perjantai 28. lokakuuta 2016

Hikka juoksee..

Siis ainahan se juoksee, ei sillä taida muuta vaihdetta ollakaan kuin "kiire", mutta tällä kertaa se yllätti ja tekaisi juoksut ihan vain paria päivää ennen kuin täytti 7 kk (eli joskus siinä 15.-16.10. tietämillä varmaan on aloitellut). Pätkis ei edelleenkään tajua mitään, jos joku hyvä tuoksu sattuukin nenään, niin automaattisesti menee tarkistamaan vain Momon takapuolen :D. Hikka on ollut ehkä vielä normaaliakin täpäkämpi ja temperamenttisempi, mutta myös hellyydenkipeämpi.

Tarakin menetti turkkinsa - ei viitsi enää kiusata vanhusta kampaamisella


Joku kuukausi aiemmin Pätkis kyllä yhtäkkiä päätti, että Hikka on tosi kiva leikkikaveri ja siitä lähtien ne on vetänyt vähän liiankin reikä päässä keskenään.


Johtuiko sitten tuosta rallaamisesta tai sitten tosi rajusta pitkittyneestä mahapöpöstä, mutta Pätkis oireili joku aika sitten takapäätänsä pitkästä aikaa ihan näkyvästi. Jäi briardien leirillekin osallistuminen, kun ei ollut mitään hajua koiran voinnista. Nyt ei ole onneksi taas hetkeen ollut mitään oireita *kopkop*, eikä toivottavasti enää tulekkaan.

Muuten en kyllä yhtään enää muista mitä kaikkea ollaan sitten viime postauksen tehty. Käyty kerta viikkoon Niinulla tibbeaksaamassa nyt ainakin. Pätkis on saanut edelleen tulla mukaan, se on niin kovin onnellinen näistä hetkistä, etten sitä kyllä enää millään hennoisi kotiin jättääkkään.


Kerran käväistiin tuurauspaikalla Mustosen Saijan treeneissä Lägin hallilla ja pari päivää sitten samassa paikassa tuuraamassa omatoimivuorolla. Tammikuusta siirrytäänkin sitten kokonaan tuonne treenaamaan, jos ei muuta niin ihanaa kun matkasta tipahtaa reilu 40 minsaa pois suuntaansa! Ehkä sitä taas keväällä/kesällä jaksaa ajella pidempiäkin matkoja.

Kerran käytiin entisen työkaverin seurana Sippurassa kokeilemassa sisäuimista. Hikkis ei ihan täysin kyllä lämmennyt hommaan, joskin ui reippaasti ja räpiköimättä kun sen uimaan laittoi. Pitää kokeilla joku kerta Hyvinkäätä, kun matkoissa ei taida juur olla eroa ja siellä mahtuu nuo isotkin paremmin polskimaan.

Lampaillakin ollaan ehditty käydä kerran. Tibbeporukassa, kuinkas muuten :D. Tällä kertaa saatiin vielä Oomi -siskosta seuraa, mikä on aina yhtä kivaa. Edelleen näyttävät olevan jotakuinkin samoissa mitoissa ja Hikkanen yhtä innoissaan kuin aina samanhenkisestä seurasta <  3. Lampailla Hikkis oli ihan jees ekalla kiekalla, mutta tokalla olisi mieluummin vaan syönyt kakkaa. Meillä olisi vielä yksi paimennuskerta varattuna marraskuuksi, sen jälkeen laitetaan homma muhimaan talveksi.

Mutta paremman puutteessa, alla Hikkasen aksaa edellisistä treeneistä. Tuolle omalle ohjaamiselle pitäisi ehkä tehdä jotain :P


Nyt alkaa olemaan varmaan ne karseimmat ajat käsillä - on niin pimeää ja märkää ihan kokoajan (täällä ei tosiaan katuvaloja ole, mutta metsästäjiä sitten senkin edestä, ihan jokapaikassa ja ihan sama mihin aikaan on liikkeellä...), että koirien lenkityskin on ollut vähän heikoilla kantimilla viime aikoina. Ei voi kun toivoa, että lumi tulisi (ja jäisi) maahan tosi pian. Helpottaisi kummasti olemista.

Mutta silti, on täällä ollut ihan älyttömän nättiä... Meidän kotiportilta avautuu tällainen näkymä: