maanantai 16. syyskuuta 2013

Saikulla

Syksyssä ollaan auttamattomasti, joten päivitetäänpä blogi ajantasalle. Ei niin, että hirveästi olisi päivitettävää. Juur mitään ei olla tehty treenirintamalla jäljestämisen lisäksi. Jos koira ei ole ollut saikulla niin sitten auto tai minä...

Pääosin (laiskuuden lisäksi) treenaamattomuus on kuitenkin johtunut Pätkiksen oireiluista. Jostain heinäkuun lopusta on koirassa ollut "jotain vikaa", sellaisia määrittelemättömiä outoja juttuja, joista konkreettisin ehkä etupään hienoinen keventäminen etenkin juoksulenkeillä ja puruissa. Juokseminen jäi kokonaan ja purutkin (ja agi) sen jälkeen kun käväistiin lääkärissä tutkimassa vaivan laatua. Röntgenissä ei onneksi löytynyt mitään ja liikkeet olivat puhtaat, mutta käsikopelolla lääkäri paikansi kivun oikeaan olkaan. Lääkärin määräämän lepo- ja kipulääkekuurin päätyttyä päästiin vihdoin fyssarillekin, josta saatiin pitkä lista vanhoja ja uudempia vammoja, nikamalukkoja ja revähdyksiä :(. Ja lisää lepoa. Vähän turhauttavaa, kun ei olla päästy treenaamaan kunnolla pitkiin aikoihin, mutta pääasia, että pikkumies tulee kuntoon (kaiken muun lisäksi viime postauksessa mainittu patti todettiin talipatiksi, joka otti ja räjähti reilu viikko sitten, eikä tietenkään ota oikein parantuakseen).




Nyt pitäisi kuitenkin olla lupa treenata täyspainoisesti. Tai no, ylenmääräistä keppien hinkkausta pitäisi välttää olan vuoksi. Kaivettiinkin eilen tottikset naftaliinista monen kuukauden tauon jälkeen ja ihan pitkän kaavan mukaan, ai että oli mukavaa! Jos purujen suhteen olo onkin yleensä enemmän tai vähemmän turhautunut niin muussa tekemisessä sitä tunnetta ei onneksi tarvitse kokea < 3.

Jäljelläkin ollaan edistytty sitten viime postauksen, meno alkaa olemaan ihan siedettävän näköistä (toki kaukana täydellisestä :D), vaikka nyt ollaankin otettu (toivottavasti hetkellisesti) takapakkia kulmien osalta. Ja namiahan jäljillä on ollut vielä melkoisesti, pisin tyhjä väli on 30 askelta. Edelleen tyhjempi jälki aiheuttaa "metsäjälkiefektin". Pääosin ollaan jäljestetty Luukin nurtseilla ja niityllä, auton ollessa rikki jäljestettiin  tuossa lenkkireitin varrella olevalla pellolla. Mutta vaikka oltiin paikalla viideltä aamulla niin kanssaulkoilijat aiheuttivat ongelmia (koirien piti odottaa kävelytien varressa, kun muuta vaihtoehtoa ei ollut). Kiva olisi päästä testaamaan erilaisilla alustoilla, mutta näillä on nyt mentävä.

Puruissakin koettiin onnistumisentunteita kun asteltiin ekaa kertaa kentälle treenitauon jälkeen, harmi vaan että sen jälkeen treeneissä on taas näkynyt niitä ei niin kivoja juttuja. Mälsää.




Jokatapauksessa pidetään sormet ja varpaat ristissä, että Pätkis olisi kohta entistä ehompi. Seuraava fyssari on parin viikon päästä, sitten tiedetään enemmän. Tara sitävastoin on syksyn ja viileämpien kelien myötä reipastunut ihan silmissä. Ei tartte mummelia enää "raahata" lenkillä perässä vaan kulkee häntä heiluen mukana pidemmätkin lenksut ilman, että seurauksena olisi jäykistelyä. Kokeilumielessä annoin Pätkän kipulääkekuurin yhteydessä myös Taralle rimadyliä, mutta ihan yhtä pirtsakkana se on ollut kuurin jälkeenkin. Tiedä sitten. Momo jahtailee mopoja entiseen tapaansa, joten valtakunnassa kaikki hyvin :D.

Ai niin, jotain kivaakin - olen päässyt näkemään ihkua Kiukkua pariinkiin otteeseen, hulljan söpö se on edelleen :).