Laiskotellen

Elämä on kyllä ollut jopa epätavallisen epätapahtumarikasta sitten edellisen postauksen. Kaikki muut treenit ovat jääneet syystä tai toisesta väliin ja ollaan päästy vain yksiin ainoihin treeneihin pariin viikkoon - viime tiistain Akatemian ageihin. Hyvänmielen treenit sentäs - ekaa kertaa sitten polvi- ja nilkkakremppojen uskalsin olla himmaamatta ja heti oli paljon hauskempaa! Ja mikä parasta, kontaktitkin toimi pitkästä aikaa!

Hyvänmielen rata:

Juoksuviikkokin on ollut aika nysä, ollaan päästy hölökyttelemään vain kolmesti koko viikkona. Onneksi eilinen oli sitten sitäkin parempi - suurin osa lenkistä saatiin pötkiä ihan rauhassa, aurinko paistoi ja uudet lenkkarit tuntuivat niiin hyviltä! Ekaa kertaa rikottiin 15 kilsan raja ja Pätkis näytti jaksavan ihan ongelmitta tuon, vaikka aurinko lämmitti jo sen verran, että jossain vaiheessa yritin saada sitä juomaan vesilätäköistä (ei kelvannut). Onneksi nyt näyttää vihdoin peltotietkin olevan lumesta vapaana, joten voi päästää Pätkän polskimaan ojassa/joessa jos ollaan ruuhka-ajan ulkopuolella liikkeellä. Tai sitten vain uhraan tuon himskatin turkin mukavuuden edessä :D.

Pätkis ja Tara (ja Momon irokeesi, mutta sitä ei lasketa) on olleet jo hetken hirveän takkuisia. Taraa en ole raaskinut kiusata kampaamisella ja Pätkiksen turkki ei tykkää katupöly/piki/suola ja huskyvaljaat yhdistelmästä. Otin itseäni niskasta kiinni ja sain kuin sainkin tyypit koiran näköisiksi - eikä käsiin tullut kuin yksi rakko! Kampa sitävastoin oli urakan jälkeen tämän näköinen:

Pätkän ponnaria en ole tainnut avata ties koska, tukka pysyi pystyssä melkein itsestään kampaamisen jälkeen: 

         

Loppukevennyksenä taas videoita: Facebookissa kiersi temppuhaaste, johon osallistumisessa lähti vähän (ylläri :P ) mopo käsistä, mutta saivatpa tyypit samalla vähän aktivointia :D

Ensin Momo ja Pätkis:

Ja sitten piti ottaa Tara mukaan, ettei mummelille tule paha mieli :D :