sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Hikkanen RTK1 ja voihan hymyilevä hihna!

Urakoitiin siis viikonloppuna kaksi rally kisaa, kumpaisestakin ALOHYV tulokset molemmille. Joten Hiku on nyt RTK1 ja Pätkis tulee kovaa vauhtia perässä. Alla Pätkän eilinen taidonnäyte :D


Lauantaina naftaliinista kaiveltu Pätkis korkkasi eläkeläisuransa siis rally-tokon parissa. Niin sitä vaan sai syödä sanansa oikein tuplana, saa nähdä pääseekö kohta Momokin kisaamisen makuun 😂. Toisaalta oli mun asenne mikä vaan, ei se koira tiedä mitä lajia se on tekemässä, yhtälailla ne nauttii tekemisestä, vaikkei homma niin vakavaa ja haastavaa olisikaan.

Mutta juu, Hikka oli jo tokana suoritusvuorossa ja minä tietty ihan hermona, kun piti Pätkis ehtiä mittauttamaan ja raapustamaan kilpailukirjakin sille - kaikkien niiden ah niin iloisten iholle punkevien rallykoirien seassa. Pätkis onneksi otti homman lunkimmin (varmuudeksi pallo suussa mittausta lukuunottamatta..) ja selvittiin kunnialla itse suorituksiin.


Hiku suoritti taas iloisesti ja virheittä, mä pidin jostain syystä lyhyttä liinanpätkää oikeassa kädessä vähän jalan takana niin että eipä siinä paljoa tarttenut liikahtaa kun "hihna kiristyi". Kaikki miinukset siis taas mun kontolle, hyvä minä! Pätkiksen suoritusta jännitin yllättävän paljon, kun estevälit tuntui ihan älyttömän ahtailta etenkin alun pujottelussa ja radan perällä olevassa sumpussa (10-12). Mutta hyvin se humpsutteli menemään aikalailla rallyyn sopivissa tasaisissa tiloissa (liiasta tiiviydestä kuitenkin tuo -1 kontrolli).

Mutta pitää sanoa, että vähän oli sellainen "kuka ei kuulu joukkoon fiilis", kun tultiin Pätkän kanssa palloa repien halliin 🙈. Anna sanoikin, että koko halli oli hiljentynyt ihan hipihiljaiseksi kun aloitettiin Pätkiksen kanssa rata, ilmeisesti Pätkiksen työmoodiin kuuluva "innostunut hengitys" oli ollut aika kuuluva 😂. Anna myös epäili, ettei tuomari ehkä tykkää Pätkän seuraamisesta, kun sellaiset houkuteltavat oli saanut päivän mittaan niin hyviä pisteitä, mutta niin vaan Pätkä kipusi ykköspallille ja voitti tosi kivan karva-alustan ja nappuloita itselleen!



Tänään sitten Vantaalla HSKH:n kisoissa. Ja ei ehkä enää toiste mennä tuonne kisaamaan muuta kuin aksaa. Oli nimittäin niiiin ahdistavaa ettei tosikaan, eikä se johtunut siitä, että kisat ois ollut jotenkin huonosti järjestetty tai että hallissa oli käynnissä samanaikaisesti kaksi rallykisaa (vierekkäin) ja tokokisat, vaan ärsytyslukemia nosti ihan samat jutut kuin edellisissä kisoissa - ahtaus ja toiset koirakot. Rata oli ihan hallin kanttiinin puoleisessa päädyssä, joten toimisto oli siinä lähtöalueessa kiinni, koiria oli kiinni ovien karmeissa niin, että sisääntulessa joutui puikkelehtimaan oven edessä yksin istuvien koirien välistä ja häkkirivistötkin oli toki aseteltu just siihen lähtöalueen tuntumaan. Mä niiin tarvitsisin paikan ennen omaa vuoroa missä ei tarttis olla silmät selässä iholle punkevien tyyppien varalta...

Pätkiksen kanssa ei voinut mennä halliin lainkaan ennen omaa vuoroa, koska kun sen kanssa pallon kanssa sitä yritin, tuntui, että kaikki lähistön koirat hermostui Pätkästä+pallosta lähtevästä äänestä ja kun ratakin oli niin lähellä, en halunnut häiritä kenenkään suoritusta. Ja ihan parasta oli, että ennen meidän vuoroa ihan siihen lähtöalueen eteen (jossa muutenkin jostain syystä iloisten rallykoirien oli ihan pakko parveilla, vaikka oma vuoro oli mennyt tai oli vasta ties koska) oli parkkeerannut neljä berniä hieman vanhempien omistajiensa kanssa syömään jotain himpskatin piirakkaa. Ei edes fyysisesti oltaisi mahduttu siitä ohi aloituspaikkaan. Siinä vaiheessa ärsytti jo niin paljon, että meinasin palata suorilta autoon ja kotiin, mutta onneksi joku toimitsija hätyytti tyypit siitä pois ja päästiin pelipaikoille.



Mutta itse asiaan... Hiku oli jälleen ekana suoritusvuorossa. Rata oli paljon vaikeampi kuin aiemmat tai ainakin siellä oli mun pelkäämä spiraali ja pujottelu yhdessä eikä Hiku ollut niin iloisen innokas kuin aiemmin (otti välillä hintsusti häiriötäkin), mutta teki silleen nätin pikkusievästi kaiken virheettä. Tai no, ihan ekalla kyltillä tuli pieni perusasennon vinous, jonka ajatuksissani korjasin. Sitten tajusin ettei niin saa tehdä, että se on ehkä -10. Joten oli pakko sanoa, että uusitaan. Ja sitten tuli paniikki, kun en muistanut mihin silloin kuuluu mennä ja mitä tehdä... Hetken aikaa sättäsin varmaan paikallani hätääntyneenä, kunnes kokosin itseni ja menin takaisin edellisen tehtävän suoritusalueelle eli lähtöön. Pitkään oli kyllä pasmat sekaisin tuon jälkeen, mutta onneksi Hiku ei ottanut itseensä moisista ja selvittiin loppuradasta kunnialla enkä eksynyt spiraaliin. Uusimisen virhepisteiden lisäksi virheet tuli taas siitä samasta kuin viimeksi, ei-hymyilevästä taluttimesta. En vaan kykene ilmeisesti pitämään hihnaa silleen rennosti vaikka kuin yritän...


Pätkis lähti radalle vähän takki auki eikä sekään tuntunut oikein normipätkältä. Mutta humpsuteltiin rata läpi virheittä ja saatiin virhepisteet samasta vakavasta hihnasta ku Hikalla ja liian tiiviistä seuraamisesta.


Onneksi on nyt kuitenkin Hikan osalta ohitse rallyn alokasluokka ja hymyilevä hihna, katsotaan mennäänkö vielä loppuvuonna kokeilemaan avointa luokkaa. Ensin pitäisi ehkä selvittää mitä siellä on uutta...

Muutoin viikko meni perinteisen kiireisissä merkeissä, mutta ehdittiin sentäs vihdoin Iidan juoksareihin tiistaina (Hiku toimitti toimistokoiran virkaa, muuten ei olisi mitenkään onnistunut), keskiviikkona just ja just Saijan treeneihin ja perjantaina Akatemiallekin. Sellaista sumplimista kyllä ehtimisten kanssa, että olen ihan vähän ylpeä itsestäni, ettei mikään jäänyt tällä viikolla väliin :D

Juoksareissa Hiku oli edelleen priimusmaisteri, kahden viikon tauosta huolimatta - kropan käyttö ja hermot on sillä aikasta kivoissa kantimissa. Nakutti hienoja osumia sama kuin hetsattiin, tehtiin persjättöjä, lähetettiin parin esteen takaa, putken kautta ihan vinossa linjassa tai vedätettiin putkeen. Huonommin alkoi osumaan vasta kun otettiin kuvioon mukaan päällejuoksu putkeen. Se oli hankala paikka ja se saatiinkin sitten kotiläksyksi. Eli heitän Hikun niin pitkältä, että pääsen rauhassa seisomaan about putken ja puomin/esteen keskivälille. Namimaatti esteen edessä. Ja sitten vaan ohjataan päällejuoksulla esteellepäin ja kun alkaa onnistumaan niin kulmaa kasvatetaan (ja mun liikettä).

Saijan treeneissä tehtiin tällaista


Kontakteja ei tehty, mutta muuten ei ollut tällä kertaa oikeen mitään varsinaisia ongelmakohtia, kummallakaan, hyvä me!

Torstai-iltana käytiin Lohjan koirahallilla pikatreenaamassa Petrin ja rotikoiden kanssa. Hikulle paikkamakuu Pätkiksen kanssa (testasin reagoiko toiselle koiralle annettuun käskyyn) ja muuten vaan hubbailtiin. Perjantaina ensin pohjalle Akatemian agit, jossa saatiin kotiläksyksi opettaa "in-in" (välit 7-8 ja 9-10). Helposti lähti nimittäin takaakiertoon jos en ollut tarkkana ohjaamisen kanssa. Muuten mentiin tällä kertaa oikein mallikkaasti ja tehtiin keinukin radalla ja vielä niin, että mun piti vaan mennä täysii ohi ohjaamaan seuraavaa väliä.



Akatemialta suoraan Sudenpentu hallille beussiseuraan tottelemaan. Eka Pätkä sai hubbailla sillä aikaa kun Hertta otti paikkamakuun ja Hiku taas otti ihan ministi seuraamista, kaukot niin että Elisa kahisi takana ja pikkaisen leikkimistä. Kotiin kun päästiin lähempänä puoltayötä, niin ehkä pikkaisen väsytti...

Omatoimisesti ei olla ehditty tehdä puomia tällä vkolla yhtään, kun on joutunut olemaan toimistolla joka päivä normityöaikaan. Ja sitten Lägin halli oli viikonlopun varattuna epiksiin yms. Vähän on niinkuin lusmu olo...