perjantai 27. lokakuuta 2017

Ensilumi ja ensikäännökset

Ihan alkuun - me saatiin ensilumi! 💓 Tyypit ja etenkin Hikka oli eilen aamulla ihan intopiukeina! Hiku taisi vetää sitten vähän liiankin intona, on nimittäin nyt eilisen ja tämän päivän ollut reippaasti normaalia vaisumpana niin treeneissä kuin kotona. Kovin harmaata, märkää ja liukasta on ollut (plus sähköt oli eilen pois klo 9-20 tms ja olen jäänyt tuohon meidän kotitielle jumiin jo ties kuin monesti), mutta kyllä tuo lumi silti vie ihanasti osan syksyn pimeydestä mennessään.



Noin muutoin on ollut aika aksapainotteiset pari viikkoa tai no, juoksaripainotteiset. Edellis tiistain Iidan juoksareissa tehtiin puomia kokonaisena suoraan putkeen ja lopuksi vielä niin, että tein persjätön ennen putkea - ihan sikahienoja osumia pikkanen Hikkanen teki useamman putkeen!

Keskiviikko-, torstai- ja sunnuntaiaamusta päästiin hallille ottamaan puomia itseksemme enkä silleen sellaista hurjan selvää edistymistä itse näe, vaikka sitä ihan takuulla on tullut. Hiku siis tosi hyvin pääsääntöisesti osuu, mutta helposti se pomppu sieltä innostumisen kautta edelleen tulee, vaikka toki se kontaktille silloinkin osuu, ei vain matolle.



Välillä sitten pääsee kyllä treeneissä hienoon flowhun ja osumat (ja erityisesti rytmi/vauhti) on ihan järjestään sikahienoja - tähän kun saisi jonkinlaisen suoritusvarmuuden vielä. Ja tietty sitä vauhtia roppakaupalla lisää ylipäänsä.



Tämän viikon tiistaina Iidan juoksareissa oli vuorossa käännökset. Ei oltu ehditty edes aloittaa niiden kanssa ja ylipäänsä suuntien opettaminen on jäänyt, kun jollakin on haasteita oikean ja vasemman kanssa... Mutta Hikalla ei sitten ollut mitään ongelmia (eihän sen tarttenut osata käskyä, kun kääntyi aina namimaatin puolelle), osui ihan joka kerta sama mihin suuntaan käännyttiin ja kokonaisella puomillakin - ei ajatustakaan oikaisemisesta. Hikari 😎

Keskiviikkona tai eilen en tällä viikolla ehtinyt hallille itsekseni, mutta tänään aamusta päästiin vihdoin kokeilemaan uudestaan käännöksiä. Ja piti tehdä pieni eläinkoe loppuun (puomilta oikealle käännös kepeille, yksi hyppy keppien jälkeen ennen namimaattia - ja minä ohjasin kaiken puomin vasemmalta puolelta..). Tältä se näytti (eläinkoe ihan vikana):



Mutta appari alkaisi taas olemaan kauhean kiva juttu, nyt kun haluaisi vedättää ihan kunnolla niin ei vaan kykene kunnolla katsomaan osumia. Ja sitten videolta näkee että on tullut palkattua ihan miten sattuu... ja videoiminenkin on kaikenlisäksi jäänyt viime aikoina, ei vaan jaksa säätää, vaikka just tässä videoista olis tosi paljon apua.



Viikko sitten lauantaina oltiin pitkästä aikaa paimentamassa Somerolla. Ollaan viimeksi paimennettu kesäkuun alussa Kivasti -paimennuksissa ja päätin sen jälkeen, että kyllä meidän paimentamiset saa nyt jäädä, kun Hiku oli niin huono (vika kiekka mentiin lähinnä sijaistoiminnoilla). Mentiin nyt kuitenkin, kun kaveri kysyi ja tibbepaimennukset on yleensä aina mukavia tapahtumia.

Ja hitsin pimpulat, Hikuhan näytti molemmilla kiekoilla ihan eriltä kuin aiemmin! Edelleen välillä kaasu hirtti kiinni ja hampaat naksu, mutta toisin kuin ennen, kykeni jo säätelemään käytöstään/etäisyyttään ja mikä parasta, pysyi kokoajan hienosti hommissa (eikä sijaistoiminnoilla tai mennyt passiiviseksi) vaikkei saanut tehdä mitä halusi. On ylipäänsä tosi kivasti kuulolla (Tuijan sanoin "onhan se paljon kuuliaisempi kuin Pätkis..." 😁) ja vaikka mopedi lähtisikin vähän keulimaan niin ihan pelkällä äänellä saa tyypin unohtamaan pahat ajatukset. Oltiin jopa laitumella ilman liinaa ja pystyttiin toimimaan yhdessä. Vähän nyt tuntuu siltä, että ei me sitten kuitenkaan kuopata vielä meidän paimennusuraa 🙈.


Viime viikolla saatiin kalenteriin mahtumaan sekä Akatemian että Saijan treenit. Tosin Saijan treeneissä en taaskaan oikein saanut tehtyä mitään järkevää (Hiku toimi paremmin kuin osasin odottaa parissa irtoamista vaativassa kohdassa ja tyytyväisenä lopetin treenit siihen kun vielä oli jonkinlainen keskittymiskyky olemassa...) ja treenien jälkeen kun jäätiin kentälle juoruamaan, Hiku kammoksui varmaan ekaa kertaa elämässään ihmistä, viereiselle kentälle ilmestynyttä (pyrri!)ihmistä. Noh, aina ei voi voittaa :D

Akatemian treeneissä hinkutettiin oikein urakalla tuota 12-15 väliä - en vaan sitten millään ilveellä saanut itsestäni irti ohjata tuota 12-13 kohtaa oikein (ohi meni niin että heilahti, vaikka olin ajatellut tuon kohdan olevan ihan piis of nakki), saatika saada himpskutin vastakättä mukaan toimintaan. Mutta tuolla ei anneta periksi, joten ennen ei lopetettu ennenkuin onnistui. Pitäisi kyllä muistaa rakentaa tuollainen omatoimitreenattavaksi, ei nimittäin kauhean luonnolliselta tuntunut missään vaiheessa.




Tälläkin viikolla oltiin puolitehoilla Saijan treeneissä (keskiviikkona oli heti aamusta kokous niin ei päässyt vaihtamaan). Mä nyt olen tiistaisin aina ihan kuolemanväsynyt nykyään, mutta tällä kertaa päivä alkoi jo vähän painamaan Hikullakin. Juoksaritreeneissäkin kun joutuu nykyään jo juoksemaan ja olin lisäksi joutunut ottamaan koko lauman töihin mukaan (muuten ei oltaisi ehditty yhtään mihinkään treeneihin), joten ehkä Hikua väsytti henkisestikin kaikki päivän äksöni. Akatemian treenit  taas jäivät eilen kokonaan väliin, kun oltiin aiemmin illasta Turussa Liuhdon Timon vauhtiratatreeneissä. Hurjan hyviä vinkkejä saatiin, etenkin viskileikkauksen osalta - ehkä tämän tehotreenin jälkeen kykenisin sellaisen joskus ihan omavalintaisesti radalla tekemään...


Juoksareiden lisäksi ollaan omatoimitreeneissä hinkutettu lähes joka kerta myös keinua. Päätin nyt sitten lähteä sen(kin) kanssa alusta eli tehdään vaan ylös pönkätyn (niin että vähän aina rämähtää) keinun päähän juoksemista. Ei tuossa ole mitään ongelmia, mutta jospa tuota hinkuttamalla saisi sen niin selkäytimeen, että Hiku alkaisi tarjota samaa myös kokonaiselle esteelle (eikä laskeutumista alas siinä kohtaa keinua mistä keinu lähtee alaspäin). Hikuhan kauheasti tykkää keinusta ja tarjoaa sitä aina kun esteen jossain näkee, mutta kun haluan sen tekevän sen niin, että juoksee ihan täysiä loppuun ja lähtee vasta luvasta eikä miten se itse sen on ajatellut... Saas nähdä mitä tästäkin tulee :D

Ai niin, kerran ollaan ehditty Pätkiksen ja Hikan kanssa jäljelle (molemmat oli ihan supereita, Hikulle pari kulmaakin, Pätkälle aikalailla vastaava jälki kuin Virven kanssa tehty) ennen kuin tuli halla ja sitten lumi maahan. Jos jotain hyvää, niin ainakin loppui myös muiden jäljestäjien ramppaaminen tuolla... ihan jo lenkkeilyn kannalta on taas pikkaisen ärsyttänyt kun sama tyyppi "omii" pitkiksi aikaa pellot kokonaan itselleen kun tuo sen kymmenen kaveria koirineen oman pakettiautollisen lisäksi...

Nyt kyllä ollaan ainakin viikonloppu tekemättä yhtään mitään ihan jo siksi, että haluan seurata vähän Hikua, kun meni aamulla vielä kolauttamaan takajalkansa aika pahasti hyppyesteeseen täydestä vauhdista. Huusi hetken ja unohti sitten koko jutun (eikä ole jalkaansa sen jälkeen mitenkään oireillut), mutta kun se on muutenkin ollut vähän vaisu pari päivää, niin eipä pikku tauko ikinä huonoa tee.