maanantai 27. kesäkuuta 2016

Yksi on joukosta poissa

Oma lauma ei ole kutistunut, mutta täytyy sanoa, että tuntuu ihan siltä kuin olisi. Maailma pysähtyi ja sydän särkyi miljoonaan palaseen tänään, kun Momon poikien rivit harvenivat Aapon luovuttaessa pitkään jatkuneen taistelunsa. Syksyllä iskenyt vastsalaukunkiertymä jätti ilmeisesti liian suuret vauriot sisukkaan pojan elimistöön eikä koiran parasta ajatellen vaihtoehtoja enää ollut. Aapo pääsi lähtemään saappaat jalassa.



Kaikki Momon pojat ovat ihan äärettömän rakkaita, mutta Aapo oli se, joka kävi alusta asti jonnekin tosi syvälle tunteisiin, eikä ikinä sen jälkeen päästänyt otettaan. Aapon olemuksessa, katseessa ja kaikessa mitä se teki oli jotain sellaista, joka kosketti jonnekin tosi syvälle joka kerta kun pojan näin näiden vuosien aikana.

Aapossa oli tosi paljon Momoa - joiltain osin se taisi olla enemmän Momo kuin Momo itse, mutta toisaalta siinä oli valtavasti ihan omanlaisia omalaatuisia piirteitä. Aapon hullunkurisia touhuja pystyi harvemmin katsomaan ilman että jossain välissä alkoi naurattamaan. Ja jos jotain, niin ihan käsittämättömän suuri persoona se oli ihan siitä lähtien kun se ensimmäisen kerran kiipeili sisukkaasti pentulaatikon laitojen yli tutkimusmatkoilleen. Siitä Aapo sai nimensäkin (Nuuskamuikkunen=Nuuskis - omien teiden kulkija ja ehdoton suosikkini muumihahmoista) ja Aapon perässä koko loppukatras nimettiin muumien mukaan.

Ja edelläkävijänä Aapo jatkoi koko elämänsä tehden mm historiaa saavuttamalla ensimmäisenä suomalaisena briardina IP1 ja IP2 koularit. Eikä Niinan ja Aapon saavutuksia ainakaan yhtään himmennä se, että Aapo oli Niinan ensimmäinen harrastuskoira. Kiitos Niinalle maailman parhaasta kodista maailman parhaalle pojalle <  3

Ja ehkä näin oli tarkoitettu. Niinan sanoin, Aapolla oli aina kiire joka paikkaan, se oli ensimmäinen joka jätti pentulaatikon ja nyt ensimmäinen joka jätti tämän maailman.

Tosselin ou-nou Nuuskis 
29.6.2009 - 27.6.2016




"Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua.
Minä tulen milloin minulle sopii. Ehkä en tule ollenkaan, ehkä menen aivan toiselle suunnalle. 
Yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä.
Eihän sitä aina ehdi olla ystävällinen ja seurallinen.  Ei yksinkertaisesti ehdi."
-Nuuskamuikkunen

Meillä on Momon kanssa ihan älyttömän iso ikävä :(