Pätkis luonnetestissä
Käväistiin eilen Tampereella SBry:n järjestämässä luonnetestissä, jossa tuomareina olivat Irene Puputti ja Katri Leikola. Tällaisella rivistöllä Pätkis hupaili radan läpi:
Toimintakyky +2 hyvä
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
yht. 189p +++ laukausvarma
1. Alkuhöpinät ja leikki.
Meni jossain vaiheessa alkuhöpinöitä jostain syystä pikkaisen sijaistoiminnoille/tylsistyi ja haki huomiota minulta.
Leikkivälineenä oli keppi (meillä ehdoton nounou muille kuin Taralle, kun äiti&poika tiimi eivät tee niillä muuta kuin pistävät palasiksi ja tukehtuvat palasiin, joka hemmetin kerta..) ja Pätkis oli ihan ihmeen kuormassa/paineessa aivan alusta asti (järkkyä örinää ja pörinää). Toisaalta, kuten on tullut viime aikoina vinguttua, meidän tapauksessa purut eivät todellakaan ole vahvistaneet koiraa sillä osa-alueella, jossa sen suurimmat puutteet ovat, päinvastoin. Silti tuo pörinä oli hassua, kun se alkoi ihan samantien eikä vasta kun tuomaritäti intoontui tuijottelemaan ja nostelemaan :D. Ilman treenitaustaa leikki olisi ehkä ollut iloisen rentoa, mutta siitä en tiedä olisiko Pätkis uhassa silloinkaan pitänyt otettaan kepissä (ja saanut sitä myöten tuomareiden mukaan sen +3 suuren taisteluhalun??), luultavasti ei, riippuu varmaan siitä miten se olisi tehty ;).
Patukassa (joka annettiin "ettei tule paha mieli kun meni tikkuja kurkkuun" :D) ilme oli jostain syystä heti paaljon rennompi ja ote parempi (suhteellista :P).
Taistelihan tuo hienosti läpi testin, mutta toisaalta ei olisi tarvinnut luovuttaa niin helpolla seinässä tai puolustuksessa. Että juu, leikkihalu tyypillä on kova (ei tartte viritellä tai houkutella ei, vaikka vähän jänskättäiskin :P), eikä taistelutahdossa mitään vikaa ole, mutta lisää sitä ois (puruja ajatellen) ihan jees juttu.
2. Kelkka (videolla kelkka, puolustus, sateenvarjo ja tynnyri) oli huisin jänskä (joskin suurimman osan aikaa Pätkä paukutti hihnan mitan päässä minun edessäni), mutta kun siihen pääsi tutustumaan, se olikin aika ihana. Siinä oli jopa kiinni ihan supersiisti kanisteri täynnä kiviä. Pätkän mielestä ihan superpalkka siis! Tämä ei siis ollut mielestäni vielä sätkisPätkistä (kuten tuomari ajatteli), tyyppi vain rakastaa kaikkia tuollaisia juttuja, ihan sama kun joku olisi jättänyt kelkan juurelle pallon :D
3. Puolustuksessa näkyi samat juttu kuin leikissä, epävarmuus oikeasti vastustaa ihmistä - kyllähän se haukuskeli siinä vieressä kovin epävarmana ja vasta kun uhka tuli ihan "iholle", Pätkis lähti "hyökkäämään".
4. Sateenvarjo peläytys meni plörinäksi, kun ekalla kiekalla sateenvarjo ei auennut ja uusintayrityksellä seurasin hermostuksissani jotain valkoista nauhaa - reitti, joka oli sitten vähän liian kaukana kohteesta. Tällaisenä puolivillaisena peläytyksenä ei aiheuttanut Pätkälle oikein mitään tuntemuksia.
5. Kintereille rymisevästä tynnyristäkään ei ollut moksiskaan (se oli kyllä aika pieni, Momon testissä aikoinaan muistan säikähtäneeni tynnyriä itsekin :D).
6. Pimeässä huoneessa Pätkistä sitten mönkään menneen "sateenvarjotestin" takia kuormitettiin oikein urakalla. Sydän sykkyrällä katselin (tai no, kuuntelin :D) kun hienosti nopsaan toiseen huoneeseen pressujen ja esteiden seasta kirmannut Pätkis kohtasi siellä ihan kunnon räminän, kolinan ja lentävien esineiden tulvan tuomareiden toimesta (yleensä huoneessa ei kai kiusata koiraa millään ylimääräisellä), mutta niin se sieltä kuitenkin tulla tumpsutti kolmanteen huoneeseen, josta pelasti kauhistuneen omistajansa :D
7. Seinäkokeessa (videolla seinä ja ampuminen) näkyi Pätkiksen puutteet ehkä parhaiten - kun se oli ihan yksin seinässä kiinni niin kyllä se pitkään yritti pakittaa uhan alta pois ennenkuin ensin urahti ja uhan hieman perääntyessä haukkui vähän enemmänkin. Silti antoi periksi, kun uhka taas tuli kohti. Vaikka kovin mieluusti olisin nähnyt tyypin puolustavan itseään hampaat irvessä, niin itselle paljon mieluisampi tämä reaktio kuitenkin on kuin aivan liian usein nähty kuplaaminen (see no evil, hear no evil..). Jokatapauksessa toiminta seinässä miinustettiin nyt kovuudesta perusteluna, että koira esittää kovempaa kuin se onkaan, mutta ottaa kuitenkin kuormaa ihmisestä tulevasta uhasta. Sen verta tormakkaasti tumpsutteli testin läpi muualta kuin ihmisestä tulevien uhkien osalta, ettei toimintakyvystä haluttu miinustaa vaikka seinässäkin periaatteessa pitäisi "toimia" muutoin kuin luovuttaen niin helposti??
8. Laukaukset oli ok
9. Tuomarien mietteet
Esmes temperamentin osalta "reaktioiden oikea-aikaisuus ja oikeasuuntaisuus" todettiin että "näkee asiat, reagoi ja malttaa keskittyä". Ja kovuuden osalta "menee hieman pehmeään koska ihmisille myötää, muuthan uhat ei sitä ahdista". Pehmeyden olen ajatellut aina niin, että se tarkoittaa sitä että asiat jäävät mieleen, mutta noin muutoin ei tähän voi kuin yhtyä.
Siinähän se tyypin suurin puute on (ja jota aina toivon siihen lisää), saisi haastaa ihmistä paljon voimakkaammin, että sitä voisi kutsua vahvaksi/varmaksi!! Ja nimenomaan juuri tämän takia olisi ihan hirmuisen kiva juttu, jos koiraa vahvistettaisiin (ja vielä erityisesti aktiivisesta vs reaktiivisesta) vastustamisesta eikä vaan annettaisi lisää kuormaa ja unohdettaisi vahvistaminen oikealla hetkellä (sama miltä koira ehkä juuri siinä hetkessä näyttää). Se nyt vaan on niin, ettei pelkällä "lisää pökköä pesään" vaatimisella ilman reipasta vahvistamista näillä ominaisuuksilla homma tule ikinä etenemään... eikun ei sittenkään, lisää pökköä pesään vaan, ohjaajalla on vaan vahvat mielipiteet... :P
Yleisesti oli hauska seurata miten SätkisPätkis (= +1 hermot) tuli yhä enemmän esiin testin edetessä. Se selkeästi rauhoittaa itseään ja purkaa jännitystä minuun kohdistuvalla "sätkimisellä". Puolustuksen jälkeen oikein vauhdikas luoksetulo suoraan nenään, pimeässä huoneessa mojovat kielarit ja etenkin seinän jälkeen sätkispätkis pääsi oikein kunnolla vauhtiin boingboing pomppuineen. Ei siinä, se että jännitys purkautuu aktiivisuutena (ja vielä minuun päin) eikä passivoitumisena on helpottanut todella monia asioita etenkin harrastuksissa.
Mutta juu. *Avautuminen alkaa* Aika moni tietää mitä mieltä olen luonnetesteistä, niiden arvosta jalostuksessa tai kivan harrastuskoiran määrittämisessä... Mielestäni jos näistä testeistä yhtään mitään johtopäätöksiä haluaa vetää, pitää nähdä testi omin silmin ja mieluiten vielä se pimeä huonekin. Pitää osata nähdä erot tuomareiden ja testipaikkojen välillä jne jne.. On aika valaisevaa katsella eri luonnetestivideoita ja sitten ihmetellä miten ihmeessä ne muka voisivat mitenkään olla yhteismitallisia..
Ja se miten esimerkiksi +2 taistelutahtoon mahtuu koiria, jotka juuri ja juuri pysyvät lelussa, jotka leikkivät vain omistajansa kanssa, joita joutuu houkuttelemaan leikkimään, jotka eivät suostu leikkimään lainkaan kepeillä (laita tähän mikä tahansa muu lelu), joillakin vaikuttaa se miten koira ilmentää taistelutahtoa läpi kokeen ja joillain merkkaa vain leikkiminen jne jne. Miten ihmeessä tästä voi päätellä yhtään mitään näkemättä itse testiä?! Samaa olen kyllä päivitellyt lukuisia kertoja myös MH-kuvauksen leikkiosion osalta, vaikka noin muutoin se tuntuukin luotettavammalta vertailtavuudeltaan, kun käytössä on vain "aikarajoihin" perustuvat vähemmän subjektiiviset mittarit ja esmes juuri leikissä leikkiväline+testinohjaajan "moovsitkin" pysyvät pääpiirteissään samoina testistä toiseen.
Ja vaikka edellä mainitut ottaisikin huomioon, ei silloinkaan usein mennä tulkinnoissa metsää pidemmälle, puhumattakaan jos halutaan vastauksia harrastusominaisuuksien osalta - siihen testi vasta heikosti avaimia antaakin (ja kun itse en laita ihan hirveästi painoa käyttötuloksiinkaan ellen ole nähnyt suoritusta ja mieluiten vielä tiedä miten sinne on päästy, niin hirmuisen hankalaa tämä on)...
Ja pakko myöntää, että vaikka ärsyttää sellainen kitinä "kyllä meidän musti olisi ansainnut paremmat pisteet siitä ja siitä kun se on niin superhyväihanajaparas" (kun kyse on kai kuitenkin vain kahden ihmisen sen yhden pienen hetken perusteella tekemästä kokonaisarvioinnista), niin Momon arvioiminen aikoinaan -2 pehmeäksi ituttaa edelleen...
Ai niin ja ihan hetki sitten kävi ilmi, että ihmiset ihan oikeasti harjoittelevat luonnetestiä varten, ulkomailla vielä kai ihan julkisesti hyväksyttävää puuhaa. Sinne meni ne viimeisetkin uskottavuuden rippeet... Oikeasti, tästä olen kyllä niiiin pöyristyneen järkyttynyt :D. Vähän sama kuin "tekaistut" lonkkatulokset - mihin tässä maailmassa enää voi luottaa?! *Avautuminen päättyy*
Testiin osallistumiselle ei ollutkaan oikein muita perusteita kuin pitkän tapahtumaköyhän kesän/syksyn aiheuttama pakko päästä tekemään edes jotain. Ja meinasi vielä viimeisenä aamuna jäädä osallistumatta, kun Pätkän eturauhanen oli päättänyt alkaa oireilemaan paria päivää aiemmin ja testiaamuna Pätkän maha yhtyi oireiden joukkoon (tai sitten kyse oli oikeasta mahapöpöstä, kun se nyt on tytöissäkin), jonka vuoksi väännettiin useampia ripulikasoja ennen lähtöä. (Ja kyllä, koko parituntisen matkan testipaikalle ja vielä testin aikanakin podin syyllisyyttä siitä, että vein mahdollisesti oikeasti kipeän koiran testiin...)
Kaikista angsteista ja epäluuloista huolimatta, pisteistä niin kiinnostumatta - oli ihan mielenkiintoista päästä näkemään miten Pätkis reagoi vähän normaalista poikkeaviin eteen tuleviin asioihin ja miten se ne selvittää ilman että voin sitä siinä tukea. Ja kuten yllä jo analysoitu, niin kyllä sen reaktiot noin yleisesti olivat ihan sen itsensä näköiset. Ja vielä sekin, että tulipahan tehtyä edes jotain yhteisen hyvän eteen tälle vuodelle.
Muutoin arki on rullannut omalla, välillä aika raskaalla, painollaan. Tara on rampannut lääkärissä, jossa ollaan otettu uusia kokeita, muutettu lääkitysten annostuksia ja ihmetelty miksi maksa-arvot vain nousevat. Lisäksi ollaan käyty osteopaatilla (Pätkiskin pääsi ja sen kanssa seuraava kerta on jossain hamassa tulevaisuudessa). Välillä mummeli on ollut hurjan hyväkuntoisen oloinen ja välillä kaikkea muuta. Eilen kun käytiin Pipsan&Nessan kanssa jäljellä ja Tara pääsi vuosien tauon jälkeen jäljestämään Pätkän (ja varisten..) tyhjentämän jäljen, se oli niiin onnellinen. Oikeasti vieläkin tuntuu sydänalasta, kun miettii jäljestykseen keskittynyttä onnellista mummelia < 3. Mutta sitten viime yönä Tara (ja Momo..) liittyivät vatsavaivaisten kerhoon (Pätkän vatsa sitävastoin oli kunnossa jo yöllä) ja aamupäivästä kuin salama kirkkaalta taivaalta saatiin vatsavaivojen seuraksi pissavaivat. Taas.
Harrastamisten osalta tervehtynyt Pätkis on tarkoittanut sitä, että ollaan voitu hieman jopa treenata taas. Peltojäljellä ollaan taas käyty useamman kerran (superia kun pääsee metsävenkoiluiden jälkeen nipottamaan liinan päähän!), otettu kerran tottista L-ukk:in kentällä (Pätkis hyppäsi metrisen useamman kerran puhtaasti!) ja puruissa käyty parisen kertaa niin omassa kuin ET:n ryhmässä. Ageissa ei olla ehditty käydä viikkokausiin, outoa. Nyt en toivo muuta kuin ihan hirveästi sitä, että Pätkiksen muutaman päivän sisään ilmenneet (eturauhas?) vaivat häviävät kuin tuhka tuuleen ja voidaan jatkaa puuhastelua. Jos eivät häviä, niin sitten on kai pakko piikittää siihen Tardak-piikki. Tai suorittaa vielä pysyvämpiä toimenpiteitä. Uh.
Pentujakin ollaan taas päästy ihastelemaan. Ensin Niina tuli käymään Rymättylässä jäljestämässä Aapon kanssa...
...ja samalla tutustuttiin lauman uuteen tulokkaaseen - karvaton, mutta melkoisen suloinen otus tämä Oivariini rottweilerin itiö:
Edellisviikonloppuna käväistiin takaisintulomatkalla Rymättylästä Annamarin ja tyttöjen luona, jossa Nuka napero on edelleen hulljan suloinen:
Pätkiskin olisi kovasti mielellään leikkinyt Nukan kanssa. Tai no, sen verta innostui pennun vikkelistä liikkeistä, että luultavasti olisi ennemmin leikkinyt Nukalla eikä Nukan kanssa. En viitsinyt testata kummasta olisi ollut kyse, joten Pätkää ei päästetty juoksemaan pennun perässä :P.
Ai niin ja yhtenä monista Rymättylässä vietetyistä viikonlopuista käytiin myös paimentamassa Aitopaimenessa. Pätkis saatiin tällä kertaa kunnolla maan kamaralle. Saas nähdä miten se näkyy seuraavassa treenissä parin vkon päästä.
Toimintakyky +2 hyvä
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Tempperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
yht. 189p +++ laukausvarma
 |
| Kuva: Henna Lindell |
1. Alkuhöpinät ja leikki.
Meni jossain vaiheessa alkuhöpinöitä jostain syystä pikkaisen sijaistoiminnoille/tylsistyi ja haki huomiota minulta.
Leikkivälineenä oli keppi (meillä ehdoton nounou muille kuin Taralle, kun äiti&poika tiimi eivät tee niillä muuta kuin pistävät palasiksi ja tukehtuvat palasiin, joka hemmetin kerta..) ja Pätkis oli ihan ihmeen kuormassa/paineessa aivan alusta asti (järkkyä örinää ja pörinää). Toisaalta, kuten on tullut viime aikoina vinguttua, meidän tapauksessa purut eivät todellakaan ole vahvistaneet koiraa sillä osa-alueella, jossa sen suurimmat puutteet ovat, päinvastoin. Silti tuo pörinä oli hassua, kun se alkoi ihan samantien eikä vasta kun tuomaritäti intoontui tuijottelemaan ja nostelemaan :D. Ilman treenitaustaa leikki olisi ehkä ollut iloisen rentoa, mutta siitä en tiedä olisiko Pätkis uhassa silloinkaan pitänyt otettaan kepissä (ja saanut sitä myöten tuomareiden mukaan sen +3 suuren taisteluhalun??), luultavasti ei, riippuu varmaan siitä miten se olisi tehty ;).
Patukassa (joka annettiin "ettei tule paha mieli kun meni tikkuja kurkkuun" :D) ilme oli jostain syystä heti paaljon rennompi ja ote parempi (suhteellista :P).
Taistelihan tuo hienosti läpi testin, mutta toisaalta ei olisi tarvinnut luovuttaa niin helpolla seinässä tai puolustuksessa. Että juu, leikkihalu tyypillä on kova (ei tartte viritellä tai houkutella ei, vaikka vähän jänskättäiskin :P), eikä taistelutahdossa mitään vikaa ole, mutta lisää sitä ois (puruja ajatellen) ihan jees juttu.
2. Kelkka (videolla kelkka, puolustus, sateenvarjo ja tynnyri) oli huisin jänskä (joskin suurimman osan aikaa Pätkä paukutti hihnan mitan päässä minun edessäni), mutta kun siihen pääsi tutustumaan, se olikin aika ihana. Siinä oli jopa kiinni ihan supersiisti kanisteri täynnä kiviä. Pätkän mielestä ihan superpalkka siis! Tämä ei siis ollut mielestäni vielä sätkisPätkistä (kuten tuomari ajatteli), tyyppi vain rakastaa kaikkia tuollaisia juttuja, ihan sama kun joku olisi jättänyt kelkan juurelle pallon :D
3. Puolustuksessa näkyi samat juttu kuin leikissä, epävarmuus oikeasti vastustaa ihmistä - kyllähän se haukuskeli siinä vieressä kovin epävarmana ja vasta kun uhka tuli ihan "iholle", Pätkis lähti "hyökkäämään".
4. Sateenvarjo peläytys meni plörinäksi, kun ekalla kiekalla sateenvarjo ei auennut ja uusintayrityksellä seurasin hermostuksissani jotain valkoista nauhaa - reitti, joka oli sitten vähän liian kaukana kohteesta. Tällaisenä puolivillaisena peläytyksenä ei aiheuttanut Pätkälle oikein mitään tuntemuksia.
5. Kintereille rymisevästä tynnyristäkään ei ollut moksiskaan (se oli kyllä aika pieni, Momon testissä aikoinaan muistan säikähtäneeni tynnyriä itsekin :D).
6. Pimeässä huoneessa Pätkistä sitten mönkään menneen "sateenvarjotestin" takia kuormitettiin oikein urakalla. Sydän sykkyrällä katselin (tai no, kuuntelin :D) kun hienosti nopsaan toiseen huoneeseen pressujen ja esteiden seasta kirmannut Pätkis kohtasi siellä ihan kunnon räminän, kolinan ja lentävien esineiden tulvan tuomareiden toimesta (yleensä huoneessa ei kai kiusata koiraa millään ylimääräisellä), mutta niin se sieltä kuitenkin tulla tumpsutti kolmanteen huoneeseen, josta pelasti kauhistuneen omistajansa :D
7. Seinäkokeessa (videolla seinä ja ampuminen) näkyi Pätkiksen puutteet ehkä parhaiten - kun se oli ihan yksin seinässä kiinni niin kyllä se pitkään yritti pakittaa uhan alta pois ennenkuin ensin urahti ja uhan hieman perääntyessä haukkui vähän enemmänkin. Silti antoi periksi, kun uhka taas tuli kohti. Vaikka kovin mieluusti olisin nähnyt tyypin puolustavan itseään hampaat irvessä, niin itselle paljon mieluisampi tämä reaktio kuitenkin on kuin aivan liian usein nähty kuplaaminen (see no evil, hear no evil..). Jokatapauksessa toiminta seinässä miinustettiin nyt kovuudesta perusteluna, että koira esittää kovempaa kuin se onkaan, mutta ottaa kuitenkin kuormaa ihmisestä tulevasta uhasta. Sen verta tormakkaasti tumpsutteli testin läpi muualta kuin ihmisestä tulevien uhkien osalta, ettei toimintakyvystä haluttu miinustaa vaikka seinässäkin periaatteessa pitäisi "toimia" muutoin kuin luovuttaen niin helposti??
8. Laukaukset oli ok
9. Tuomarien mietteet
Esmes temperamentin osalta "reaktioiden oikea-aikaisuus ja oikeasuuntaisuus" todettiin että "näkee asiat, reagoi ja malttaa keskittyä". Ja kovuuden osalta "menee hieman pehmeään koska ihmisille myötää, muuthan uhat ei sitä ahdista". Pehmeyden olen ajatellut aina niin, että se tarkoittaa sitä että asiat jäävät mieleen, mutta noin muutoin ei tähän voi kuin yhtyä.
Siinähän se tyypin suurin puute on (ja jota aina toivon siihen lisää), saisi haastaa ihmistä paljon voimakkaammin, että sitä voisi kutsua vahvaksi/varmaksi!! Ja nimenomaan juuri tämän takia olisi ihan hirmuisen kiva juttu, jos koiraa vahvistettaisiin (ja vielä erityisesti aktiivisesta vs reaktiivisesta) vastustamisesta eikä vaan annettaisi lisää kuormaa ja unohdettaisi vahvistaminen oikealla hetkellä (sama miltä koira ehkä juuri siinä hetkessä näyttää). Se nyt vaan on niin, ettei pelkällä "lisää pökköä pesään" vaatimisella ilman reipasta vahvistamista näillä ominaisuuksilla homma tule ikinä etenemään... eikun ei sittenkään, lisää pökköä pesään vaan, ohjaajalla on vaan vahvat mielipiteet... :P
Yleisesti oli hauska seurata miten SätkisPätkis (= +1 hermot) tuli yhä enemmän esiin testin edetessä. Se selkeästi rauhoittaa itseään ja purkaa jännitystä minuun kohdistuvalla "sätkimisellä". Puolustuksen jälkeen oikein vauhdikas luoksetulo suoraan nenään, pimeässä huoneessa mojovat kielarit ja etenkin seinän jälkeen sätkispätkis pääsi oikein kunnolla vauhtiin boingboing pomppuineen. Ei siinä, se että jännitys purkautuu aktiivisuutena (ja vielä minuun päin) eikä passivoitumisena on helpottanut todella monia asioita etenkin harrastuksissa.
Mutta juu. *Avautuminen alkaa* Aika moni tietää mitä mieltä olen luonnetesteistä, niiden arvosta jalostuksessa tai kivan harrastuskoiran määrittämisessä... Mielestäni jos näistä testeistä yhtään mitään johtopäätöksiä haluaa vetää, pitää nähdä testi omin silmin ja mieluiten vielä se pimeä huonekin. Pitää osata nähdä erot tuomareiden ja testipaikkojen välillä jne jne.. On aika valaisevaa katsella eri luonnetestivideoita ja sitten ihmetellä miten ihmeessä ne muka voisivat mitenkään olla yhteismitallisia..
Ja se miten esimerkiksi +2 taistelutahtoon mahtuu koiria, jotka juuri ja juuri pysyvät lelussa, jotka leikkivät vain omistajansa kanssa, joita joutuu houkuttelemaan leikkimään, jotka eivät suostu leikkimään lainkaan kepeillä (laita tähän mikä tahansa muu lelu), joillakin vaikuttaa se miten koira ilmentää taistelutahtoa läpi kokeen ja joillain merkkaa vain leikkiminen jne jne. Miten ihmeessä tästä voi päätellä yhtään mitään näkemättä itse testiä?! Samaa olen kyllä päivitellyt lukuisia kertoja myös MH-kuvauksen leikkiosion osalta, vaikka noin muutoin se tuntuukin luotettavammalta vertailtavuudeltaan, kun käytössä on vain "aikarajoihin" perustuvat vähemmän subjektiiviset mittarit ja esmes juuri leikissä leikkiväline+testinohjaajan "moovsitkin" pysyvät pääpiirteissään samoina testistä toiseen.
Ja vaikka edellä mainitut ottaisikin huomioon, ei silloinkaan usein mennä tulkinnoissa metsää pidemmälle, puhumattakaan jos halutaan vastauksia harrastusominaisuuksien osalta - siihen testi vasta heikosti avaimia antaakin (ja kun itse en laita ihan hirveästi painoa käyttötuloksiinkaan ellen ole nähnyt suoritusta ja mieluiten vielä tiedä miten sinne on päästy, niin hirmuisen hankalaa tämä on)...
Ja pakko myöntää, että vaikka ärsyttää sellainen kitinä "kyllä meidän musti olisi ansainnut paremmat pisteet siitä ja siitä kun se on niin superhyväihanajaparas" (kun kyse on kai kuitenkin vain kahden ihmisen sen yhden pienen hetken perusteella tekemästä kokonaisarvioinnista), niin Momon arvioiminen aikoinaan -2 pehmeäksi ituttaa edelleen...
Ai niin ja ihan hetki sitten kävi ilmi, että ihmiset ihan oikeasti harjoittelevat luonnetestiä varten, ulkomailla vielä kai ihan julkisesti hyväksyttävää puuhaa. Sinne meni ne viimeisetkin uskottavuuden rippeet... Oikeasti, tästä olen kyllä niiiin pöyristyneen järkyttynyt :D. Vähän sama kuin "tekaistut" lonkkatulokset - mihin tässä maailmassa enää voi luottaa?! *Avautuminen päättyy*
Testiin osallistumiselle ei ollutkaan oikein muita perusteita kuin pitkän tapahtumaköyhän kesän/syksyn aiheuttama pakko päästä tekemään edes jotain. Ja meinasi vielä viimeisenä aamuna jäädä osallistumatta, kun Pätkän eturauhanen oli päättänyt alkaa oireilemaan paria päivää aiemmin ja testiaamuna Pätkän maha yhtyi oireiden joukkoon (tai sitten kyse oli oikeasta mahapöpöstä, kun se nyt on tytöissäkin), jonka vuoksi väännettiin useampia ripulikasoja ennen lähtöä. (Ja kyllä, koko parituntisen matkan testipaikalle ja vielä testin aikanakin podin syyllisyyttä siitä, että vein mahdollisesti oikeasti kipeän koiran testiin...)
Kaikista angsteista ja epäluuloista huolimatta, pisteistä niin kiinnostumatta - oli ihan mielenkiintoista päästä näkemään miten Pätkis reagoi vähän normaalista poikkeaviin eteen tuleviin asioihin ja miten se ne selvittää ilman että voin sitä siinä tukea. Ja kuten yllä jo analysoitu, niin kyllä sen reaktiot noin yleisesti olivat ihan sen itsensä näköiset. Ja vielä sekin, että tulipahan tehtyä edes jotain yhteisen hyvän eteen tälle vuodelle.
Muutoin arki on rullannut omalla, välillä aika raskaalla, painollaan. Tara on rampannut lääkärissä, jossa ollaan otettu uusia kokeita, muutettu lääkitysten annostuksia ja ihmetelty miksi maksa-arvot vain nousevat. Lisäksi ollaan käyty osteopaatilla (Pätkiskin pääsi ja sen kanssa seuraava kerta on jossain hamassa tulevaisuudessa). Välillä mummeli on ollut hurjan hyväkuntoisen oloinen ja välillä kaikkea muuta. Eilen kun käytiin Pipsan&Nessan kanssa jäljellä ja Tara pääsi vuosien tauon jälkeen jäljestämään Pätkän (ja varisten..) tyhjentämän jäljen, se oli niiin onnellinen. Oikeasti vieläkin tuntuu sydänalasta, kun miettii jäljestykseen keskittynyttä onnellista mummelia < 3. Mutta sitten viime yönä Tara (ja Momo..) liittyivät vatsavaivaisten kerhoon (Pätkän vatsa sitävastoin oli kunnossa jo yöllä) ja aamupäivästä kuin salama kirkkaalta taivaalta saatiin vatsavaivojen seuraksi pissavaivat. Taas.
Harrastamisten osalta tervehtynyt Pätkis on tarkoittanut sitä, että ollaan voitu hieman jopa treenata taas. Peltojäljellä ollaan taas käyty useamman kerran (superia kun pääsee metsävenkoiluiden jälkeen nipottamaan liinan päähän!), otettu kerran tottista L-ukk:in kentällä (Pätkis hyppäsi metrisen useamman kerran puhtaasti!) ja puruissa käyty parisen kertaa niin omassa kuin ET:n ryhmässä. Ageissa ei olla ehditty käydä viikkokausiin, outoa. Nyt en toivo muuta kuin ihan hirveästi sitä, että Pätkiksen muutaman päivän sisään ilmenneet (eturauhas?) vaivat häviävät kuin tuhka tuuleen ja voidaan jatkaa puuhastelua. Jos eivät häviä, niin sitten on kai pakko piikittää siihen Tardak-piikki. Tai suorittaa vielä pysyvämpiä toimenpiteitä. Uh.
Pentujakin ollaan taas päästy ihastelemaan. Ensin Niina tuli käymään Rymättylässä jäljestämässä Aapon kanssa...
...ja samalla tutustuttiin lauman uuteen tulokkaaseen - karvaton, mutta melkoisen suloinen otus tämä Oivariini rottweilerin itiö:
Edellisviikonloppuna käväistiin takaisintulomatkalla Rymättylästä Annamarin ja tyttöjen luona, jossa Nuka napero on edelleen hulljan suloinen:
Pätkiskin olisi kovasti mielellään leikkinyt Nukan kanssa. Tai no, sen verta innostui pennun vikkelistä liikkeistä, että luultavasti olisi ennemmin leikkinyt Nukalla eikä Nukan kanssa. En viitsinyt testata kummasta olisi ollut kyse, joten Pätkää ei päästetty juoksemaan pennun perässä :P.
Ai niin ja yhtenä monista Rymättylässä vietetyistä viikonlopuista käytiin myös paimentamassa Aitopaimenessa. Pätkis saatiin tällä kertaa kunnolla maan kamaralle. Saas nähdä miten se näkyy seuraavassa treenissä parin vkon päästä.
 |
| Kuva: Krista Rosenlöf |
