torstai 19. tammikuuta 2017

Aksamasis

Viime viikko oli melkoisen aksapainotteinen. Tiistaina oltiin Saijan treeneissä, josta hampaankoloon jääneitä ohjauksia käväistiin torstaina hallilla etäpäivän kunniaksi yrittämässä hinkuttaa vähän sujuvimmiksi. Torstain ja perjantain välisenä yönä Hikkis sairastui johonkin ihme 24 tunnin melkoisen rajuun vatsapöpöön. Oksenteli ja ripuloi koko yön ja vielä perjantaina aamulla. Sen jälkeen kuitenkin kaikki pystyi taas sisällä, mutta muuten pentu oli ihan älyttömän voimaton ja heikko. Kun on tottunut satalasissa kirmaavaan tyyppiin, ero oli hurja... Tara taisi sairastaa edellisenä viikonloppuna saman pöpön, niin tismalleen samat oireet lauman nuorimmalla ja vanhimmalla oli.





Lauantaina Hikka olikin sitten jo täynnä energiaa, joten päätin uskaltaa osallistua Lägin hallilla pidettävään juoksaripäivään. Kouluttajana oli Marianne Asikainen, jolla on taas erilainen tapa kuin Leenalla (ei targetteja/mattoja, vaan suoraan puomille ja kehu/palkka vain "takajalan levällään" osumasta kontaktipintaan, vauhdilla ei väliä tässä vaiheessa). Tämä oli myös eka kerta kun Hikka oli oikealla puomilla, ei niin että se olisi Hikkaa haitannut, siellä se pyöri kuin olisi aina kiipeillyt puomilla. Ja ihan yhtä innolla maittoi palkka ventovieraalta kuin normisti :D. Mutta, jos pidin Hikasta kiinni ennen kun päästin menemään, innostui just sen verran liikaa, että vauhtia tuli liikaa ja pomppasi kontaktin yli. Sama ongelma jos pyysin pysähtymään edes hetkeksi ennen lähtöä. Parhaimmat osumat tuli kun vaan antoi mennä samantien kun oli kääntynyt ympäri.

Juoksareiden alkeiden lisäksi tehtiin vähän kivaa juoksurataa, mutta kun olen nykyään jotenkin solmussa ihan yksinkertaisimmissakin kohdissa (ja aina myöhässä), niin jouduin hinkuttamaan ihan perusohjauksia kun ei vaan onnistunut. Sunnuntaina osallistuttiin sitten Saijan vetämään pentu- ja junnupäivään. Kivoja pyörityksiä, irtoamisia, valsseja ja takaaleikkauksia ja vaikka inasen paremmin huidoin kuin edellisenä päivänä niin aksamasista kivakaan päivä ei onnistunut täysin hävittämään. Kyllä niin on alkanut tuntumaan, että olen aloittamassa lajin ihan nollasta eikä auta yhtään että mun koordinaatiorajoittuneisuus on tainnut räjähtää ihan käsistä... Tosi M.a.s.e.n.t.a.v.a.a ettenkö sanoin...



Videolta (vikojen tibbeaksojen jälkeisellä omatoimivuorolla kuvattu) käy aika hyvin ilmi meidän tiimin puutteet - Hikka on vielä tosi paljon minun liikkeessä kiinni (en millään saanut irtoamaan tuolle putken jälkeiselle hypylle ilman lelua houkuttimena) ja mä taas en kykene oikeen muuhun kuin heiluttamaan käsiäni vimmatusti :P

Lykkäsin tuohon alkuun myös tämänpäiväisen noudon, otin vauhdista 60%:ia pois, niin näkee paremmin tuon mitä tapahtuu silloin kun Hikkistä alkaa väsyttämään eikä niin jaksa keskittyä - kaikkiin targeteille/leluille yms menoihin tulee tuollainen pomppusarja. Tuo on kuvattu tunnin treenin päätteeksi, alkuun ongelmaa ei ollut. Noh, ehkä tuota pohtii enempi jos alkaa ilmenemään pomppimista ihan järjestään.

Lauantaina saatiin myös Johanna, Antti ja pikkiriikkinen Alvar pikavisiitille. Hikka ei nähtävästi tykkää edes tutuista vieraista omalla pihalla - huutaa kurkku suorana ja tekee valehyökkäyksiä kohti aika pitkään. Ihan eri tyyppi kuin varttia aiemmin hallilla, jossa kiipeili jokaisen vastaantulijan syliin rapsutettavaksi :D. Pitäisi varmaan puuttua, mutta eipä kukaan noista mun isoistakaan hiljaa tai häntä heiluen ota ketään vastaan omalla pihalla, joten aika suurella todennäköisyydellä tällä mennään jatkossakin :P



Tiistaina aksatiin taas, tosin pienen radanpätkän jälkeen keskityttiin vaan keinuun ja kontakteihin. Keinu nostettiin ylös ja sinne päähän piti viedä koira hihnassa syömään. Hikka ei ole aiemmin keinulla ollut, mutta niin vaan jäin kuin nalli kalliolle, kun Hikkis juoksi yhtään mitään varomatta tai epäröimättä alusta asti päähän ja popsi Saijalta nakinpalasia. Tältä osin ei varmaan tule ongelmia :D. Toisaalta sitten Hikkis oli vähän epäluuloinen Saijan rämäytellessä keinua (itse samaa tehdessä ei ongelmaa ole ollut), joten pitää varmaan kiinnittää rämistelyyn enempi huomiota. Uusien ja outojen äänien osalta saatiin hyvää harjoitusta myös lauantaina, kun hallin katolta tuli lumet alas oikein piiiitkään ja hartaasti just kun oltiin Hikan kanssa siinä alla leikkimässä lelulla. Huomasi kyllä, mutta palasi aina yhtä intona takaisin leikkiin, vaikka räminä ja suhina jatkuikin vieressä.

Puomilla tehtiin matolla juoksarin alkeita (matto kontaktin loppuun ja palkka aina kun osui siihen) - aika hyvin osui mattoon. En ole vieläkään ihan satavarma teenkö puomille juoksarit vai en - äänestystulos on nyt kallistunut melkolailla 100 (=muut) /1 (=minä) puomin pysäreiden kannalle. Mutta tehdään nyt kuitenkin näitä, ei ole kuulemma vaikeaa myöhemmin muuttaa juoksaria pysäriksi puomilla ja oppiipa näin juoksemaan sinne päähän.

Tänään tosiaan käväistiin Annan kanssa taas PiskiPajalla. Tarkoitus oli rämistellä keinua, mutta kun tuntui, että parempi räminä kuului kun Hikka juoksi keinun päähän, niin tehtiin sitten sitä. Näin itse aiheutettuna ei noteerannut ääntä lainkaan - hurjan kivaa sillä taas oli :D Muuten tehtiin taas vauhtinoutoja ja ruudun alkeita ja pikkaisen kokeilin seuraamiseen lelupalkkaa nakin sijaan. Ja loppuun taas pikkainen paikkamakuu Riian kanssa. Pätkiksen kanssa en tällä kertaa tehnyt oikein mitään - se tuntui tosi vaisulta ja kaukoissa tuntui pelottavan kankealta :/.



Tara on nyt syönyt huomattavasti paremmalla ruokahalulla kuin aiemmin (voipi johtua ihan vaan siitäkin, että on nyt saanut pääosin vain raakaa jauhelihaa, vetelee sitä sellaisen melkein kilon päivässä...)., mutta takapää on ollut aika heikko ja ehkä Tara on ollut normia väsyneempikin. Mevet ei olisi suostunut uusimaan Gabapentin -reseptiäkään ilman verikokeita ja muuta sörkkimistä, mutta onneksi lähieläinlääkäri pelasti ja saatiin lääkkeet ilman mummelin kiusaamista.