sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Turistina ja muutoksen tuulia

Tässä on ollut taas kaikenlaista koiramaailman ulkopuolista säätöä elämässä ja puuhaaminen on vähän jäänyt, mutta ollaan me jotain ehditty tehdä. Ainakin ulkoilla ja turisteilla (miten ikinä tuo sana nyt taipuukaan...) :D




Pari viikonloppua sitten jatkettiin keppiprojektia. Lauantaina otin verkot kokonaan pois (pari toistoa) ja sunnuntaina päästiin ottamaan kaikki muut paitsi vikat ohjuritkin pois (pari toistoa). Aika nopsa oppimaan ettenkö sanois!



Samana viikonloppuna sain reilun vuoden (puoltoista?!) tauon jälkeen myös juoksutossut jalkaan - ilman koiria, mikä tuntui aika ankealta, mutta Pätkis on ollut vähäsen jäykkä ja Hikka taas vielä liian pieni (ja hallitsematon)... Tuolloin reilu vuosi sitten kantapäätä alkoi vaivaamaan plantaarifaskiitti, mikä ei meinannut hävitä sitten millään ja muutaman yrityksen jälkeen luovuin kokonaan juoksemisesta. Vielä tänä kesänä kantapää vihoitteli satunnaisesti aamuisin, mutta vaikka nyt on jo jonkin verran tullut juoksenneltua, niin ainakaan vielä ei ole mitään tuntemuksia, jee!

Varsinainen tehoviikonloppu, sillä ehdittiin myös käydä Hikan kanssa ekaa kertaa Ojangossa haistelemassa vähän kisatunnelmia, kun Anna oli Riian kanssa kisaamassa. Alkuun Hikkasen pää pyöri suuntaan jos toiseen, mutta kunhan tarjosi muuta tekemistä (leikkimistä), niin unohtui pälyily. Tehtiinpä minimaalisella harjotusalueella ekat esteetkin kisaympäristössä. Siitä se lähtee :D.




Seuraavakin viikonloppu vietettiin osittain Ojangossa turistina. Nyt olikin vähän enemmän hälinää, kun käynnissä oli halli-SM -kisat. Hikkasen pää kääntyili lauantaina jälleen hyrränä, mutta rauhoittui tälläkin kertaa, vaikka nyt ei tarjottu mitään aktiviteettia fokusoimaan ajatuksia johonkin muuhun. Ei niin nopsaa, mutta kuitenkin (itse en olisi kyennyt vain katsomaan hyrräämistä, onneksi oli Katri :D). Sunnuntain kisaturistireissu menikin sitten jo kuin vanhalta tekijältä - ei jaksanut enää muuta kuin roikkua minussa/lelussa tai ryysiä kaikkien ihanien ihmisten/koirien perään (täähän on ollut ihan tietoinen valinta, että olen antanut sen pomppia ihmisiä vasten tuolleen - onneksi tuo on niin pieni, että kun alkaa oikein hävettää sen tungetteleva käytös, niin aina voi napata syliin) :P.

Riemuidiootti ihan ite :D
Kulunut viikko ollaan ulkoiltu taas ihan urakalla - päivät pitenee ja kevät tulee sellaista vauhtia, ettei millään malta olla sisällä!



Ja jos ei nyt harmia ole muutenkin, niin Tara onnistui taas säikäyttämään. Sillä aikaa kun oltiin viime lauantaina Hikan kanssa Ojangossa, Taran takapää oli äitynyt ihan voimattomaksi. Vähän samalla tavalla kuin syksyllä kävi, muttei ihan niin pahana. Ikävästi vaan sattui olemaan pahimmat peilijää-ajat, joten ulkoiluttaminen tuotti jokseenkin päänvaivaa. Mutta niin se vaan tälläkin kertaa tokeni - pari päivää ja mummeli juosta jolkutteli pihamaalla...


Eilen käytiinkin sitten pitkästä aikaa aamusta hallilla. Keppejä ei ollut enää tarkoitus treenata, mutta Hikka otti ja varasti niille ja teki kepit itsekseen ilman mitään verkkoja tai ohjureita edes lähimain! On se vaan! Vauhtia sillä nyt ei ihan älyttömiä ollut, vähän tuntui menevän silleen kieli keskellä suuta, mutta kun se itse niille kuitenkin tuolleen hakeutuu, niin voisi olettaa että saadaan vauhtiakin sitten kun muutaman kuukauden kuluttua palataan asiaan. Päivän teeman mukaisesti Hikka myös varasteli keinulle yhtämittaan, en kyllä yhtään tajua miksi se tykkää siitä niin kauheasti. A:llekin se tykkäisi mennä aina kuin vain mahdollista, outoja mielitekoja :D

Muuten tehtiin taas erilaisia irtoamisia. Videolta ei taaskaan saa juuri mitään selvää, kun puhelin on kiinnitetty kauas hallin seinään, mutta jotain nyt kuitenkin.


Ja tasapuolisuuden nimissä pikkupätkä Pätkistäkin pitkästä aikaa, omaan silmään ollaan saatu seuraamista jonninverran teknisemmän rauhallisempaan suuntaan. Ja harmillisen hyvin tuossa videossakin näkyy takapään jäykkyys :/


Lumellahan sen parhaiten näkee, Pätkiksen oikea takajalka (se joka on aina oireillutkin) ei nouse enää yhtä keposesti kuin vasen...


Ja tänään aamusta taas hallille. Vähän turha reissu, kun ei ollut oikeastaan ajatuksen poikastakaan siitä, mitä siellä tehtäisiin. Mutta kun tietää ettei taas ehdi ties koska seuraavan kerran, niin säädettiin sitten ministi niillä esteillä mitkä joku kentälle oli jättänyt.