Taskussa toinen LUVA
Juhannusta edeltävä viikko oli melkoisen kiireinen ja missattiinkin niin purut kuin tottikset. Tiistain ageissa tehtiin lyhyitä muutaman esteen radanpätkiä, joihin ei saanut tutustua muuta kuin katsomalla, viimeistä rataa ei saanut edes katsoa (piti mielikuvissa muistaa esteet/miettiä ohjaukset). Torstain ageihin ehdittiin juuri ja juuri. Koska en ollut ehtinyt syödä koko päivänä, vetäisin sitten matkalla sudennälkääni pitsan. Ei olisi kannattanut, sillä rata oli ihan hirveää juoksutykistystä ilman hengähdystaukoja... Ei ollut kovin nautinnollinen treeni :D.
Perjantaina lähdettiin Rymättylään juhannuksen viettoon. Ja oi kun me nautittiinkin! Kolmikon vapaanaliikkuminen on ollut aivan olematonta viime ajat (tunnen jatkuvasti huonoa omatuntoa etenkin Pätkiksen kunnosta :/ ), joten voi vain kuvitella kuinka tyypit ottivat ilon irti vapaudesta < 3.
Pätkiksen käytökseen pitää kyllä alkaa kiinnittää huomiota. Ei hirveästi kunnioita lapsia (tarpeeksi kiihtyessään voipi juosta kumoon/hyppiä vasten ja etenkin uimassa tuppasi komentelemaan) ja jos joku muu kuin minä yritti komentaa käyttäytymään, asettui tottelemisen sijaan vastahankaan. Onhan tuosta ollut aiemminkin merkkejä - ottaa silmiin tuijottamisen herkästi haasteena ja kotona aina välillä kokeilee josko voisi ihan vähäsen vaan kontrolloida tilaa ja siihen puuttumisen ottaa vähän niinkuin haasteena eikä anna tuumaakaan periksi. Jotenkin kädetön olo tuon suhteen, kun on tottunut tyttöjen kanssa etteivät ne ikinä tuolla tavoin vastusta minua. Jokatapauksessa pääasiassa Pätkiskin käyttäytyi mallikelpoisesti välillä melkoisen isonkin lapsijoukon keskellä, Cessikin nimesi kaikesta huolimatta Pätkiksen suosikikseen (tyrkytettiin kyllä "ihanan rauhallista Taraa" :D) "vaikka se välillä kiusaakin" :D.
Kotimatkalla pääsin vielä ulkoiluttamaan kolmikon Turun motarilla kun yhdessä tunneleista oli jonkinlainen tukos ja jouduttiin muiden juhannuksenvietosta palaavien kanssa seisomaan helteisellä motarilla lähemmäs tunnin.
Tiistaina palattiin treenimoodiin agien merkeissä. Tällä kertaa teemana ilman ääntä ohjaaminen (kun niin kovasti tykkäisin mieluummin käskyttää kuin ohjata). Keskiviikon tottikset missattiin taas, mutta puruihin sentäs viimein ehdittiin. Puruissa jatkettiin edelleen perusvietinvaihtotreenillä - haukussa jo parempi mutta ote vastavuoroisesti kävi viimekertaista enemmän. Akatemian ageissa nautittiin uudesta tekonurmimatosta ja onnistuttiin tekemään nollarata.
Perjantaina suunattiin Annalle Trim-it:iin pesulle ja Pätkis sai tällä kertaa nauttia föönauksestakin, tytöt selvisivät pelkällä pesulla. Samalla reissulla käväisin alakerrassa Tiltulla, josta ostin Momolle kasan tunnarikapuloita. Ihan hyvä aika herätä siihen, että tokomestiksiin on vain viikko aikaa eikä koira ole edelleenkään treenannut paria kertaa enempää. Nyt ollaankin jo reippaasti lähempänä erkkaria ja en ole edelleenkään saanu aikaiseksi kuin ruhtinaalliset kaksi (katastrofaalista) tunnaritreeniä, muusta tekemisestä nyt puhumattakaan. Noh, eipä ole Pätkiskään vielä päässyt kokeilemaan ainuttakaan tokotustreeniä. Jotenkin en vaan saa kiinni tokoinnostuksesta edes näin kokeeseen ilmoittautumisen jälkeenkään (joka yleensä on varma keino saada edes jonkinlainen motivaationpuuska). Saas nähdä mennäänkö molempien kanssa täysin treenaamattomana, tai sitten ei osallistuta lainkaan. Jännityksellä odotetaan miltä erkkariaamuna tuntuu :D.
Lauantaina 29.6. vuorossa HSKH:n agikisat Ogangossa ulkokentällä. Ilma oli sairaan painostavan kostean nihkeä, ihan kuin olisi ollut saunassa ja toki vaatetus oli valittu viileän sadesään mukaiseksi... Ensimmäisen agiradan tuomarina oli tuomariharjoittelija Janne Karstunen.
Rata tuntui siihen tutustuessa kamalan vaikealta, muttei sitten radalla kuitenkaan niin pahalta ja jopa muistin radan, vaikka edellisenä yönä ei ollut tullut juuri nukuttua. Homma meinasi tosin kaatua jo alkuun, sillä Pätkis varasti! Mitä se ei siis ikinä tee. Tiputettiin kaksi rimaa (monella tippui rimoja, tiedä sitten mistä syystä - pohja oli aika pehmeää "hiekkaa" tms ja rimat kuudessakympissä) ja lisäksi vielä vitonen puomin alastulolta. Kepeille vientiin tuhrautua aika paljon aikaa, kun jäin kolmen hypyn suoralla auttamattomasti jälkeen, eikä Pätkis osannut itsenäisesti hakeutua viistosti edessä oleville kepeille vaan jäätiin sitten hetkeksi pyörimään siihen eteen. Tultiin kuitenkin kolmansiksi 15 vp:llä ja -7,55 ajalla.
Seuraavana vuorossa olleella putkirikkaalla hyppärillä tuomarina Anne Viitanen.
Yritti taas varastaa lähdössä ja taisi hivuttautua sen verran eteenpäin, että tiputti ekan riman. Ihan jees päästiin eteenpäin kunnes livahti 11 putken jälkeen 4 putken suuhun jonka jälkeen ohjaajalla meni pasmat ihan sekaisin ja loppurata oli jotain ihan karseaa :D. Järkyttävän kamala hylly siis siitä.
Lauantaina oli myös Pätkiksen synttärit. Uskomatonta, että pikkumies on jo neljä!
Sunnuntaina kisattiin taas, nyt Tuusulassa JAU:n kisoissa. Jos edellisenä päivänä oli nihkeä ilma niin tällä kertaa oli ihan rehellinen helle. Kuumalla hiekkakentällä oli välillä melkoisen tuskaiset oltavat, kun päivä oli vielä odotuksineen (radat menivat aina mini-medi-maksi järjestyksessä) tosi pitkä. Ensin vuorossa hyppäri, jossa tuomarina Sari Mikkilä.
Mentiin oikein sujuvasti lähes loppuun saakka, kunnes matka tyssäsi toiseksi viimeiseen esteeseen, ihan järkyttävän pieneen renkaaseen. Pätkis jäi renkaaseen jotenkin kiinni (yhden katsomossa olleen teorian mukaan kolautti päänsä renkaan yläosaan, joka sitten aiheutti loput), siinä vaiheessa kun vilkaisin taakseni oli Pätkis juuri laskeutumassa maahan niskoilleen. Ihan hirvittävän näköistä ja voisi olettaa, että niska ei tykännyt hyvää (vaikka luojan kiitos ei tähän päivään mennessä ole näkynyt mitään kremppoja, aika fyssarille pitää kuitenkin varmuudeksi varata). Pahemminkin olisi voinut käydä, lähellä oli että koko este olisi tullut vielä koiran päälle, nyt se vain siirtyi hyvän matkaa koiran matkassa.
Noh, kun ei ollut hajoava rengas ja Pätkis ei ollut moksiskaan pyllähdyksestä vaan ylös päästyään jatkettiin vielä viimeinen este, niin nollarata ajalla - 10,75. Harmillisesti jäätiin tuolla ajalla yhden päähän luvasta, mur. Pätkis ei ollut ainoa koira, jolle kävi vähän huonosti renkaalla ja seuraavilla radoilla este radan rakennusvaiheessa vaihdettiinkin muuriin.
Seuraavana vuorossa agirata, jolla tuomarina tuomariharjoittelija Arto Laitinen. Vähän enemmän säätämistä oli kuin edellisellä radalla, mutta päästiin kaikesta huolimatta jälleen puhtaalla radalla toiseksiviimeiselle esteelle, jossa nyt tipautettiin rima. Aikaa tuhraantui -9,32, jolla sijoituttiin jaetulle 7. sijalle.
Vikana myös Arto Laitisen tuomaroima agirata, jossa tuli säädettyä vielä edellistäkin enemmän (kepeille vienti jotenkin tökki taas aiheuttaen ylimääräistä pyörimistä) ja Pätkä pelasteli tilanteita aika monta kertaa. Jotenkin siitä tuli kuitenkin nollarata ajalla - 9,84, millä sijoituttiin toisiksi ja saatiin vihdoin myös se LUVA!
Maanantainakin kisattiin, nyt Purinalla HAU:n Purina Openeissa. Ekalla radalla (hallissa) tuomarina Marja Lahikainen, tokalla radalla (ulkona) tuomarina Ritva Herrala. Ihan ensin kokeiltiin kuitenkin pihalla ollutta rengasta ja tultiin siihen tulokseen, että rengasmörkö on vain ohjaajan päässä. Kun radalla ollut rengas oli vielä hajoavaa sorttia, stressasin asiasta enää vain ihan pikkaisen tavan vuoksi :D.
Ensimmäinen rata tosiaan sisällä hallissa ja Pätkis oli ihan kierroksilla. Ei taas meinannut pysyä aloituksessa ja "vingahteli/piippasi" pitkin rataa ja joissain kohdin jopa päästeli haukahduksia. Vingahtelua päästelee välillä, mutta tuo haukahtelu oli ihan uutta (enkä kyllä tykkää yhtään, kun tehdään töitä niin pään pitäisi pysyä kiinni...).
Jokatapauksessa tuloksena vitonen puomin alastulolta (graah, että näitä alkaa taas tulemaan...). Lisäksi renkaan jälkeen meni taas hirveästi turhaan aikaa pyörimiseen ennen kepeille vientiä. En kyllä nyt tiedä mikä näissä kepeille vienneissä tökkii. Onneksi sentään ei ole vielä tehty virheitä niillä *kopkop*. Aikaa meni -7,96, jolla sijoituttiin 5.
Tokaan rataan valmistautuminen meni vähän plörinäksi, kun informaationkulku tökki. Rataan tutustuminen ja kisaaminen alkoi ennenkuin maksit olivat päättäneet kisaamisen sisällä, jolloin asiasta tietämättömiä koirakoita jäi välistä ja jouduttiin vähän yllättäen radalle (jolla oli vielä yksi este tuon 19 jälkeen).
Pelkäsin tuota alun ansaa, mutta selvittiin ihan ok siihen asti kunnes Pätkis ei pysähtynyt kunnolla A:lle (vaikka yritin varmistaa pysähtymisen valssaamalla koiran tielle), jolloin meni pasmat sekaisin, koira lähti käsistä ja lopulta luiskahti väärään päähän (14) putkea. Jätti sen jälkeen puomin alastulon taas menemättä ja posotti menemään jossain esteen 16 jälkeen ennenkuin sain huudettua takaisin ja ekaa kertaa kisoissa palautin tyypin kontaktille. Tuhma Pätkis, hyvä minä! :D. Mutta hylly siis siitä.
Maanantai noin muutoin oli ihan kamala päivä. Tara alkoi ripuloimaan ja oksentelemaan rajusti su-ma välisenä yönä ja oli koko maanantain tosi heikossa kunnossa. Ei suostunut edes juomaan mitään (ei niin, että neste olisi pysynyt sisällä). Illalla sain ruiskutettu Taran suuhun hieman Canicurilla höystettyä vettä (joka pysyi sisällä) ja tänään aamulla alkoi juomaankin jo ihan itse. Mutta kyllä säikäytti :(.
Perjantaina lähdettiin Rymättylään juhannuksen viettoon. Ja oi kun me nautittiinkin! Kolmikon vapaanaliikkuminen on ollut aivan olematonta viime ajat (tunnen jatkuvasti huonoa omatuntoa etenkin Pätkiksen kunnosta :/ ), joten voi vain kuvitella kuinka tyypit ottivat ilon irti vapaudesta < 3.
Pätkiksen käytökseen pitää kyllä alkaa kiinnittää huomiota. Ei hirveästi kunnioita lapsia (tarpeeksi kiihtyessään voipi juosta kumoon/hyppiä vasten ja etenkin uimassa tuppasi komentelemaan) ja jos joku muu kuin minä yritti komentaa käyttäytymään, asettui tottelemisen sijaan vastahankaan. Onhan tuosta ollut aiemminkin merkkejä - ottaa silmiin tuijottamisen herkästi haasteena ja kotona aina välillä kokeilee josko voisi ihan vähäsen vaan kontrolloida tilaa ja siihen puuttumisen ottaa vähän niinkuin haasteena eikä anna tuumaakaan periksi. Jotenkin kädetön olo tuon suhteen, kun on tottunut tyttöjen kanssa etteivät ne ikinä tuolla tavoin vastusta minua. Jokatapauksessa pääasiassa Pätkiskin käyttäytyi mallikelpoisesti välillä melkoisen isonkin lapsijoukon keskellä, Cessikin nimesi kaikesta huolimatta Pätkiksen suosikikseen (tyrkytettiin kyllä "ihanan rauhallista Taraa" :D) "vaikka se välillä kiusaakin" :D.
Kotimatkalla pääsin vielä ulkoiluttamaan kolmikon Turun motarilla kun yhdessä tunneleista oli jonkinlainen tukos ja jouduttiin muiden juhannuksenvietosta palaavien kanssa seisomaan helteisellä motarilla lähemmäs tunnin.
Tiistaina palattiin treenimoodiin agien merkeissä. Tällä kertaa teemana ilman ääntä ohjaaminen (kun niin kovasti tykkäisin mieluummin käskyttää kuin ohjata). Keskiviikon tottikset missattiin taas, mutta puruihin sentäs viimein ehdittiin. Puruissa jatkettiin edelleen perusvietinvaihtotreenillä - haukussa jo parempi mutta ote vastavuoroisesti kävi viimekertaista enemmän. Akatemian ageissa nautittiin uudesta tekonurmimatosta ja onnistuttiin tekemään nollarata.
Perjantaina suunattiin Annalle Trim-it:iin pesulle ja Pätkis sai tällä kertaa nauttia föönauksestakin, tytöt selvisivät pelkällä pesulla. Samalla reissulla käväisin alakerrassa Tiltulla, josta ostin Momolle kasan tunnarikapuloita. Ihan hyvä aika herätä siihen, että tokomestiksiin on vain viikko aikaa eikä koira ole edelleenkään treenannut paria kertaa enempää. Nyt ollaankin jo reippaasti lähempänä erkkaria ja en ole edelleenkään saanu aikaiseksi kuin ruhtinaalliset kaksi (katastrofaalista) tunnaritreeniä, muusta tekemisestä nyt puhumattakaan. Noh, eipä ole Pätkiskään vielä päässyt kokeilemaan ainuttakaan tokotustreeniä. Jotenkin en vaan saa kiinni tokoinnostuksesta edes näin kokeeseen ilmoittautumisen jälkeenkään (joka yleensä on varma keino saada edes jonkinlainen motivaationpuuska). Saas nähdä mennäänkö molempien kanssa täysin treenaamattomana, tai sitten ei osallistuta lainkaan. Jännityksellä odotetaan miltä erkkariaamuna tuntuu :D.
Lauantaina 29.6. vuorossa HSKH:n agikisat Ogangossa ulkokentällä. Ilma oli sairaan painostavan kostean nihkeä, ihan kuin olisi ollut saunassa ja toki vaatetus oli valittu viileän sadesään mukaiseksi... Ensimmäisen agiradan tuomarina oli tuomariharjoittelija Janne Karstunen.
 |
| Google löysi tällaisen |
Rata tuntui siihen tutustuessa kamalan vaikealta, muttei sitten radalla kuitenkaan niin pahalta ja jopa muistin radan, vaikka edellisenä yönä ei ollut tullut juuri nukuttua. Homma meinasi tosin kaatua jo alkuun, sillä Pätkis varasti! Mitä se ei siis ikinä tee. Tiputettiin kaksi rimaa (monella tippui rimoja, tiedä sitten mistä syystä - pohja oli aika pehmeää "hiekkaa" tms ja rimat kuudessakympissä) ja lisäksi vielä vitonen puomin alastulolta. Kepeille vientiin tuhrautua aika paljon aikaa, kun jäin kolmen hypyn suoralla auttamattomasti jälkeen, eikä Pätkis osannut itsenäisesti hakeutua viistosti edessä oleville kepeille vaan jäätiin sitten hetkeksi pyörimään siihen eteen. Tultiin kuitenkin kolmansiksi 15 vp:llä ja -7,55 ajalla.
Seuraavana vuorossa olleella putkirikkaalla hyppärillä tuomarina Anne Viitanen.
 |
| Google -löytöjä tämäkin |
Yritti taas varastaa lähdössä ja taisi hivuttautua sen verran eteenpäin, että tiputti ekan riman. Ihan jees päästiin eteenpäin kunnes livahti 11 putken jälkeen 4 putken suuhun jonka jälkeen ohjaajalla meni pasmat ihan sekaisin ja loppurata oli jotain ihan karseaa :D. Järkyttävän kamala hylly siis siitä.
Lauantaina oli myös Pätkiksen synttärit. Uskomatonta, että pikkumies on jo neljä!
Sunnuntaina kisattiin taas, nyt Tuusulassa JAU:n kisoissa. Jos edellisenä päivänä oli nihkeä ilma niin tällä kertaa oli ihan rehellinen helle. Kuumalla hiekkakentällä oli välillä melkoisen tuskaiset oltavat, kun päivä oli vielä odotuksineen (radat menivat aina mini-medi-maksi järjestyksessä) tosi pitkä. Ensin vuorossa hyppäri, jossa tuomarina Sari Mikkilä.
Mentiin oikein sujuvasti lähes loppuun saakka, kunnes matka tyssäsi toiseksi viimeiseen esteeseen, ihan järkyttävän pieneen renkaaseen. Pätkis jäi renkaaseen jotenkin kiinni (yhden katsomossa olleen teorian mukaan kolautti päänsä renkaan yläosaan, joka sitten aiheutti loput), siinä vaiheessa kun vilkaisin taakseni oli Pätkis juuri laskeutumassa maahan niskoilleen. Ihan hirvittävän näköistä ja voisi olettaa, että niska ei tykännyt hyvää (vaikka luojan kiitos ei tähän päivään mennessä ole näkynyt mitään kremppoja, aika fyssarille pitää kuitenkin varmuudeksi varata). Pahemminkin olisi voinut käydä, lähellä oli että koko este olisi tullut vielä koiran päälle, nyt se vain siirtyi hyvän matkaa koiran matkassa.
Noh, kun ei ollut hajoava rengas ja Pätkis ei ollut moksiskaan pyllähdyksestä vaan ylös päästyään jatkettiin vielä viimeinen este, niin nollarata ajalla - 10,75. Harmillisesti jäätiin tuolla ajalla yhden päähän luvasta, mur. Pätkis ei ollut ainoa koira, jolle kävi vähän huonosti renkaalla ja seuraavilla radoilla este radan rakennusvaiheessa vaihdettiinkin muuriin.
 |
| Kuva: Tarja Kiander |
 |
| Kuva: Tarja Kiander |
 |
| Kuva: Tarja Kiander |
Maanantainakin kisattiin, nyt Purinalla HAU:n Purina Openeissa. Ekalla radalla (hallissa) tuomarina Marja Lahikainen, tokalla radalla (ulkona) tuomarina Ritva Herrala. Ihan ensin kokeiltiin kuitenkin pihalla ollutta rengasta ja tultiin siihen tulokseen, että rengasmörkö on vain ohjaajan päässä. Kun radalla ollut rengas oli vielä hajoavaa sorttia, stressasin asiasta enää vain ihan pikkaisen tavan vuoksi :D.
Ensimmäinen rata tosiaan sisällä hallissa ja Pätkis oli ihan kierroksilla. Ei taas meinannut pysyä aloituksessa ja "vingahteli/piippasi" pitkin rataa ja joissain kohdin jopa päästeli haukahduksia. Vingahtelua päästelee välillä, mutta tuo haukahtelu oli ihan uutta (enkä kyllä tykkää yhtään, kun tehdään töitä niin pään pitäisi pysyä kiinni...).
Jokatapauksessa tuloksena vitonen puomin alastulolta (graah, että näitä alkaa taas tulemaan...). Lisäksi renkaan jälkeen meni taas hirveästi turhaan aikaa pyörimiseen ennen kepeille vientiä. En kyllä nyt tiedä mikä näissä kepeille vienneissä tökkii. Onneksi sentään ei ole vielä tehty virheitä niillä *kopkop*. Aikaa meni -7,96, jolla sijoituttiin 5.
Tokaan rataan valmistautuminen meni vähän plörinäksi, kun informaationkulku tökki. Rataan tutustuminen ja kisaaminen alkoi ennenkuin maksit olivat päättäneet kisaamisen sisällä, jolloin asiasta tietämättömiä koirakoita jäi välistä ja jouduttiin vähän yllättäen radalle (jolla oli vielä yksi este tuon 19 jälkeen).
Pelkäsin tuota alun ansaa, mutta selvittiin ihan ok siihen asti kunnes Pätkis ei pysähtynyt kunnolla A:lle (vaikka yritin varmistaa pysähtymisen valssaamalla koiran tielle), jolloin meni pasmat sekaisin, koira lähti käsistä ja lopulta luiskahti väärään päähän (14) putkea. Jätti sen jälkeen puomin alastulon taas menemättä ja posotti menemään jossain esteen 16 jälkeen ennenkuin sain huudettua takaisin ja ekaa kertaa kisoissa palautin tyypin kontaktille. Tuhma Pätkis, hyvä minä! :D. Mutta hylly siis siitä.
Maanantai noin muutoin oli ihan kamala päivä. Tara alkoi ripuloimaan ja oksentelemaan rajusti su-ma välisenä yönä ja oli koko maanantain tosi heikossa kunnossa. Ei suostunut edes juomaan mitään (ei niin, että neste olisi pysynyt sisällä). Illalla sain ruiskutettu Taran suuhun hieman Canicurilla höystettyä vettä (joka pysyi sisällä) ja tänään aamulla alkoi juomaankin jo ihan itse. Mutta kyllä säikäytti :(.
