Momo 11 vuotta ja muut kuulumiset
Päivitystahti alkaa olemaan jo sellainen, että alkaa miettimään onko koko blogin pitämisessä enää mitään järkeä :D Mutta ei tässä kyllä hirveästi ole ollut päivitettävääkään, hiljaiselossa ja kotikoiraelämässä kun ei ihan älyttömästi ole raportoitavaa..
Lauma on kuitenkin voinut oikein hyvin, joten en valita. Pätkis ei ole oireillut millään lailla. Tara kävi joulun alla kontrollissa, jossa todettiin että maksa-arvot olivat palautuneet normaaleiksi ja Cushing -lääkitystäkin pienenettiin, koska arvot alkoivat olla niin alhaalla, että vaarana oli lipsahtaa Addisonin puolelle. Momo taasen täytti reilu viikko sitten 11 -vuotta. Niin se aika rientää...
Ensilumi sai Taran (13 vee ja 9 kuukautta) vallan villiintymään! Että olen niin onnellinen etten Cushingin pahimpina vaiheina luovuttanut < 3
Lauma on myös edelleen sopeutunut hyvin uusiin elämänmuutoksiin. Tytöt tykkäävät Petristä selvästi aika paljon - jalkakin nousee tylsillä remmilenkeillä paljon innokkaammin silloin, kun meillä on seuraa ja Tara aina hakeutuu mahdollisimman lähelle kihnuttamaan. Pätkis oli alkuun vähän liian innokas (ja toisaalta pikkaisen huolestuneen oloinen :P ), johtuen varmaan aiemmasta yhteisestä historiasta.
Momo rakas < 3
Tälle vuodelle suunnitelmissa olisi kaivaa Pätkiksen kanssa tokoharrastus naftaliinista. Ei tuota kestä pidempään pelkkänä seurasessenä, joten on vain yritettävä kaivaa jostain riittävästi motivaatiota opetella uudet säännöt (saatika aloittaa se hinkuttaminen...). Rallytokoakin olen alkanut miettimään kaikista ennakkoasenteista huolimatta - olisihan sekin parempi kuin ei mitään noin niinkuin koiran aktivoinnin kannalta. Noin muutoin kaikkein eniten toivon, että kaikki kolme pysyisivät jatkossakin hyvässä kunnossa.
Ai niin ja keväällä olisi aika todennäköisesti odotettavissa (briardia pienempää) perheenlisäystä... Siihen asti joudutaan turvautumaan pentukuumeen hillitsemiseksi tällaisen hurrmaavan pikkuherran palluttelemiseen:
Lauma on kuitenkin voinut oikein hyvin, joten en valita. Pätkis ei ole oireillut millään lailla. Tara kävi joulun alla kontrollissa, jossa todettiin että maksa-arvot olivat palautuneet normaaleiksi ja Cushing -lääkitystäkin pienenettiin, koska arvot alkoivat olla niin alhaalla, että vaarana oli lipsahtaa Addisonin puolelle. Momo taasen täytti reilu viikko sitten 11 -vuotta. Niin se aika rientää...
Ensilumi sai Taran (13 vee ja 9 kuukautta) vallan villiintymään! Että olen niin onnellinen etten Cushingin pahimpina vaiheina luovuttanut < 3
Lauma on myös edelleen sopeutunut hyvin uusiin elämänmuutoksiin. Tytöt tykkäävät Petristä selvästi aika paljon - jalkakin nousee tylsillä remmilenkeillä paljon innokkaammin silloin, kun meillä on seuraa ja Tara aina hakeutuu mahdollisimman lähelle kihnuttamaan. Pätkis oli alkuun vähän liian innokas (ja toisaalta pikkaisen huolestuneen oloinen :P ), johtuen varmaan aiemmasta yhteisestä historiasta.
Momo rakas < 3
Tälle vuodelle suunnitelmissa olisi kaivaa Pätkiksen kanssa tokoharrastus naftaliinista. Ei tuota kestä pidempään pelkkänä seurasessenä, joten on vain yritettävä kaivaa jostain riittävästi motivaatiota opetella uudet säännöt (saatika aloittaa se hinkuttaminen...). Rallytokoakin olen alkanut miettimään kaikista ennakkoasenteista huolimatta - olisihan sekin parempi kuin ei mitään noin niinkuin koiran aktivoinnin kannalta. Noin muutoin kaikkein eniten toivon, että kaikki kolme pysyisivät jatkossakin hyvässä kunnossa.
Ai niin ja keväällä olisi aika todennäköisesti odotettavissa (briardia pienempää) perheenlisäystä... Siihen asti joudutaan turvautumaan pentukuumeen hillitsemiseksi tällaisen hurrmaavan pikkuherran palluttelemiseen:
 |
| Ukko 7 viikkoo |
