perjantai 3. marraskuuta 2017

Puuhasteltu on

Ei me sitten osattu olla kuin lauantai tekemättä mitään. Mutta silloin ei sitten todellakaan tehty mitään, vettä nimittäin satoi koko päivän kuin saavista kaataen ja meidän kotitie oli sellaista lumisohjoa, että olisin takuulla jäänyt siihen lopullisesti jumiin. Eli ulkoilutkin hoitui ihan kotipihalla rallatellen. Yhden päivän jälkeen oltiin kuitenkin kaikki ihan ääritylsistyneitä, joten sunnuntaiaamuna hurautettiin heti seiskan jälkeen hallille.



Hikan kanssa hinkutettiin eka puomia. Ei edes kunnolla päästy käännöksiin, kun het ens alkuun oli niin intopinkeenä, että lensi maton yli ties kuin monta toistoa. En edes muista koska on ollut näin huono. Kun saatiin vihdoin kriteerit kohdilleen oli minun tietty pakkoa ahnehtia ja kokeilla ekaa kertaa ilman namimaattia, lelupalkalle. Ja sitten taas lennettiin... Ja taas takapakkia. Ja sitten kokeiltiin käännöksiä ja taas lennettiin... jne... Näin hurahti mukavasti sellainen kolme varttia, mulla meni hermot ja Hikka oli edelleen intopinkeenä. Luovutusvoitto puomille...


Päätin lohdutukseksi ottaa Pätkiksen ja Momon puuhaamaan pitkästä aikaa jotain. Hinkutettiin Pätkiksen kanssa eteentulemista ja saksalaista. Pätkis ehkä vihdoin alkaa hiffaamaan saksalaisen syvimmän olemuksen, eikä niin sinnikkäästi yritä vaikka väkisin tulla edestä suoraan sivulle. Mutta on se vuosia hinkattu malli kyllä kokeneella koiralla pirun tiukassa! Momolle sitten vain kaikkea pientä näennäistä tekemistä, että sillekin tuli hyvä mieli.



Ja koska Hiku oli niin tuhma puomilla, päätin ottaa senkin tekemään ekaa kertaa jotain muuta kuin aksaa halliin. Muutaman viikon takaisen rallytoko -kokeen innostamana olen yrittänyt saada meille paikkaa tokokokeeseen (tuloksetta, osasta ei vastata edes sitä ettei mahduta mukaan..). Treenattu ei toki olla, vielä, ja ei varmaan treenatakaan kun ei sitä koepaikkaa näytä irtoavan. Mutta nyt kuitenkin kokeiltiin miltä liikkeet näyttää (ja vähän pahoinpitelin Hikkaa siinä sivussa, ei onneksi ole herkimmästä päästä tai muistele pitkään kärsimiään vääryyksiä 🙊)...



Hektisiä ollaan edelleen, ylläri :D Ja tuosta haukuttamisesta en ole yhtään varma tuottaako se (siis haukkuminen) varsinaisesti Hikalle mitään ylimääräistä tekemiseen (vähän noin ylipäänsä on aina ärsyttänyt kaikkien koirien haukuttaminen haukuttamisen vuoksi). Enempi se taitaa sillekin (kuten Pätkälle) olla merkki siitä mitä ollaan tekemässä (no, Pätkällä katkaisee saaliin tietyissä tilanteissa tai kertoo, että nyt pitäisi puristaa ulos vielä vähän enempi), Momolla se toimi(i) ihan itsessään nostattavana. Saman asian toki voisi ajaa (ja usein ajaakin) ihan vaan hyvin rakennettu "seuraa" (käsky), mutta silti tuota tulee harrastettua näköjään kaikkien kanssa - ehkä se onkin myös itselle merkki virittäytyä tunnelmaan :D. Mutta juu, oli koira sitten kuin kirpun kokoinen tahansa, niin samojen kaavojen mukaan sekin toimii. Ja aika hauska, että ennen rallykoetta oikeasti luulin, ettei Hikka osaa seurata ellei palkkaa ole näkyvissä, jos silloinkaan.


Hallilta lähdettiin vielä lenkin kautta jäljestämään. Pellot olivat lauantain aikana menettäneet kaiken lumen, mutta märkää olikin sitten senkin edestä. Pätkälle tämmöinen (ei sitten niin missään mittakaavassa, nuo metrimäärätkin on niin hatusta vedettyjä kuin vain voi):



Se oli niiin super! Pätkälle on nuo pylpyrät olleet aiemmin ihan älyttömän haastavia, mutta nyt se vetäisi sen kuin junan raiteilla samoin kulmat ja piikin vetäs ihan sairaan hienosti. Tyyppi on kyllä ollut nyt niin taitava jokaisella jäljellä, että melkein tekisi mieli ilmoittaa se jonnekin :D.

Hikulle laatikko (eli kaksi kulmaa) ja ihan ok sekin oli. Enempi kaipaisin voimaa touhuun, mutta ehkä se taas tulee sieltä kun vaan jaksaa treenata. Niin kävi ainakin keväällä.



Maanantaina aamusta oli pakko hilpaista ennen töihin lähtöä hallille, koska se himpskatin puomi jäi hampaankoloon. Hinkutettiin eka puomia hyvä tovi (pelkkää suoraa namimaatille, suoraa putkeen ja käännöksiä suoraan namimaatille) eikä edellisen päivän lentävistä matoista näkynyt onneksi jälkeäkään. Sen jälkeen tehtiin vähän vauvakeinua:



ja loppuun vielä vähän lisää puomia suoraan putkeen.

Tiistaina oli jälleen kiiruspäivä, etenkin kun työt edellytti toimistolle menoa ilman koiria. Tulipahan taas ajeltua muutama tunti... Mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin Hiksun kanssa juoksarikurssille. Tällä kertaa tuli vähän huonompia osumia, mun myöhässä oleminen (ja liike) vaikeuttaa hommaa edelleen kovin. Päätettiin myös vihdoin meidän käännöskäskyt, kun oikea ja vasen ei vaan tule luonnostaan mun suusta ja "tässä" taas on liiaksi muualla käytetty ja vähän pysäyttäväkin. Meidän käskyiksi tuli nyt sitten "käänny/kää-kää" muhun päin käännyttäessä ja poispäin käännyttäessä "out out". Nää tuntuu omassa suussakin ihan hyviltä, joten varmaan ihan hyvät valinnat :D.

Lisäksi juoksarin ulkopuolelta jouduttiin hinkuttamaan hyppy-putki -erottelua, kun putki veti hyppyä "hieman" enemmän puoleensa.


Keskiviikkona aamusta herätys kello viis, jonka turvin ehdittiin ennen toimistolle lähtöä hallille hinkuttamaan ensin juoksaria, puuhamaan ministi Pätkän ja Momon kanssa, tutustumaan Saijan rataan itseksemme (tuli pikkaisen hinkutettua tuota 10-11 keppikulmaa, oli vaikee...) ja pisteenä iin päälle Saijan treenit.

Hinkutettiin tuosta 6-7 käännöksestä tiukempaa vähän erilaisella niistolla, käytiin läpi eri vaihtoehtoja tuonne 15 putken oikeaan päähän saamiseen (valitsin lopulta jonkinlaisen vekkauksen, jolla kerrottiin Hikulle oikea linja, muissa vaihtoehdoissa meni jalat solmuun jo kuivaharjoittelussa..) ja hiottiin mun ohjausta nopeammaksi tuossa 19-20 välissä. Ja loppuun tehtiin mitäpä muuta kuin whiskyä ihan muuten vain 💩😂.


Eilenkin aamusta hallille ottamaan ensin puomia. Alkuun hypyn kautta suoraan namimaatille ja sitten putken kautta vähän vinosti edessä olevalle hypylle. Superhienoja osumia vaikka vauhtiakin oli aika mukavasti! Juoksarisulkeisten jälkeen vielä kolmoskentälle hinkuttamaan tuota Saijan radan 10-11 välin keppikulmaa - ei vaan edelleenkään onnistunut kovin helposti, kakkosväli veti jostain syystä ihan liikaa ja jos yritin ottaa voimakkaammin haltuun pyörähtää helposti kokonaan ympäri.


Yllätys yllätys, oltiin tänäänkin kukonlaulun aikaan aamusta hallilla hinkuttamassa puomia. Oli muuten ihan ok kosketukset edelleen! Otettiin suoraan yhden hypyn jälkeen namimaatille ja suoraan mutkaputkeen. Ja vähän käännöksiä tietty (otettiin myös toiseen suuntaan puomin toisessa päässä, mutta en jaksanut enää säätää kuvaamisen kanssa).


Sitten mentiin Saijan puolelle ottamaan (vauva)keinua ja sitten vähän taas sitä samaa ärsyttävää 10-11 keppikulmaa. Ja nyt vihdoin alkoi toimimaan niin ettei tullut enää yhtään virhettä vaikka kokeilin useamman kerran! Kolmas kerta todensanoo :D En tiedä oliko sinnikkään hinkuttamisen tulosta vai siitä, että en mennyt enää tuonne esteiden väliin ohjaamaan vaan jäin ulkokaarteelle ja annoin Hikun itsekseen hakea esteet.


Pätkäkin pääsi vähäsen humputtelemaan 💓