Muodonmuutoksia

Se on ihan selkeesti syksy, kun ollaan alettu puuhastelemaan kaikenlaista paljon aktiivisemmin...

Tiistaina mentiin parin tunnin varoitusajalla Niinulle tibbeaksaamaan tuurauspaikalta. Ensin ajattelin että mennään vaan puuhastelemaan omiamme häiriössä, kun eihän Hikka vielä mitään aksaa voi tehdä (en ole kyllä myöskään päättänyt milloin se voi jotain alkaa tekemään :P). Toisin kuitenkin kävi ja keksittiin lopulta paljonkin tekemistä.





Ohjatuissa treeneissä (Tiia Söderholm) tehtiin "hyppyä" tarjoamisen kautta. Tosi nopsaan Hikkis hokasi mitä siltä haluttiin. Ja kiva huomata, että vieras ihminen pystyi palkkaamaan Hikan niin leikillä kuin nampalla. Omatoimivuorolla aateltiin Annan kanssa tehdä lyhyttä suoraa putkea tarjoamisen kautta. Noh, Hikka tuli kentälle, bongas pitkän mutkaputken ja veti sen täysiii läpi... :D Kokeilin sitten mielenkiinnosta ihan ohjata se sinne lelupalkalla (pihalla tehty pientä Ikea-putkea) ja vitsit että se veti asenteella! Mä kyllä niiin tykkään tuosta pennusta :D

Tehtiin kuitenkin vielä sitä pikkuputkea tarjoamisen kautta, kierrätin Hikkaa siivekkeiden ympäri (ällömakee asenne siinäkin...) ja lopuksi hyppyjen tarjoamista kahdella esteellä. Selkeästi väsyy aika nopsaan "hitaista" ajattelua vaativista tehtävistä, vauhdikkaissa jutuissa väsymistä on sitten paljon vaikeampi havaita. Jokatapauksessa Hikan kanssa tulee takuulla olemaan ihan hurjan kiva treenata <  3.

Pätkiskin pääsi omatoimitreeneihin kahden vuoden aksatauon jälkeen... En yhtään keksinyt mitä sen kanssa uskaltaisi oikein tehdä, joten tehtiin vain putkia parin hassun esteen kautta. Pätkis oli niiiin fiiliksissä ja siinä sivussa siitä tuli ihan kakara. Treenin alussa kun palkkaus oli vähän myöhässä, tarttui treenitaskuun ja kiskoi ja ravisteli siitä muo pitkin kenttää. Ihan kuin pikkupoikana, "pikkaisen" vahvempana vain :P. Mutta kyllä se selkeesti on (hitaampi) ja jäykempi kuin aikoinaan :/



Torstaina Hikkis pääsi toimistolle mukaan pitkästä aikaa, edellinen kerta oli ennen kesälomien alkua. No, kivat muistot sillä selkeesti on paikasta, niin innoissaan se veti sisälle asti :D. Töiden lomassa käytettiin hyväksemme takapihalla olevia ritiläportaita, että saatiin maanantaina saadut kotiläksyt tehtyä ja käväistiin toimiston ulkopuolella lounaalla sosiaalistamisen nimissä. Kauhean kiva muuten, kun on olemassa paikkoja, joihin voi ottaa koiran mukaan vaikka terassikausi onkin jo ohitse (ja oli muuten tosi hyvää pastaa)!

Perjantaina tein jotain mistä olen varmaan ties kuinka monta vuotta puhunut - Pätkiksestä tuli klani. Leikkasin ensin itse saksilla turkin semilyhyeksi ja Anna ajeli sitten loput pois. Hikka sai kunnian olla todistamassa tapahtumaa eikä sekään päässyt lopulta niin helpolla kun päätin pesaista sen samalla vaivalla. Ei tyyppi ihan hirveästi nauttinut toimituksesta, mutta ainakin se tuoksuu hetken puhtaalta (kunnes taas menee kierimään jonkun raadon tai kakan päälle :D ).

Pätkis oli "hivenen" takakireä Annalta kotiutumisen jälkeen, Petrikin sai osakseen pelkkää murinaa jos yritti koskea siihen. Seuraavana päivänä olikin sitten ihan toinen ääni kellossa, pikkumies tuntuu nuortuneen monta vuotta <  3. Tottuisipa itsekin noin nopeasti tuohon uuteen lookkiin... Näin parin päivän totuttelun jälkeen Pätkä näyttää tosi paljon Momolta, mutta vaan lyhyemmältä (sellainen pötköpätkä niinkuin pentuna) ja karvaisilla (karseilla) palleilla varustettuna. Tuo pötköys saa sen myös näyttämään hivenen tanakalta, vaikka se käteen tuntuu kaikkea muuta kuin tukevalta. Ja ehkä se näyttää näin karvattomana yllättäen enempi urokselta kuin karvallisena, pääkään ei näytä yhtään niin pieneltä kuin pelkäsin.


Lauantai aloitettiin aamujäljillä. Edelliset jäljet on tehty kesäkuun lopussa, joten toki inspis piti iskeä juuri kunnon myrskypäivälle. Pätkis ajoi kuitenkin varmasti ja hyvissä tiloissa, joskin pientä haparointia näkyi niin kulmissa kuin kaarteessa. Ja kaikki neljä esinettä ilmaisi vinossa. Mutta laitetaan myrskytuulen ja pitkän tauon piikkiin :D. Hikka sai myös pari pikku jälkeä ja jälkimmäinen niistä oli yllättäen ihan super, ihan kuin pikkainen väläyttelis tässäkin lajissa asenteenpoikasta!


Käväistiin Hikan kanssa pikaisesti popsimassa aamupalat ja lähdettiin sitten ajamaan kohti Orimattilaa ja pyrrien jalostustarkastusta. Olipas siistiä nähdä yhdessä paikassa noin monta pyrriä! Hikkiskin taisi olla asiasta aika fiiliksissä, yritti ainakin painautua lähes kaikkien lähietäisyydelle tulevien pyrrien iholle :D Muuten keskityttiin lähinnä siivosti olemiseen, kotiinlähtöön mennessä Hikkis olikin popsinut paketellisen nakkeja ja oli aikasta hiljaista tyttöä koko kotimatkan :D

Hiljaisesta puheenollen... Parina viime päivänä on saanut hävetä Hikkasen kanssa oikein urakalla. Perjantaina Hikka karkasi pihasta (meillä ei vieläkään ole sitä porttia..) ohi kulkenee koirakon luokse aivan järkyttävän taisteluhuudon säestämänä. Iso koira pelkäsi Hikkaa kuollakseen ja minä en saanut mokomaa viitapirua kuulolle saatika pyydystettyä kiinni. Siinä sitten huudettiin kuorossa aikamme kunnes sinnikkäällä oveluudella sain vihdoin Hikan kauemmas ja lopulta kiinnikin. Että hävetti. Mutta seuraavana päivänä hävetti ehkä vieläkin enemmän kun peltolenkillä koirat yllätti maastoutuneen metsästäjän puskista. Momo ja Pätkis tuli kutsusta pois, mutta arvata saattaa mitä Hikka teki... Tarttis varmaan alkaa treenaamaan käyttäytymistä ihan urakalla :P.



Eilisestä innostuneena tänään piti päästä uudelleen jäljelle. Hikka sai jälleen kaksi pikku jälkeä. Eka oli taas ihan super, jälkimmäisessä ei nuuskutellut ihan niin intensiivisesti. Muuten hyvä, mutta otti häiriötä ympärillä pyörivistä lapsista ja autoissa rähisevistä koirista (nosti pari kertaa päätään ja oli himppusen epävarman oloinen), mutta ihan jo Hikan häiriöherkkyys huomioiden niin aikasta hyvä tämäkin oli!

Pätkiskin nuuski oikein mallikkaasti - kaarre ja piikki ja kulmat meni tänään paljon paremmin kuin eilen, mutta ilmaisi esineistä 3/4 edelleen tosi rumasti, se 1/4 olikin sitten ihan super.


Ai niin, Heidi arvioi Hikan pienemmäksi kuin se mun epävirallinen 40 cm (yritettiin ihan oikealla mitalla mitatakin, mutta Hikkis ei ollut kauhean yhteistyöhaluinen). Jänskä nähdä jääkö se kuitenkin mediksi. Oishan se aika jees vs että siitä tulisi tosi pikku(riikkinen)maksi.

Suositut tekstit