Brrrrr...
Talvi on edellisen postauksen jälkeen vihdoin ja viimein saapunut tänne eteläänkin. Jos jälkikelien menettäminen harmittaa, niin pikkaisen voisin kitistä myös siitä, millaisella rysäyksellä saatiin kylmyys niskaamme - ei tullut mitään pehmeätä laskua pikkupakkasilla ei... Mutta eipä tämä hytiseminen valittamalla parane, ei auta muu kuin sopeutua... Tykkään kyllä kovasti lumen tuomasta valosta ja puhtaudesta, pulkkamäistä, laajenevista lenkkimaastoista (tosin tänä vuonna taitaa peltolenkit jäädä :/ ) ja siitä ettei ole öttiäisiä, mutta muuten en ole sitten yhtään talvi-ihminen. Vielä vähemmän nyt, kun on tuo kremppainen mummeli-osasto hoidettavana.
Taran vointi on onneksi kuitenkin kohentunut huomattavasti Cartrophen -piikeillä (ihan itse olen piikittänyt ensimmäistä lukuunottamatta koko satsin, ja vielä kakomatta :D), mutta nyt pakkasten tullen ei tahtoisi ulkoilla kuin omalla pihalla. Lähtee ulos kyllä innolla, mutta "masentuu" melkein välittömästi, kun pakkaslumi sattuu ihan jokaiseen tassuun. Taran tassujahan alkoi paleltamaan jokunen talvi sitten ja sitä nimenomaan häiritsee höttöinen pakkaslumi ei niinkään tampattu alusta. Momoa taas ei nylkkyturkista huolimatta pakkanen haittaa, ottaa ilon irti elämästä jokaisena hetkenä kun vaan pääsee minun vaikutuspiirini ulkopuolelle. Alkaa olemaan hankalaa pitää tyyppi rauhallisena, kun takana on kohta jo kolme viikkoa lepoa, joista kaksi ihan ekstremelepoa. Kipulääkkeetkin jätettiin lääkärin suosituksesta pois viime viikonloppuna (olemus ei muuttunut suuntaan tai toiseen). Pientä ontumista näkyy edelleen, mutta sitä ei lääkärin mukaan saada täysin pois sama miten paljon Momoon tuuppaisi droppeja. Hurjan positiivinen uutinen on ollut myös se, että Taran kaulalla oleva patti todettiin rasvapatiksi!
Jottei elämä olisi pelkkää lääkäriä, niin Tara ja Pätkis pääsivät viikko sitten käymään fyssarilla (Momo joutuu odottamaan kunnes lepokausi on takana). Taralta löytyi kaikenlaista - vasemman takajalan lonkka oli jäykempi ja lihasköyhempi, vasemmalla lanneselässä oli lukko (aukesi pienellä mobilisoinnilla), lanneselässä L5-6 oli pieni nikaman ”siirtymä” ehkä pehmytkudosten vetämänä vasemmalle (mobilisoimalla alkoi joustaa paremmin ja kudos pehmeni alla, jonka jälkeen pitkät selkälihaksetkin rentoutuivat). Lanneselässä lihaksisto oli muutenkin tiukalla, mutta rentoutui kuitenkin käsitellessä. Asentotunnot oli symmetriset eli lääkärillä aiemmin todettua asentotuntovirhettä ei ollut enää havaittavissa. Selvää lihaskatoa rungossa tai etupäässä ei löytynyt, mutta rintarangan loppuosa oli hieman jäykähkö.
Pätkisen kohdalla sai sitten taas todeta ettei silmä valehtele - olen jo jonkin aikaa tiiraillut että ihan kuin Pätkiksen normaalisti niin nätti pitkä takaliike olisi lyhentynyt ja jos se on aiemmin pysynyt ravilla nopeassakin vauhdissa niin nyt se on siirtänyt laukalle tosi helposti. Eikä nuo sitten olleet mielikuvituksen tuotetta, Pätkiksen takapää(kin) oli juntturassa. Ei onneksi mitään vakavaa, lanneselkä himppusen tiukahko molemmin puolin ja selkä olisi voinut olla elastisempi. Etupäässä oli sitä samaa vanhaa - pientä jäykkyyttä lihaksistossa oikean etujalan lavan takana ja rintarangassa.
Kun saatiin lupa liikkua ihan normisti, päätin tehdä liikunnan suhteen kunnon ryhtiliikkeen - ei vaan enää mitenkään voi antaa tyttöjen kremppaamisten vaikuttaa Pätkiksen liikkumiseen. Mehän ollaan menty koko syksy hirveän vähällä liikunnalla koko poppoo (tyttöjen sairastelujen vuoksi) - en vain ole kyennyt jättämään osaa porukasta enää yksin kotiin pitkiksi venyvien työpäivien jälkeen (hemmetin työmatkat). Mutta nyt tuntuu että ollaan keksitty ratkaisu tähän ongelmaan - Pätkis valjaisiin, lenkkarit jalkaan ja menoksi! Juoksemalla taitetaan pidempi matka, mutta aikaa ei tuhraannu tytöiltä yhtään niin paljoa kuin jos kuljettaisiin samanmoinen matka kävellen. Ja olettaisin, että tällaisen ruhon perässävetäminen käy myös ihan hyvästä liikunnasta... Pakkasista huolimatta (töiden jälkeen pakkaset ovat pyörineet siinä -12 ja -17 välillä) ollaan juostu tälläkin viikolla joka päivä (lukuunottamatta tiistaita, jolloin juostiin agitreeneissä) sellaisia 7-10 kilsan lenkkejä. Tänään mittari on pyörinyt -20 molemmin puolin ja juokseminen jäi, mutta oltaisiin varmaan muutenkin pidetty lepopäivä. Kumma ettei juokseminen ole aiemmin tullut mieleen, niin helposti siihen taas hurahti < 3.
Ai niin, saatiin pari viikkoa sitten Niina&Aapo (ja Nonna) kylään tänne meille rotikoiden maalimiespäivän jälkeen (jossa iski muuten ihan kamala hinku päästä taas treenaamaan...). Hiukan jännitti miten pojat mahtuvat saman katon alle, mutta eivät edes yrittäneet haastaa riitaa (samaan tilaan ei olisi tullut edes mieleen niitä laittaa, mutta silti :P). Aamulla käytiin vielä ottamassa pikaiset tottikset, edellinen treeni oli niinikään Niinan&Aapon kanssa joulukuun alussa Rymättylässä eli näyttää vähän siltä, että tottistellaan Pätkiksen kanssa vain ja ainoastaan Niinan seurassa :D. Noh, josko kevättä kohden ryhdistäytyisi, parin viikon päästä olisi meidän puruporukan "tottiksentasontarkastus"päivä, ehkä siitä saisi tarvittavan potkun persiille...
Aapoa:
Ja pikkiriikkistä Pätkää:
Taran vointi on onneksi kuitenkin kohentunut huomattavasti Cartrophen -piikeillä (ihan itse olen piikittänyt ensimmäistä lukuunottamatta koko satsin, ja vielä kakomatta :D), mutta nyt pakkasten tullen ei tahtoisi ulkoilla kuin omalla pihalla. Lähtee ulos kyllä innolla, mutta "masentuu" melkein välittömästi, kun pakkaslumi sattuu ihan jokaiseen tassuun. Taran tassujahan alkoi paleltamaan jokunen talvi sitten ja sitä nimenomaan häiritsee höttöinen pakkaslumi ei niinkään tampattu alusta. Momoa taas ei nylkkyturkista huolimatta pakkanen haittaa, ottaa ilon irti elämästä jokaisena hetkenä kun vaan pääsee minun vaikutuspiirini ulkopuolelle. Alkaa olemaan hankalaa pitää tyyppi rauhallisena, kun takana on kohta jo kolme viikkoa lepoa, joista kaksi ihan ekstremelepoa. Kipulääkkeetkin jätettiin lääkärin suosituksesta pois viime viikonloppuna (olemus ei muuttunut suuntaan tai toiseen). Pientä ontumista näkyy edelleen, mutta sitä ei lääkärin mukaan saada täysin pois sama miten paljon Momoon tuuppaisi droppeja. Hurjan positiivinen uutinen on ollut myös se, että Taran kaulalla oleva patti todettiin rasvapatiksi!
Jottei elämä olisi pelkkää lääkäriä, niin Tara ja Pätkis pääsivät viikko sitten käymään fyssarilla (Momo joutuu odottamaan kunnes lepokausi on takana). Taralta löytyi kaikenlaista - vasemman takajalan lonkka oli jäykempi ja lihasköyhempi, vasemmalla lanneselässä oli lukko (aukesi pienellä mobilisoinnilla), lanneselässä L5-6 oli pieni nikaman ”siirtymä” ehkä pehmytkudosten vetämänä vasemmalle (mobilisoimalla alkoi joustaa paremmin ja kudos pehmeni alla, jonka jälkeen pitkät selkälihaksetkin rentoutuivat). Lanneselässä lihaksisto oli muutenkin tiukalla, mutta rentoutui kuitenkin käsitellessä. Asentotunnot oli symmetriset eli lääkärillä aiemmin todettua asentotuntovirhettä ei ollut enää havaittavissa. Selvää lihaskatoa rungossa tai etupäässä ei löytynyt, mutta rintarangan loppuosa oli hieman jäykähkö.
Pätkisen kohdalla sai sitten taas todeta ettei silmä valehtele - olen jo jonkin aikaa tiiraillut että ihan kuin Pätkiksen normaalisti niin nätti pitkä takaliike olisi lyhentynyt ja jos se on aiemmin pysynyt ravilla nopeassakin vauhdissa niin nyt se on siirtänyt laukalle tosi helposti. Eikä nuo sitten olleet mielikuvituksen tuotetta, Pätkiksen takapää(kin) oli juntturassa. Ei onneksi mitään vakavaa, lanneselkä himppusen tiukahko molemmin puolin ja selkä olisi voinut olla elastisempi. Etupäässä oli sitä samaa vanhaa - pientä jäykkyyttä lihaksistossa oikean etujalan lavan takana ja rintarangassa.
Kun saatiin lupa liikkua ihan normisti, päätin tehdä liikunnan suhteen kunnon ryhtiliikkeen - ei vaan enää mitenkään voi antaa tyttöjen kremppaamisten vaikuttaa Pätkiksen liikkumiseen. Mehän ollaan menty koko syksy hirveän vähällä liikunnalla koko poppoo (tyttöjen sairastelujen vuoksi) - en vain ole kyennyt jättämään osaa porukasta enää yksin kotiin pitkiksi venyvien työpäivien jälkeen (hemmetin työmatkat). Mutta nyt tuntuu että ollaan keksitty ratkaisu tähän ongelmaan - Pätkis valjaisiin, lenkkarit jalkaan ja menoksi! Juoksemalla taitetaan pidempi matka, mutta aikaa ei tuhraannu tytöiltä yhtään niin paljoa kuin jos kuljettaisiin samanmoinen matka kävellen. Ja olettaisin, että tällaisen ruhon perässävetäminen käy myös ihan hyvästä liikunnasta... Pakkasista huolimatta (töiden jälkeen pakkaset ovat pyörineet siinä -12 ja -17 välillä) ollaan juostu tälläkin viikolla joka päivä (lukuunottamatta tiistaita, jolloin juostiin agitreeneissä) sellaisia 7-10 kilsan lenkkejä. Tänään mittari on pyörinyt -20 molemmin puolin ja juokseminen jäi, mutta oltaisiin varmaan muutenkin pidetty lepopäivä. Kumma ettei juokseminen ole aiemmin tullut mieleen, niin helposti siihen taas hurahti < 3.
Ai niin, saatiin pari viikkoa sitten Niina&Aapo (ja Nonna) kylään tänne meille rotikoiden maalimiespäivän jälkeen (jossa iski muuten ihan kamala hinku päästä taas treenaamaan...). Hiukan jännitti miten pojat mahtuvat saman katon alle, mutta eivät edes yrittäneet haastaa riitaa (samaan tilaan ei olisi tullut edes mieleen niitä laittaa, mutta silti :P). Aamulla käytiin vielä ottamassa pikaiset tottikset, edellinen treeni oli niinikään Niinan&Aapon kanssa joulukuun alussa Rymättylässä eli näyttää vähän siltä, että tottistellaan Pätkiksen kanssa vain ja ainoastaan Niinan seurassa :D. Noh, josko kevättä kohden ryhdistäytyisi, parin viikon päästä olisi meidän puruporukan "tottiksentasontarkastus"päivä, ehkä siitä saisi tarvittavan potkun persiille...
Aapoa:
Ja pikkiriikkistä Pätkää:
