Huh hellettä!
Viiden viikon loma on humpsahtanut (melkein) ohi ihan huomaamatta. Vielä yksi viikko rentoilua ja laiskottelua ja sitten pitäisi taas orientoitua arkeen ankeaan.
Ollaan pääosin pötkötelty koko loma kotona. Ihan jees tämäkin on ollut ja on ainakin ollut paljon helpompaa hoitaa lauman ulkoilut (= jokainen erikseen tarpeidensa/jaksamisensa mukaan) kun on vihdoin kunnolla aikaa.
Helteiden vuoksi (ja koska en näin lomalla mitenkään suostu heräämään viideltä...) ollaan huristeltu lähes joka aamu Pätkän kanssa Luukkiin juoksemaan ja uimaan. Luukissa on selkeästi viileämpää pidempään ja uiminen kesken lenkin helpottaa jaksamista. Ainoat ikävät puolet matkojen lisäksi on valtoimenaan kirmaavat irtokoirat (kiva odotella juoksulenkillä useampaan otteeseen kun vastaantulija yrittää saada kiinni ympärillä räkyttävää koiraansa...) ja käärmeet (ollaan onnistuttu juoksemaan kerran rantakäärmeen ja kerran kyyn päältä, ties kuinka monta on jäänyt huomaamatta kun eivät ole ihan jalkoihin jääneet...). Pätkis ei onneksi huomaa/välitä jaloissa sähisevistä madoista saatika irtopiskeistä, itseltä on kyllä päässyt muutama kirosana tai kimakka kiljahdus vastustajasta riippuen :P.
Vähän tähän liittyen kävin jokin aika sitten hassun keskustelun liittyen siihen kun Pätkis ei kiinnitä mitään huomiota karvoihin tarttuviin oksiin/risuihin, omistajaan joka juoksemisen lomassa yrittää osua niihin tai tassunpohjiin osuviin teräviin käpyihin/kiviin yms - ilmeisesti briardia pitäisi jotenkin häiritä tällaiset asiat? Olen kuullut tämän joskus aiemminkin, mutta silti se ihmetyttää (ja jos tällaisia briardeja todella on, niin sitä suuremmalla syyllä se turkin määrä ihmetyttää :P ).
Momonkin kanssa ollaan pikkuhiljaa palauteltu juoksemista ohjelmistoon. Momo tykkää kovasti mutta vielä enemmän Momo on tykännyt uintireissuista Luukkiin Hemmon kanssa. Pitkän varovaisen liikuntakauden jäljiltä Momosta on kuin huomaamatta tullut vähäsen vaisu, mutta kun Hemmo ilmestyy näköpiiriin, Momosta kuoriutuu vanha kunnon Momo. Ihanaa katseltavaa *sydänhymppä*.
Tara on ainoa johon nämä pitkittyneet helteet on vaikuttanut ikävästi - aamu- ja iltalenkit yleensä suostuu mukisematta tekemään, mutta muutoin ei halua pistää nenäänsä ulos. Uimista olisi ollut niin ihana tarjota Tarallekin, mutta en vain ole keksinyt sellaista paikkaa, johon a) olisi reilusti alle kilometrin kävely parkkikselta b) ranta olisi tasainen ja matala ja c) koirille sallittu. Ennen helteiden alkamista Tara oli selvästi paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin, mikä näkyi etenkin siinä, että tahtoi itsenäisesti tehdä pidempää lenkkiä. Nyt ollaan sitten palattu entiseen kuntoon :(.
Taran kesän uimiset jäivät siis Rymättylään, jossa vietettiin juhannuksen jälkeen vielä yksi (hiihto)lomaviikko. Tuolla reissulla suoritin myös vuoden ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) saunareissunikin, kavereiden kera tietenkin (Tara karkasi uimaan :D):
Kotona sauna näyttääkin sitten yleensä tältä:
Samalla reissulla juhlittiin myös Pätkiksen viisivuotis -synttäreitä. Niin se aika vaan kuluu hurjaa vauhtia...
Pätkiksestä ja ikääntymisestä puheenollen. Järkytys oli melkoinen kun heinäkuun alussa rokotusten yhteydessä kävi ilmi, että pikkumies oli lihonnut vuodessa 5 kiloa. Painoa oli hurjat 38 kiloa ja risat. Eläinlääkärin mukaan koira ei ollut mitenkään ylipainoisen tuntuinen, mutta silti... Painon lisäksi Pätkiksen liikkuminen on aiheuttanut edelleen harmaita hiuksia. Jo aiemmin mainittujen outouksien lisäksi agirodussa kuvatulla videolla Pätkä näyttää aivan järkyttävän jäykältä ja mikä pahinta, asetteli askeliaan etenkin radan alussa lähes jokaiseen hyppyyn. Juu, onhan se tuntunut jo pidempään jotenkin oudon hitaalta, mutta ilmeisesti on ihan liian helppoa selittää itselleen asioita parhain päin...
Pikkaisen siis jännitti heinäkuun puolessa välissä kun asteltiin uudelleen osteopaatin käsittelyyn. Huoli oli kuitenkin ainakin vakavuusasteeltaan turha. Edellisellä kerralla hoidettu trauma oli parantunut ja nyt sitten hoidettiin traumasta johtuneita kierouksia yms. Koira vastasi hyvin hoitoon eikä siellä pitäisi olla mitään über vakavaa. Seuraava aika otettiin kuitenkin jo elokuun alkuun, ihan jo seurannan vuoksi. Samaan saumaan varasin sitten ajat myös tytöille. Jos Pätkiksen liike on omaan silmään selkeästi parantunut näiden kahden hoitokerran jälkeen niin kyllä tytöillekin soisi ainakin hieman paremman olon jos ei nyt ihmeparantumista kukaan niille pystykään tarjoamaan.
Seuraavan hoitokerran jälkeen katsotaan sitten tarvitseeko uutta aikaa kuinka pian, mutta oli miten oli niin taidan kaikesta huolimatta kuvauttaa Pätkiksen selän uudelleen jossain vaiheessa ensi vuoden puolella. Momon spondari kummittelee kuitenkin sen verran paljon mielessä ja kun lisäksi viime aikoina on tullut törmättyä muutamaan muuhunkin spondari-briardiin niin oma mielenrauha taitaa vaatia tsekkausta. Pätkishän on kuvattu selästä ja niskasta puhtaaksi lonkkakuvien yhteydessä, mutta ainakaan spondari ei taida sen ikäisenä vielä edes näkyä.
Mutta juu, osallistuttiin tosiaan Agirotuun heinäkuun alussa. Hirmuisen kiva oli nähdä muita agibriardeja vaikken noin muutoin ihan hirveästi nautikaan tuollaisista massatapahtumista :D. Sattui olemaan vielä ensimmäisiä karsean kuumia päiviä ja Pätkis oli sitten ihan veltto muutaman tunnin häkissä nököttämisen jälkeen (taas tuli melkein vastustamaton mieliteko tarttua saksiin ja karsia edes vähän Pätkän järkyttävästä puuhkasta...). Pätkis putkutti kuitenkin virkamiesmäiseen tahtiin nollaradan ja Tällin, Pihkan ja Jumpen hienojen suoritusten siivittäminä menomopit sijoittuivat lopulta viidensiksi 49 joukkueen joukosta. Aika hienosti :).
Muuten ollaankin sitten vain oltu. Motivaatiota tehdä jotain tai yhtään mitään purujen "tilanteelle" ei ole nimeksikään. Ehkäpä vuosi taistelua tuulimyllyjä vastaan oli sitten tarpeeksi. Tai sitten tämä helle on vain tehnyt veteläksi :D. Maalimiesleirikin jäi tänä vuonna väliin. Turistiksi olisi kyllä hirmuisesti tehnyt mieli lähteä, mutta homma jäi taas roikkumaan lauman hoitoon saamiseen. Jokatapauksessa ei olla oltu puruissa, pellolla tai tottisteltu koko kesänä. Agitkin jäivät tauolle ja metsäjälkeä ehdittiin tehdä yhden "ihan kivan" verran ennenkuin nämä helteet alkoivat ja viimeisetkin treenimotivaation rippeet hävisivät kuin tuhka tuuleen... Tosin eipä niitä voittajan koepaikkoja tunnu olevan tarjolla säällisen matkan päässä, joten sinänsä ihan sama. Rotumestiksiä harkitsin jonkin aikaa, mutta huhut kovin vaikeasta maastosta lannistivat - tällä treenillä ja etenkin tällä luotolla koiran kykyyn jäljestää en viitsi edes yrittää...
Jotain vanhaa kivaa ollaan kuitenkin löydetty loman aikana, paimennusta kahden vuoden tauon jälkeen! Kirkkonummelle oli tullut uusi paikka, jossa ollaan nyt käyty kahdesti. Pätkis on ihan alusta asti ollut hirmuisen kiihkeässä tilassa. Ihan ekalla kerralla piti vielä hienosti etäisyyden vaikka korvien välissä vinkuikin, mutta siitä eteenpäin hallinta on vain hankaloitunut ja koira mennyt yhä enempi kierroksille. Tästä olisi tarkoitus jatkaa mutta ihan ensimmäisenä pitäisi saada koira oikeaan mielentilaan. Tai ainakin lähemmäksi sitä, tätä menoa Pätkis ei ole kohta käsissä enää lainkaan...
Kuvista ei ole vaikea päätellä millä mielellä hommia tehdään...
Ei niin etteikö voisi kurkistaa tässäkin ensin sinne peiliin...
Jos muuten ollaan vietetty aikalailla hiljaiseloa, niin pentukuumetta olenkin sitten kasvattanut oikein urakalla. Vuosia kestänyt sinnikäs pyrtsikuume nousi ihan uusin ulottuvuuksiin kun pääsin palluttelemaan Johannan pikkuista Pilvi -pentua. Pilvi sattuu vielä olemaan nartusta, jota olen seuraillut jo vuosia, joten sitäkin mukavampi tuttavuus. Ehkä vielä joskus...
Ja pari viikkoa vanhempana
Ja aivan yhtä suloinen oli Annamarin ihka uusi Nuka pentunen. Tai no, se näytti hurjan suloiselta, mutta oli sen lisäksi aikamoinen riiviö varustettuna melkoisen terävillä hampailla :P
Me jatketaan loppulomasta nauttimista. Nyt on pari päivää ukkostanut, eilen melkein koko päivän ja tänään onneksi vain hetken, huomiseksi on sääennusteen mukaan luvassa vielä ukkosta ja sitten päästäänkin taas "nauttimaan" superhelteistä... Tara raukka ei arvosta kumpaakaan, eilinen ukkonen ajoi mummelin kylppäriin häkkiin läähättämään :(. Pätkis sitävastoin hakeutui terassille nukkumaan, tihkusateesta ja jytinästä huolimatta. On kyllä onni, että Pätkis ja Momo ovat "normaaleita", olisi aika raskasta jos laumassa olisi Taran (ja minun :D) lisäksi muitakin neurootikkoja...
Ollaan pääosin pötkötelty koko loma kotona. Ihan jees tämäkin on ollut ja on ainakin ollut paljon helpompaa hoitaa lauman ulkoilut (= jokainen erikseen tarpeidensa/jaksamisensa mukaan) kun on vihdoin kunnolla aikaa.
Helteiden vuoksi (ja koska en näin lomalla mitenkään suostu heräämään viideltä...) ollaan huristeltu lähes joka aamu Pätkän kanssa Luukkiin juoksemaan ja uimaan. Luukissa on selkeästi viileämpää pidempään ja uiminen kesken lenkin helpottaa jaksamista. Ainoat ikävät puolet matkojen lisäksi on valtoimenaan kirmaavat irtokoirat (kiva odotella juoksulenkillä useampaan otteeseen kun vastaantulija yrittää saada kiinni ympärillä räkyttävää koiraansa...) ja käärmeet (ollaan onnistuttu juoksemaan kerran rantakäärmeen ja kerran kyyn päältä, ties kuinka monta on jäänyt huomaamatta kun eivät ole ihan jalkoihin jääneet...). Pätkis ei onneksi huomaa/välitä jaloissa sähisevistä madoista saatika irtopiskeistä, itseltä on kyllä päässyt muutama kirosana tai kimakka kiljahdus vastustajasta riippuen :P.
Vähän tähän liittyen kävin jokin aika sitten hassun keskustelun liittyen siihen kun Pätkis ei kiinnitä mitään huomiota karvoihin tarttuviin oksiin/risuihin, omistajaan joka juoksemisen lomassa yrittää osua niihin tai tassunpohjiin osuviin teräviin käpyihin/kiviin yms - ilmeisesti briardia pitäisi jotenkin häiritä tällaiset asiat? Olen kuullut tämän joskus aiemminkin, mutta silti se ihmetyttää (ja jos tällaisia briardeja todella on, niin sitä suuremmalla syyllä se turkin määrä ihmetyttää :P ).
 |
| Momokin pääsi mukaan silloin kun aamuisin oli vielä paljon viileämpää |
 |
| Pätkiksen kanssa voi uida myös yhdessä |
Momonkin kanssa ollaan pikkuhiljaa palauteltu juoksemista ohjelmistoon. Momo tykkää kovasti mutta vielä enemmän Momo on tykännyt uintireissuista Luukkiin Hemmon kanssa. Pitkän varovaisen liikuntakauden jäljiltä Momosta on kuin huomaamatta tullut vähäsen vaisu, mutta kun Hemmo ilmestyy näköpiiriin, Momosta kuoriutuu vanha kunnon Momo. Ihanaa katseltavaa *sydänhymppä*.
Tara on ainoa johon nämä pitkittyneet helteet on vaikuttanut ikävästi - aamu- ja iltalenkit yleensä suostuu mukisematta tekemään, mutta muutoin ei halua pistää nenäänsä ulos. Uimista olisi ollut niin ihana tarjota Tarallekin, mutta en vain ole keksinyt sellaista paikkaa, johon a) olisi reilusti alle kilometrin kävely parkkikselta b) ranta olisi tasainen ja matala ja c) koirille sallittu. Ennen helteiden alkamista Tara oli selvästi paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin, mikä näkyi etenkin siinä, että tahtoi itsenäisesti tehdä pidempää lenkkiä. Nyt ollaan sitten palattu entiseen kuntoon :(.
Taran kesän uimiset jäivät siis Rymättylään, jossa vietettiin juhannuksen jälkeen vielä yksi (hiihto)lomaviikko. Tuolla reissulla suoritin myös vuoden ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) saunareissunikin, kavereiden kera tietenkin (Tara karkasi uimaan :D):
Kotona sauna näyttääkin sitten yleensä tältä:
Samalla reissulla juhlittiin myös Pätkiksen viisivuotis -synttäreitä. Niin se aika vaan kuluu hurjaa vauhtia...
Pätkiksestä ja ikääntymisestä puheenollen. Järkytys oli melkoinen kun heinäkuun alussa rokotusten yhteydessä kävi ilmi, että pikkumies oli lihonnut vuodessa 5 kiloa. Painoa oli hurjat 38 kiloa ja risat. Eläinlääkärin mukaan koira ei ollut mitenkään ylipainoisen tuntuinen, mutta silti... Painon lisäksi Pätkiksen liikkuminen on aiheuttanut edelleen harmaita hiuksia. Jo aiemmin mainittujen outouksien lisäksi agirodussa kuvatulla videolla Pätkä näyttää aivan järkyttävän jäykältä ja mikä pahinta, asetteli askeliaan etenkin radan alussa lähes jokaiseen hyppyyn. Juu, onhan se tuntunut jo pidempään jotenkin oudon hitaalta, mutta ilmeisesti on ihan liian helppoa selittää itselleen asioita parhain päin...
 |
| Pätkis ei kanna huolta mistään :D |
Seuraavan hoitokerran jälkeen katsotaan sitten tarvitseeko uutta aikaa kuinka pian, mutta oli miten oli niin taidan kaikesta huolimatta kuvauttaa Pätkiksen selän uudelleen jossain vaiheessa ensi vuoden puolella. Momon spondari kummittelee kuitenkin sen verran paljon mielessä ja kun lisäksi viime aikoina on tullut törmättyä muutamaan muuhunkin spondari-briardiin niin oma mielenrauha taitaa vaatia tsekkausta. Pätkishän on kuvattu selästä ja niskasta puhtaaksi lonkkakuvien yhteydessä, mutta ainakaan spondari ei taida sen ikäisenä vielä edes näkyä.
Mutta juu, osallistuttiin tosiaan Agirotuun heinäkuun alussa. Hirmuisen kiva oli nähdä muita agibriardeja vaikken noin muutoin ihan hirveästi nautikaan tuollaisista massatapahtumista :D. Sattui olemaan vielä ensimmäisiä karsean kuumia päiviä ja Pätkis oli sitten ihan veltto muutaman tunnin häkissä nököttämisen jälkeen (taas tuli melkein vastustamaton mieliteko tarttua saksiin ja karsia edes vähän Pätkän järkyttävästä puuhkasta...). Pätkis putkutti kuitenkin virkamiesmäiseen tahtiin nollaradan ja Tällin, Pihkan ja Jumpen hienojen suoritusten siivittäminä menomopit sijoittuivat lopulta viidensiksi 49 joukkueen joukosta. Aika hienosti :).
 |
| Loppusuoralla pikkainen paniikkihuuto :P Kuva: Sanna Piironen |
Jotain vanhaa kivaa ollaan kuitenkin löydetty loman aikana, paimennusta kahden vuoden tauon jälkeen! Kirkkonummelle oli tullut uusi paikka, jossa ollaan nyt käyty kahdesti. Pätkis on ihan alusta asti ollut hirmuisen kiihkeässä tilassa. Ihan ekalla kerralla piti vielä hienosti etäisyyden vaikka korvien välissä vinkuikin, mutta siitä eteenpäin hallinta on vain hankaloitunut ja koira mennyt yhä enempi kierroksille. Tästä olisi tarkoitus jatkaa mutta ihan ensimmäisenä pitäisi saada koira oikeaan mielentilaan. Tai ainakin lähemmäksi sitä, tätä menoa Pätkis ei ole kohta käsissä enää lainkaan...
Kuvista ei ole vaikea päätellä millä mielellä hommia tehdään...
Ei niin etteikö voisi kurkistaa tässäkin ensin sinne peiliin...
Jos muuten ollaan vietetty aikalailla hiljaiseloa, niin pentukuumetta olenkin sitten kasvattanut oikein urakalla. Vuosia kestänyt sinnikäs pyrtsikuume nousi ihan uusin ulottuvuuksiin kun pääsin palluttelemaan Johannan pikkuista Pilvi -pentua. Pilvi sattuu vielä olemaan nartusta, jota olen seuraillut jo vuosia, joten sitäkin mukavampi tuttavuus. Ehkä vielä joskus...
Ja pari viikkoa vanhempana
Ja aivan yhtä suloinen oli Annamarin ihka uusi Nuka pentunen. Tai no, se näytti hurjan suloiselta, mutta oli sen lisäksi aikamoinen riiviö varustettuna melkoisen terävillä hampailla :P
Me jatketaan loppulomasta nauttimista. Nyt on pari päivää ukkostanut, eilen melkein koko päivän ja tänään onneksi vain hetken, huomiseksi on sääennusteen mukaan luvassa vielä ukkosta ja sitten päästäänkin taas "nauttimaan" superhelteistä... Tara raukka ei arvosta kumpaakaan, eilinen ukkonen ajoi mummelin kylppäriin häkkiin läähättämään :(. Pätkis sitävastoin hakeutui terassille nukkumaan, tihkusateesta ja jytinästä huolimatta. On kyllä onni, että Pätkis ja Momo ovat "normaaleita", olisi aika raskasta jos laumassa olisi Taran (ja minun :D) lisäksi muitakin neurootikkoja...
 |
| Viherpeukaloille pahoittelut taustalla olevien kukkien kohtalosta :P |
