sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Peter Scherkin suojelusemma 24.1.2015

Joskus viime syksynä Facebookissa oli ilmoitus Peter Scherkin suojelusemmasta, jonne ilmoitin itseni aikalailla tietämättä minne olin menossa. Rehellisyyden nimissä pitää siis tunnustaa etten tiennyt miehestä yhtään mitään... Toki otin myöhemmin selvää (eikä se nyt niin huonolta kuulostanut :D), mutta ilmoittautumisen aikaan semma kiinnosti lähinnä siksi, koska se oli Skogsterin Mian järjestämä ja olin tykännyt hurjasti Mian aiemmin Palveluskoira -lehteen (tai jonnekin) kirjoittamassa artikkelissa olleista ajatuksista. Ajatus oli siis lähinnä se, että olisipa kiva jos luvassa olisi jotain sen tyyppistä. Eikä tarttenut pettyä!

Seminaari kesti koko päivän, klo 10-18.30 ja koostui teorian lomassa esitetyistä videoista ja kuudesta harjoituskoirakosta. Pääpaino siis teoriassa. Vaikka hallissa ei ollut kovin lämmin ja pikkaisen ahdastakin oli (tupa oli niinsanotusti myyty täyteen) niin hyvin jaksoi kuunnella mitä puhujilla oli sanottavaa (Peter luennoi yhdessä vaimonsa kanssa). En muista koska olen viimeksi tehnyt näin innokkaasti muistiinpanoja jossain koiratapahtumassa (itseasiassa en ole tainnut ikinä tehdä muistiinpanoja koiratapahtumissa) ja jotta kuumeisesta raapustamisesta jäisi jotain talteenkin niin alla sekava (ja luultavasti virheitä vilisevä) kilometripostaus (=puhelimesta siirretyt ranskikset) päivän annista.

Jos ei jaksa lukea, niin pähkinänkuoressa: älyttömän inspiroiva, ajatuksia herättävä (jopa ne tutut asiat) ja ehdottomasti pentukuumetta nostattava.



Alkukoulutus:
- Aloitus jo alle 3 kk (noin 11 vkoa) ikäisen pennun kanssa. Ennen tätä pennun maailma on tosi pieni, mutta tästä alkaa ikäkausi kun pentu alkaa reagoimaan asioihin epävarmuudella/"aggressiolla"
- Koska nykymaailmassa haluamme luonnollisesti sosiaalisen koiran, normielämässä ei-toivottavat reaktiot kitketään, mistä syntyy käytösmalli, jota voi olla vaikea vanhemmalta koiraalta myöhemmin rikkoa
- Jos pentu ei ensimmäisellä yrityksellä reagoi, kokeillaan uudestaan vko/kaks myöhemmin
- Treenikentän tulee ensimmäisellä kerralla olla aivan tyhjä maalimiestä lukuunottamatta, jotta pentu oikesti keskittyy vain olennaiseen. Maalimies käyttäytyy epäilyttävästi ja reagoi heti (väistää suurieleisesti) jos pentu katsookin päin -> vahvistaa itseluottamusta, pentu alkaa uskomaan olevansa Suuri ja Vahva Koira.
- Tässä vaiheessa ei uhata lainkaan, kyse on vain hauskasta leikistä. Ideana tehdä koira aktiiviseksi eikä opettaa reagoimaan vain silloin kun uhataan.
- Vihjesana kentälle mennessä otetaan heti käyttöön -> oppii alusta asti mitä ollaan tekemässä (vs tottis yms joita tehdään samalla kentällä)
- Ohjaaja tukee/kannustaa epävarmaa pentua, jos pentu menee kohti, ohjaaja mukana. Kannustus ihan pienestäkin reaktiosta.
- Pentu kannetaan kentältä sylissä pois niin että saa katsoa kokoajan piilolle jäävää maalimiestä.

- Harjoitus yritetäänkin päättää alusta asti piilolle
- Maalimies aika pian piilon takana kun tullaan kentälle, pian koira heti kentälle tullessaan alkaa komentamaan pois sieltä
- Tuntuma liinalla, ei löysällä ettei pentu luule (nyppäsy tms) ettei saakaan tehdä näin. Valjaat aina ettei panta purista kurkkua
- Aluksi etäisyys maalimieheen pitkä, kun koira vahvistunut maalimies "yrittää" tulla lähemmäksi (kun koira vahvistuu myös maalimies vahvistuu), mutta kun koira reagoi, maalimies juoksee pakoon (piilon taa, ohjaaja kehuu pentua ja kantaa pois)
- Kun maalimies alkaa antamaan painetta niin aina niin että pentu vahvempi, näin päästään siihen että koira aloittaa leikin (aktiivinen koira).
- Pari vkoa myöhemmin (treenit 3 krt vkossa, 2 lyhyttä treeniä/kerta) koira tietää että hän on Vahva ja Iso Koira ja kun maalimies antaa paljonkin painetta, koiralle tilanne ei ole vaikea, sillä se tietää mikä on vastaus
- Ikinä reaktioita ei haeta pelon/nipistelyn yms kautta. Tällöin koiralla ei ole kivaa vaan vastaa reaktiivisuuden kautta
- Aluksi maalimies ei perheenjäsen (koira näkee että outo ihminen onkin tuttu), mutta myöhemmin ei merkitystä kun koira tietää mistä kyse.

Jatko 4 kk -> :
- Olennaista ettei maalimies liiku paljon, on vähäeleinen, reagoi ainoastaan koiran aktiivisuuteen.    
- Olennaista osata reagoida oikein koiran reaktioihin, osata näytellä.
- Aina koiraa alempana, vain ohjaaja puuttuu koiran ei-toivottuun tekemiseen
- Koira ei vieläkään saa purua kentällä, koiran palkka on se että maalimies väistää.
- Ei siis tehdä saaliilla, ohjaaja vahvistaa sitä kotona

Jatko, hampaiden vaihtuminen ->:
- Purut mukaan kuvioihin vasta kun hampaat vaihtunut.
- Aloitetaan samoin kuin tähänkin asti (koira haastaa maalimiestä, maalimies antaa painetta ja koira ajaa maalimiehen piiloon)
- Nyt piilossa onkin koiralle tuttu lelu, jonka maalimies tuo piilon takaa.
- Koira näkee lelun, pehmeää saalisliikettä koiran edessä, melkein annetaan puru, mutta viime hetkellä vedetään lelu pois
- Olennaista saalisliikkeet, jotta aggressio ei jää päälle -> ote rauhallinen
- Kun koira taistelee lelusta/ravistelee, maalimies antaa ymmärtää että häneen sattuu (oioiauauoioi :D), sama myöhemmin hiassa -> annetaan koiran uskoa, että se on niin kovin Vahva Koira, vahvistetaan koiraa tälläkin
- Kun saa lelun, ei vaadita rauhallista pitämistä (kanavointia), annetaan tehdä mitä haluaa (ravistaa yms). Miksi koira taistelisi kovasti jostain jos saadessaan sen ei voi pitää kivaa?! Tekee koirasta rauhallisemman, kivampaa, vahvistaa taistelutahtoa. Jos koiralta vaaditaan kanavoimista paineen kautta, ei tunne oloaan kivaksi/hauskuus loppuu. Ei korreloi otteeseen hiassa.
- Eka kerta kun saa purun, maalimies ei anna painetta tässä vaiheessa
- Maalimies kauempana, ohjaaja päättää koska irrottaa.
- Tämän jälkeen koira ja maalimies alkavat kisaamaan kenen tyyny on (tyyny välissä), mutta maalimies ei ole kovin vahva ja kun koira rähisee, maalimies pakenee ja koira saa tyynyn (pieni rähinä ei käy ettei koira opi että vaisu käy, jos koira ei anna kunnon reaktiota, tyyny voidaan potkaista pois -> liike mukaan)
- Eli täysin eleetön maalimies, kun koira hyvä, maalimies pakoon ja koira päästetään maassa olevaan tyynyyn kiinni
- Jos koira kisaamisen aikana kohdistaa huomionsa tyynyyn maalimiehen sijaan, maalimies ottaa tyynyn.
- Maalimies hakee tyynyä, koira todella lähellä maalimiestä (liinat ei saa venyä, kädet joustaa), näin kontakti kokoajan koirassa ja huomataan jos koira hetkeksikään siirtää huomiota maalimiehestä tyynyyn.
- Tässä tilanteessa kun maalimies ottaa lähikontaktissa tyynyn vaikka koira haastaa maalimiestä tosi hyvin, koira ei tajua miten tällainen on mahdollista.  Koira laittaa haastamiseen vielä lisää paukkuja -> maalimies heittää tyynyn (heitto eikä purunanto koska koiran näkökulmasta haastaminen pelottaa maalimiestä ja normaalimpi pelkoreaktio on heittää tyyny kuin antaa se)
- Vähitellen pyritään saada aikaan rytmikäs haukkuminen
- Kun koira löytää rytmin haukulle, liinaa voidaan löysätä. Haukun asennolla ei merkitystä (istuu, seisoo, pomppii), koira saa haukkua oman tyylinsä mukaan. Tärkeintä että koira löytää oman rytminsä.
- Olennaista että koirat puhuttelee maalimiestä eikä hiaa.
- Kun tätä tehty pidempään, otetaan toinen hihna (kaulapantaan). Koira saa eka valjailla vetää maalimiehen luo ja maalimiehen luona haukku kaulapantaa vasten (ei vedä vaan haukkuu paikallaan), auttaa löytämään rytmin. Jos löytää rytmin itse, ei tätä tarvita
- Koira ei saa ikinä purua piilolla vaan siellä hia aina heitetään koiralle
- Näin koira kohdistaa maalimieheen eikä hiaan eli ei hauku hian puolella ja etäisyyskin pysyy parempana
- Kun ohjaaja käskee koiran irti, tyyny pitää jäädä ihan koiran jalkoihin, että nähdään helpommin kumpaan koira katsoo ja siten vahvistaa oikein. Jos koira kiinnittää hyvin huomiota maalimieheen, ohjaaja voi potkaista tyynyn palkaksi
- Maalimies voi tehdä yhtäkkisiä liikkeitä eleettömyydestä (ei siis ikinä mitään tuijottelua, kumartelua, puhisemista, yhtään mitään), jolloin koira ei voi ikinä tietää mitä maalimies seuraavaksi tekee.
- Jos koira "väsähtää" haukussa, on mahdollista että on edetty liian nopeaan -> koiran pitäisi pystyä haukkumaan esim puol minsaa tyyny maassa maalimiehen ja koiran välissä (täysin eleetön maalimies) sitten maalimies voisi siirtyä käsi kohti tyynyä jne. Sitten vasta piilolle kun kaikki vaiheet sujuu yhtä tasasella hyvällä vireellä.

Haukku: 
- Haukku opetetaan teknisesti (pitää jaksaa tarpeeksi pitkään, sijainti yms)
- Ohjaaja voi tehdä myös itse (vihjesana).
- Ensin matalammassa vietissä ruualla (ohjaaja maassa ja riittää pelkkä ääni, ei tartte vielä kohdistaa ihmiseen).
- Ei pidä kieltää tekemästä jotain muuta ettei aloitteellisuus vähene.
- Yritetään pitää aktiivisena (vaikka tekee "väärin" niin etsii kuitenkin ratkaisua saada palkka eli ei kannata sanoa voimakkaasti "ei!!!" tms) ja eleillä (ä-ä on ok) ohjata oikeaan, josta sydämmellinen kehu.
- Samoin kun vaikeutetaan ja pallo mukaan. Pallo alhaalla (ohjaaja seisoo), koiralle selkeeksi että haukkuu ohjaajaa eikä palloa (ylhäällä pallo ois helpompi mutta ei ikinä selkeä koiralle).
- Palkka kun kohdistaa hyvin ohjaajaan.
- Vaatimusta nostetaan: yhä pidempi haukku
- Seuraavaksi ohjaajalla tumppihia, piilo
- Koiran haukuttaminen itse piilolla. Pallo/tumppi näkyvissä vasemmassa kädessä "munien edessä" (maalimiehen hia aina tässä), heitä pallo/tumppi oikealle koiran pään yli kun hyvä, leikki sen jälkeen. - Leikkiessä anna ymmärtää, että koira on vahva (kun koira riepottelee ohjaajaa, ääntele niinkuin se sattuisi).
- Jos koira tökkää, koira takas paikalle ja uusiks eli ei saa mitään väärästä tekemisestä
- Ohjaaja opettaa teknisessä harjotuksessa missä koiran paikka ja miten käyttäytyä
- Hyvä että koira oppii ohjaajalta koska ohjaaja koiraa ylempänä. Maalimies ei saisi puuttua koiran käytökseen, koska koiran pitäisi oppia että saa dominoida maalimiestä.

Irrotus:
- Pennun kanssa leikki: ohuella ja pehmeällä (että hyvä ote, paksussa ei saa kunnollista otetta).
- Irrotuksen opettaminen alkaa siinä aikaikkunassa kun saalis ja ruokahalu samalla tasolla (n. 10 vkoa). Aiemmin (ruokahalu pikkupennulla yleensä saalista voimakkaampi) ei ehkä leiki sen jälkeen kun saa ruokaa, myöhemmin (saalis voimakkaampi kuin ruokahalu) ei halu vaihtaa lelua ruokaan
- Opetetaan pentu "peruuttamaan" eikä vain avaamaan suuta (valmiina vähän kuin nytkähtää taaksepäin)
- Ruuan kanssa "työnnetään" taaksepäin. Leikki jatkuu samantien. Ei saa roikottaa (koska sillon irtoaa vain aukaisemmalla suunsa).
- Kun koira osaa, irrotukset myös liikkeessä (paljon) eli opetetaan koiralle "älä kuuntele liikettä, kuuntele vain ääntäni"
- Kun osaa, jätetään ruoka pois (palkkana takaisin leluun)
- Toistoja todella paljon
- Irti sanotaan aina pehmeästi/normiäänellä. Jos ei irrota, puututaan: ruma ääni "irti!!irti!!irti!!!!", fyysinen korjaus.    
- Korjaus tulee aina vasta 2. käskyn jälkeen, koska koira ei pysty toimimaan kunnolla jos pelkää koska käsky tulee (ei ikinä tiedä milloin), mutta näin oppii, ettei halua kuulla 2. käskyä.
- Koirille opetetaan (ohjaaja) 2 erilaista irti käskyä. "Piilolla irti", josta lähtee haukku ja "Hiljanen vartiointi irti ", josta jää vartioimaan hiljaa
- Opettavat useimmat hiljaisiksi siksi, että jos koiralla haukkuessa tapana pomputtaa, on hyvän otteen saaminen (etenkin vieraalla maalimiehellä) vaikeaa
- Irrotukset maalimiehen kanssa: Koira kahdessa liinassa (puuttuminen helpompaa, koira tajuaa että ohjaaja on vahva), "irti", saa tavotella tyynyä, siitä puru. Kunnon puuttuminen 2. käskyllä jos ei irrota. Irrotuksia ohjaaja kauempana ja ohjaaja koiran vieressä (silittää). Toistoja todella paljon, ettei ole erikoinen juttu. Koira ei saisi ikinä väistää ohjaajaa, vain korjausta, ohjaaja ja koira samalla puolella.

Miksi näin?:
- Koiralle helpompaa aloittaa aggressiolla, itseluottamus on rakennettu jo pienestä pennusta
- Jos eka tehdään kivoja saalisleikkejä ja sitten maalimies alkaa yhtäkkiä kuormittamaan, vaarana että kun peli muuttuu ikäväksi, useimmat koirat alkaa liuttaa otetta, palataan saalistelemaan, oppii: jos näytän että on liian jännää, maalimies alkaa taas saalisleikin
- Vaarana ettei opi taistelemaan maalimiehen kanssa, kyse vain hauskasta leikistä. Ja sitten (viimeistään kokeessa) muuttuu.
- Eli kannattaa aloittaa itseluottamuksen rakentamisella ja taistelutahdon vahvistamisella.
- Tässä iässä ei ole mitään muuta tilannetta missä pentu voi olla niin vahva -> itseluottamus vahvistuu tällä tavalla tosi nopeasti.
- Samalla viretila on kasvanut. Kun sitten ensimmäistä kertaa otetaan lelu mukaan, ei tarvitse houkutella kunnon puremiseen, vaan kaikki energia kohdistuu puruun. Toisin kuin silloin jos treenaaminen on aloitettu saalisleikillä. Ensimmäinen kerta jää mieleen.
- Koira oppii nauttimaan välienselvittelystä, käyttämään voimakasta elekieltään (välkkyvät hampaat yms), pelästyttämään koko kehollaan maalimiehen pois ->  ensin oppii haastamaan ja vasta sitten puremaan.
- Tällä treenitavalla (itseluottamus kasvanut, halu taistella vahvistunut) heillä ei ole 35 vuoteen kertaakaan ollut tarvetta vaihtaa koiraa. Harvoin vika on koirassa vaan vika löytyy useimmiten ei-laadukkaasta treenistä ja ohjaajasta.
- Koiralle tulee antaa mahdollisuus. Vaikka kyse ei olisi kaikista varmimmasta koira (toki kuitenkin ainakin normitasoisilla ominaisuuksilla varustettu), tällä tavalla rakennetaan itsevarma koira.
- Usein kun ensin tehdään saalista ja myöhemmin luodaan turhaumaa kivun kautta (piikkarit, nyppimiset yms), tämä luo kyllä aggressiota, mutta ei ole kivaa koiralle
- Kisoissa tilanne on aina sama. Eleetön maalimies piilolla, maalimiehellä hia, jonka koira haluaa. Koiralle on rakennettu selkeä käsitys pennusta asti miten sen saa haluamansa: haastamalla maalimiestä.
- Suuri ero siihen jos rakennettu sillä että koira pakotettu puolustamaan itseään, jolloin koira ei niin aktiivinen eikä koiralla kivaa.
- Jokainen voi miettiä mitä kisoissa voi tapahtua kun koulutus pohjaa reaktiivisuuteen. Vaikka koira lopulta voittaisi niin jos tilanteessa on joutunut pelkäämään (kuormittavat epämukavat treenit) niin koira ei halua hakeutua näihin tilanteisiin. Esimerkkinä käytettiin baaritappelua: vaikka olet lopulta voittanut tappelun, on kokemus ollut epämukava etkä välttämättä kovin helposti hakeudu uudestaan tilanteeseen
- Kun koira nauttii myös taistelusta (opetettu nauttimaan eikä vaan saaliilla kun saa aina purun jne), nauttii kisoissakin. Muutoin oppii treenin ja kisan eron, nauttii vaan purusta.

Muuta (näistä tosi summittaiset muistiinpanot):
Pitkäliike
- Ensin turhautellaan tyynyn kanssa, että koira nopeemmaksi (vedetään nenän edestä viime hetkellä, oppii että pitää olla nopee jos meinaa saada kiinni).
- Sitten maalimies alkaa peruutella kauemmas
- Aina ensin aloitetaan niin, että maalimies on sivuttain koiraan päin. Tässä asennossa tyyny lähtee helpommin pakoon ylöspäin (jos vetää itseään kohti koira voi alkaa kohdistamaan maalimieheen päin) jos koira hidastelee -> koira yrittää seuraavaksi nopeammin. Heti alusta treenataan molemmat puolet, oikea ja vasen
- Seuraavaksi maalimiehen naama koiraan päin ja hia edessä, mutta 10,5,2m ennen kun koira saavuttanut, maalimies vaihtaa asentoa sivuttaissuuntaan (koko ajan myöhemmin).
- Hihan kanssa maalimies väistää viime hetkellä koiran alta (taaksepäin) riippuen mihin suuntaan koira haluaa mennä. Viime hetkellä, ettei lähde väärään suuntaan. Tämän takia tärkeä opettaa liike ensin hyppytyynyllä, koska hian kanssa mahdollisuus siirtyä vasta viime hetkellä.
- Käytetään liinaa ja työhanskoja -> koira lähtee kohti maalimiestä liinaa vasten, jolloin oppii vetämään vastaan.
- Joskus annetaan juosta vapaasti ja pysäytetään just ennen (turhautetaan taas: yrittää hihaan, mutta maalimies vetää hian viime hetkellä pois) tai keskivaiheelle pieni stoppi. Vietti nousee. Nopeuttaa.
- Paon jälkeisen irrotusten jälkeen käytetään samaa. Liina aina varmuuden vuoksi -> koira ei ikinä tiedä koska pääsee puremaan. Tekee koirasta aktiivisemman ja tarkkaavaisemman (etenkin hiljaisessa vartioinnissa koiran korvien pieni muutoskin paljastaa keskittymisen herpaantumisen).
Selkäkuljetus (ei jaksanut enää kirjoittaa.. :D)
Pallolla viettiä. Avustajan avustuksella koiralle fyysinen kontakti ohjaajan vasempaan jalkaan (liina kaulassa ja vatsan ympäri). Askelien jälkeen palkka. Kun palkka avustajalla niin palkka aina koiran näkökulmasta oikealta puolelta. Istumisestakin voi tulla palkka. Kulmat. Juopunut avustaja. Kävelee miten sattuu, mutta palkka aina suoralta.

Peter oli muuten sitä mieltä, että kyllä palveluskoiran pitää tykätä leikkiä millä vaan (harjoituskoirana olleen malin omistaja väitti ettei koira oikeen tykkää palloista, mali tosin näytti olevan eri mieltä asiasta :D), vaikka kivillä jos omistaja niin päättää. Lisäksi koiran kannustamisesta/kehumisesta puhuttiin - siihen tulee oikeasti heittäytyä.