden väliin muodostuva lumipallero saa aikaan jonkun ihmeellisen hermoreaktion - jalka lähtee alta ja alkaa nykimään ihan hervottomasti. Loppuu samantien kun saan palleron anturoiden välistä pois - onneksi vaiva on siitä helppo, että hoituu laittamalla tossut päälle lumikeleillä.