sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ihan vaan aksaa

Edellistiistain aksoissa jäin vastaväitteistä huolimatta mukavuusalueelle ja tehtiin vain kaikista helpointa vauvarataa. Ehkä myös siksi, että olen nyt tullut siihen tulokseen, että (minulle tällä hetkellä Hikan kanssa) haasteellisten ohjausjuttujen hinkuttaminen ei ehkä ole se paras juttu. Nyt kun ollaan tehty enemmän itsekseen irtoamisjuttuja, niin Hikka on alkanut jopa varastamaan lähdöissä (ei niin, että tämä nyt oikeasti olisi kauhean hyvä juttu...) ja olemaan muutenkin röyhkeämpi - hankalampaa joo, mutta mä tykkään silti :D. Kun meillä ei ole mihinkään kiire, niin mieluummin kasvattelen tätä puolta huolella ja niitä vaikeampia juttuja sitten vaan siinä määrin, ettei mene kummallekaan tässä vaiheessa liian hankalaksi. Jos ohjaaja olisi paremmin kartalla ohjaamistensa kanssa, niin ei tarttisi tälleen miettiä asiaa, mutta Hikka -rukkaa on nyt siunattu tällaiselle epäkoordinoidulla ohjaajalla, joten sen mukaan mennään :P



Tehtiin myös puomia vähän uudella tavalla - ja kas kummaa, nyt kun Saija oli palkkaamassa, niin Hikka kymmenistä toistoista (ja hetsauksista) huolimatta pomppasi kontaktin vain kerran. Siis yhden ainoan kerran! Käsittämätöntä! Pakko johtua siitä, että siellä päässä oli ihminen johon fokusoida, muuten en kyllä tajua. Tai sitten se, että ollaan tehty aika paljon "nokkimisia" kotona ja myös puomin päässä, vaikuttaa niin, että pyrkii sinne päähän vaikkei pysähdykkään? No, oli miten oli, päätin samantien etten ehkä sittenkään vielä unohda juoksaripuomia... :D

Keskiviikkona aamusta etäpäivän kunniaksi hallille. Tarkoitus oli kokeilla edellisen päivän Saijan radoista sitä vaikeampaa junnurataa, mutta joku oli muuttanut esteiden paikkoja, eikä kentällä meitä ennen ollutkaan ollut onnistunut saamaan esteitä takaisin siihen kulmaan, missä niiden piti olla. Oltiin sitten vaan kolmoskentällä ja tehtiin, mitäpä muuta kuin irtoamisia. Joku oli rakentanut sinne radan, jota vähän muokkaamalla sai melkoisen tykityspätkän. Ja Hikkahan irtosi, mitään toivoa pysyä sen perässä :D

Seuraavan kerran ehdin hallille vasta viikonloppuna, mutta käväistiin sitten siellä molempina aamuina. Ja mitäpä muutakaan kuin irtoamista - ehkä vielä ei uskalla hehkuttaa hirveästi, mutta ihan tuntuu siltä, kun työ alkaisi vihdoin tuottaa tulosta... Puomiakin testailtiin itseksemme ja niin se vaan onnistuu myös ilman apparia palkkaamassa (käytetin kyllä targettia ehkä noin puolen metrin päässä puomin päästä).

Irtosi pitkästä aikaa kivasti myös tiistain Saijan treeneissä. Tosin teki myös outoja kaahauksia, mitä ei normisti tee. Epäilen, että johtui siitä, että lelu oli Saijalla ja jostain syystä se vetää Hikkaa puoleensa aina enemmän kuin jos olisin vain jättänyt lelun jonnekin (jolloin malttaa paremmin luopua lelusta ja tehdä sen mitä pitääkin ennen lelulle sinkoamista). Tarkoitus oli ehtiä käydä testaamassa asia jossain vaiheessa viikolla, mutta työt haittasi harrastuksia ja jäi kokeilematta.

Nyt viikonloppuna kurottiin sitten umpeen toimetonta viikkoa. Eilen oltiin aamusta jonnekin kolmeen asti aksaamassa. Ensin Saijan treenit, joissa pitkästä aikaa koettiin onnistumisia samanaikaisesti mun ohjaamisessa kuin Hikan irtoamisissa. Seuraavaksi oli sitten Kurikan Tanjan treenien vuoro, jossa alkoi jo molempien väsymys näkyä. Etenkin vikalla kiekalla se näkyi tosi selkeästi siinä, ettei Hikuli enää irronnut niin hyvin ja muutenkin meni aikalailla soheltamiseksi. Tosi hyviä vinkkejä saatiin kyllä siitä huolimatta! Etenkin laukanvaihtoihin liittyen tuli sellaisia oivalluksia, mitä en ole jostain syystä ikinä aiemmin tullut edes ajatelleeksi. Ja molemmissa treeneissä tehtiin tehokuuri putkijarruja, Tanjan treeneissä ne alkoi sujumaan jo oikein mallikkaasti (Saijan treeneissä kaasua ei vielä oikein saatu hallittua :D).

Tänään oli sitten Saijan pentu/junnutreenit. Teemana ainakin irtoamista, takaaleikkausta putkeen, sylkkäriä ja takaakiertoja. Hiku oli oikein pätevänä ja mäkin pystyin aina silloin tällöin keskittymään ohjaamaan. Enkä mä ole täysin kuvitellut, Saijakin nimittäin huomasi, että Hikka on alkanut irtomaan paremmin. Kaikenkaikkiaan siis sellainen hyvänmielen viikonloppu aksan suhteen - ehkä tää tästä pikkuhiljaa!