sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Turistihommia kotona ja muualla

Mä olen jostain syystä vältellyt koko blogiin menemistä viime aikoina, mutta jospa sitä nyt päivittäisi muutaman viimeisen viikon kuulumiset pois alta ennenkuin tulee ihan järkyttävän mittainen postaus...

Jokunen viikko takaperin vietettiin viikonloppu turistina tokon sm -kisoissa. Toko nyt ei edelleenkään nappaa niin paljon, että olisin vartavasten lähtenyt katsomaan kisoja, mutta kun sekä Oomi -sisko, että Kundi -veli olivat menossa, niin eihän kekkereitä vaan voinut jättää väliin. Hiku oli kyllä taas niin liikuttavan onnellinen tavatessaan molemmat. Yhtä suurta rakkaus ei ollut isoisä Pakkia tai (jotain sukua) Kodaa kohtaan, mutta yhtäkaikki oli ihanaa nähdä kaikkia!

Hiku näyttää niin viisaalta (ja vakavalta) 💗Kuva: Heidi Utriainen


Lauantaina päätin kisojen päätyttyä kokeilla Hikan leikittämistä kisa-alueella. Leikissä ei ollut minkään valtakunnan ongelmaa, mutta keskittyminen kontaktiin/seuraamiseen oli vähän hakusessa. Toista oli sunnuntaina, kun leikitin Hikkaa useampaan otteeseen tarkoituksella ihan keskellä hälinää (edelleenkään ei ongelmia) ja tehtiin samalla myös useampaan otteeseen ihan minimisti seuraamista, perusasentoa ja kaukohubbailua. Keskittymisessä ei ollut kyllä enää minkään valtakunnan ongelmaa ja jokunen ihminen tuli ihan ihastelemaan pikkusta Hikkasta. Hieno pikku tyyppi!


Lisäksi tuli shoppailtua muutama Kehu-lelu lisää varastoon (koska niitähän ei voi ikinä olla liikaa ja kuka nyt muutenkaan voi noin söpöjä jättää roikkumaan hyllylle...). Aksa(kisoihin) vihdoin tarpeeksi löysä puolikurkkari (ja onhan sekin aika söpö :D) ja tuollainen pienemmälle koiralle sopiva "aksahihna". Meillä jo olevat on ostettu aikoinaan Pätkikselle (eikä ikinä käytetty :P) joten niissä lukkokin tuntuu liian massiiviselta. Ai niin ja sitten nuo ihan parhaat housut - olen katsonut Fritidsfabrikin ja vastaavia housuja iäisyyden, mutta en ole viitsinyt tilata kun ei ole missään voinut sovittaa etukäteen. Nyt pääsi sovittamaan ja olen kyllä tykännyt ihan älyttömästi noista Arrakin housuista!

Vaikka sukulaispyrrit olivatkin melkoisen kiinnostuneita Hikasta (ja sen takapäästä), niin koko viikonlopun ja vielä maanantainkin olin sitä mieltä, että Hikan juoksut oli väärä hälytys - ei näkynyt verta eikä Pätkis ollut yhtään normaalia enempää kiinnostunut. Joten Hikka oli maanantain ja tiistain työpäivät ihan normisti valtoimenaan muiden kanssa. Ihan kiva olikin sitten tiistaina töiden jälkeen huomata, että no vuotaahan se koira... Hikka oli vaan tainnut olla niin siisti, ettei jättänyt jälkiä.

Juoksut (toivottavasti) selittävät myös Hikan jo hetken aikaa kestäneen vaisuuden ja herkkyyden, ei ole oikein tuntunut omalta itseltään ja olenkin ehtinyt maalailla piruja seinille kaikenlaisista suolistotukoksista, kohtutulehduksista ja luusto-ongelmista ties mihin muuhun... Edellisten juoksujen aikaan Hikka oli kyllä kaikkea muuta kuin herkkä tai vaisu, mutta toivotaan nyt kuitenkin, että hormooneista löytyy syy mieltä askarruttaviin juttuihin...

Tuolla samaisella viikolla myös jäljestettiin tiistaina ja keskiviikkona. Jo tiistaina Hiku oli paljon aiempaa rennompi, mutta edelleen tarkka ja keskittynyt eikä häiriintynyt (elämänsä kolmannessa) kulmassa, vaikka traktori jyristeli takaa ohi samalla. Keskiviikkona jäljen sai Hikun lisäksi myös Pätkis. Pätkälle koko pellon mittainen 5 kulmalla ja 3 esineellä. Hikalle laatikko eli kaksi kulmaa ja huomattavasti pidempi kuin aiemmat. Molempien jäljet vanheni joku 30-40 minsaa ja molemmat tehtiin ja osittain ajettiinkin sateessa. Ja molemmat oli ihan supereita - tällaisten jälkien jälkeen ei voi muuta todeta kuin että mulla on kyllä ihan älyttömän hienot koirat!


Hikka oli edelleen hyvällä tavalla rento, mutta silti tosi keskittynyt. Melko hidashan se on (tuollaiselle pienelle heinä on jo melko pitkää ja kun joka askeleella on edelleen namia niin joutuuhan siinä vähän tonkimaankin) mutta ihanan määrätietoinen eikä intensiteetti heilunut puoleen eikä toiseen koko jäljen aikana. Kulmissa ei mitään temponvaihtelua tai epävarmuutta - meni ne kutakuinkin täydellisesti. Ihan mielettömän hieno! Pätkis taas on vihdoin löytänyt kadoksissa olleen sisäisen jäljestäjän, oli voimakas mutta tarkka ja eikä tehnyt yhtään sellaista ärsyttävää siksakkaamista kuin aiemmilla kevään jäljillä ja mikä parasta - yhdessäkään kulmassa ei sitten niin minkäänlaista ongelmaa!

Tehokas viikko, aloitettiin nimittäin myös treenit AgilityAkatemiassa Hikun kanssa. Ei kyllä enää mitään mielikuvaa mitä tehtiin, mutta kyllä meillä kivaa taisi olla - edelleen tykkään kovasti Juhan tyylistä koutsata.

Perjantaina lähdettiin sitten Hikan kanssa viiden jälkeen aamusta ajelemaan kohti Kauklahtea, jonne jätettiin auto ja jatkettiin matkaa ensin lähijunalla Helsinkiin ja sieltä vähän isommalla junalla Joensuuhun. Tavaraa oli ihan älyttömästi, mutta yllättävän kivuttomasti selvittiin perille. Joensuussa ehdittiin ainakin aksata, lenkkeillä ja höpötellä koirajuttuja. Ja mä tykästyin kovasti Kalla -pyrriin ihan livenäkin enkä vain virtuaalisesti.

reipas pikku matkalainen
Lauantaina matka jatkui Kuopioon, jossa vuorossa oli paimentamista Koiranotkossa. Hikua ei päästetty jahtaamaan, vaan pidettiin etäisyys riittävänä ja meno oli sellaista seesteistä lampaiden perässä kuljeksimista. Illalla vielä jäljestettiin majapaikan nurtsialueella - lyhyt ja ihan tuore, mutta ainakin oli huomattavasti enempi häiriötä kuin meidän normijäljillä.

Sunnuntaina taas paimentamista. Ekalla kiekalla Hiku tuli häntä pystyssä aitaukseen ja lähtikin jahtaamaan heti kun sai mahdollisuuden. Ja kun se estettiin käytti lopun ajan kakan syömiseen. Toka kiekka menikin sitten ihan täysin sijaistoiminnoilla, ihan kuin olisi oppinut rauhoittamaan itse itseään alkamalla syömään kakkaa kun oikeasti tekisi mieli jahdata. Itse en tykkää siitä (missään lajissa), ettei sijaistoimintaan voi puuttua, mutta muuten huomattavasti kivampi ettei sitä lampaiden räjäyttelyä ja jahtaamista ole. Kotimatkalla Hikka alkoikin sitten oksentamaan, ensin lampaankakkaa ja sitten sappinesteitä. Ja tuo oksentaminen jatkui lopulta perjantaihin asti 😐. Keskiviikkona oli vatsakin vähän löysällä, mutta muuten ei mitään vatsapöpön oireita. Mysteerijuttuja.

Muutoin oikein kiva reissu, oli ihan super kiva nähdä kaikkia sisaruksia ja muita pyrrejä joita ei ole aiemmin nähnyt! Ja tuli niin oikeaan saumaan ja tarpeeseen - Taran poismeno on ollut paljon pahempi pala kuin osasin odottaakaan, joten jo se, että pääsi hetkeksi pois kotiympyröistä helpotti vähäsen..

Kotiinpalattua joutuikin sitten tekemään vähän erityisjärjestelyjä, kun Pätkis ei todellakaan ollut enää välinpitämätön Hikasta. Ja Hikkahan oli reissussa ihan hirveä lortto - Hemmo (johon Hikka rakastui palavasti :D) jos käveli vain ohi muutaman metrin säteellä, veti hännän sivuun ja esitteli lanneliikkeitä (meidän ehkä niin pitää käydä keskustelua siitä, miten hienot naiset käyttäytyy 😁). Onneksi Pätkis kitisi Hikan perään vain ke ja to, sen jälkeen tilanne rauhoittui ja ollaan majailtu ja ulkoiltu normisti yhdessä.

Ekan päivän viritykset (Hiku on siis perimmäisessä huoneessa, kahden barrikoidun portin takana), toisena päivänä suljin Hikan suosiolla parin pönkätyn oven taa alakertaan :D
Tiistaina käväistiin taas fyssarilla. Olin soittanut ennen reissua Mevettiin peruakseni ajan juoksujen takia, mutta siellä sanottiin, että kyllä juoksuista voi hoitaa (paitsi altaassa). Noh, Riikka oli vähäsen hämmentynyt moisesta ohjeesta, mutta Hikka hoidettiin kuitenkin, vältettiin vaan ääriasentoja. Juoksuinen Hiku olikin sitten ekstrahelppo hoidettava - meni itsekseen Riikan jalkoihin makaamaan ja siitä suoraan kyljelleen ilman että kumpikaan ehti reagoida tai pyytää. Ja sitten pisti silmät kiinni ja alkoi nautiskelemaan - kun käsiteltiin takapäätä heittäytyi nautinnollisesti selälleen :D

"Hikka on tänään erittäin rento ja antaa työstää itseään hyvin. Juoksun vuoksi vältetään ääriliikeratojen testatusta. Tänään oikealla lanneselässä tunnettavissa lihaskudoksessa lievää epätasaisuutta sopien esim vanhaan vammaan. Pieni arkuus m.iliopsoaksen kiinnitysalueella. Välttää edelleen oikean lonkan ojennusta, mutta pienellä fasilitoinnilla lonkkanivelen kaudaalipuolelta antaa ojentaa jalan täysin ja pitää rentona. Vasemmalla liikerata normaali. Aiemmin ei ole antanut lonkkaa  ojentaa kunnolla. Pieni arkuus vej olkanivelen tukilihaksissa mediaalisesti. Seisoo ja kävelee sujuvasti takajalkojen varassa etujalat ihmiseen tukien. Ei voimakkaita kipukohtia."

Olin jotenkin päivissä sekaisin ja muistin vasta fyssarilta kotiutuessa, että on tiistai ja meillähän olisi aksat illalla. Saija kauhean kiltisti lupasi meille paikan keskiviikon treeneissä, joten päästiin pitkästä aikaa kunnolla aksaamaan. Eikä Hiku siellä vaikuttanut vaisulta, juoksaripuomikin saatiin taas onnistumaan, vaikka vedätin edessä - ainoa missä näkyi Hikun viimeaikojen outo mielentila oli treenien alussa, kun Hikka olisi vain halaillut Saijaa ja sai lopulta kunnolla komentaa sen treenaamaan :D.

Keskiviikkona aamusta myös jäljesteltiin. Heinä alkaa olemaan aivan liian pitkää, joten Hiku sai vaan kulmasyherön - edelleenkään kulmatyöskentelyssä ei mitään ongelmaa - ja Pätkis tosi lyhkäsen rykäsyn kahdella piikillä (joita en ole jostain syystä uskaltanut tehdä). Yllättäen piikit oli ihan supereita!

Torstaina mentiin taas AgilityAkatemiaan aksaamaan. Siellä juoksaripuomi ei taas toiminut (pomppas kontaktin, vaikka koskikin siihen) mutta muuten oikein mallikasta menoa Hikun puolelta (mut taas laitettiin tiukille niin kauan, että mäkin sain ohjaamiseni/rytmitykseni onnistumaan :D).

Ai kauhea muuten kun kuulostaa, että ollaan treenattu hirveästi, vaikka ollaan oltu silleen semisti aksatauolla ja musta tuntuu ettei olla tehty mitään, kun ei olla käyty omatoimisesti treenaamassa varmaan kuukauteen... Eikä olla  muuten tokoiltukaan yhtään, kun Hiku on tuntunut jotenkin liian vaisulta ja herkältä mun käteen.

Lauantaina oli sitten pyrrien erkkari. Kiva päivä tosi nätissä ympäristössä, aurinko paistoi, paljon pyrrejä yhdessä paikassa eikä sinne edes ajanut kauhean kauaa. Etukäteen oli tiedossa, ettei tuomari arvosta Hiksun värisiä pyrrejä sitten niin yhtään (jossain fb keskustelussa oli sanonut niiden kelpaavan lähinnä kotikoiriksi), joten ihan älytön ylläri ei ollut, että saatiin HYL. Arvostelu oli kuitenkin ihan jees ja sitähän erkkareista yleensä lähtee hakemaan.



Tänään oli tarkoitus vaan sluibailla ja ahdistua huomisen virallisista luustokuvista, mutta Annamari sai houkuteltua (no, ei siihen tarvittu kuin yksi "ootko menossa" puhelu :D) Lägin epiksiin. Edelleen supermölleissä, kun möllirata oli agilityrata (eikä meidän ikä olisi edes vielä riittänyt). Hiku oli yllättävän paljon mun liikkeessä kiinni ja mä sitten taas varmistelin ihan jokaisessa mahdollisessa kohdassa. Puolustuksena pitää sanoa, että lähes järjestään niin makseilla kuin medeillä koirat tuli radalla ohjaajan liikkeen perään useammassa kohdassa, joten varmistelu oli melkein niinkuin pakko 😁. Kököstä radasta huolimatta voitettiin yllättäen medit (vaikka 2. ja 3. sheltit vaikutti tosi nopsilta) ja makseissakin vain yksi oli meitä nopsempi (ja nuo aussit oli muuten tosi hienoja!).