Pentukuumetta

Jo pidemmän aikaa kytenyt pentukuume on viime aikoina alkanut hipomaan pilviä. Ehkä tieto siitä, että helpotusta kuumeeseen on melko suurella todennäköisyydellä tulossa, on vain pahentanut asiaa. Tai sitten syynä on ympärillä pyörivät aivan liian suloiset pennut - kuvissa Minnan Slovakiasta matkannut Neo (Didier Drogba Vesely Dvor), 8 viikkoa ja Petrin Ukko (Heizelwood Nobbi), 9 viikkoa.










Oma lauma on ottanut Ukon tosi hienosti vastaan. Meillä sisällä on niin ahdasta, että pentu pidetään suosiolla erillään ranskiksista ja ulkoillakin ollaan ehditty yhdessä vain kahtena viikonloppuna, mutta meno näyttää silti tältä (pahoittelut etenkin jälkimmäisten laadusta, läppäri otti ja kuoli enkä ole päässyt siistimään kuvista ankean ilman vaikutuksia "karseat vierotusoireet"):





Olen oikeasti tosi ylpeä ja iloinen etenkin Pätkiksen suhtautumisesta - alkuun oli aikalailla välinpitämätön pennun suhteen, toisella ulkoilukerralla halusikin sitten jo leikkiä. Ja mikä ihaninta, osasi leikkiä tosi nätisti, yhtään ei ollut liian raju! Kaippa sitä pitäisi tässäkin suhteessa vain luottaa Pätkään, on se kuitenkin aika tolkku tyyppi :D

Kauniit talvikelit pakkasineen ovat taas pelkkä muisto. Että rassaakin raahautua aamuisin jäätiköiden läpi pilkkopimeälle pellolle (sekin osittain joko jään tai veden peitossa...), joka tuntuu jostain syystä olevan kaikenlisäksi taas ihan täynnä pupuja. Taidetaan siis kaikki ikävöidä oikeaa talvea:





Tara on edelleen voinut hyvin, vaikka (tammikuun lopun) kontrollin jälkeen lääkitystä laskettiin entisestään. Seuraava kontrolli on sitten vajaan kuukauden kuluttua. Pikkaisen jännittää mitä se tuo tullessaan. Arvot alkavat olemaan sellaiset, että on herännyt epäilys siitä, onko Cushingia ikinä ollutkaan. Toki lääkitys (?) on auttanut valtavasti, mutta kun kysäisin olisiko pelkästään Gabapentinin aloittamisella voinut ollut sama vaikutus (krooninen kipu-elimistö tuottaa stressihormoneita-kipu vähenee-arvotkin palautuvat tms) niin sekin kuulemma on mahdollista. Rimadylillähän tuo oli pitkään, mutta se ei tuntunut juur vaikuttavan. Mutta, katsellaan.


Ai niin, Pätkis pokkasi tänäkin vuonna Suomen Briard ry:n Vuoden Briard -kilpailussa Berger de Brie palkinnon JK3 ja FH1 tuloksillaan sekä parilla Agi3 nollallaan. Hilautui se myös PK-Briard -kisassa jaetulle toiselle sijalle ja Agibriard -kisassa jaetulle kolmannelle sijalle. Ihan jees kun ei tosiaan selän takia kisattu agissa kuin yhtenä viikonloppuna monen kuukauden treenitauon jälkeen ja pk -urakin tyssäsi yhteen kokeeseen toukokuulle ennen erikoisjäljen korkkaamista syksyllä.

Ja kisasta (ja pentukuumeesta :D) aasinsiltana - Berger de Brie -kisan voiton jakoi Pätkiksen kanssa tänä vuonna ihastuttava Nessa, Elouche del Pata Viento. Nessalle on toivon mukaan tulossa Tosseliin jossain vaiheessa pentuja, joista olisi aktiiviselle ihmiselle melkoisen varmasti iloa niin näytössä kuin käytössä. Lisätietoja aiheesta Pipsan blogissa TÄÄLTÄ ja uroksesta TÄÄLTÄ.

Suositut tekstit