tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pätkikselle LUVA ja JK2, kuskista huolimatta

Kesällä ei näytä ihan hirveästi olevan tarjolla agilitykisoja tällä suunnalla, joten kakkosten korkkaaminen ajoittui siihen mitä oli tarjolla eli edellisviikonlopun IHAH:in kisoihin. Tarjolla oli kaksi agirataa ja yksi hyppäri, joissa kaikissa tuomarina Minna Räsänen. Koska tarkoituksena oli vain mennä tunnustelemaan miltä radat tuntuvat yhtä ylemmässä luokassa, en osannut oikein edes jännittää. Ja tietenkin sitten heti ekalta radalta tuli yllättäen tulosta, LUVA ajalla -8,52 ja sijoituksena 1/21.

Seuraavallakin porskutettiin vallan mallikkaasti kunnes toiseksiviimeisellä esteellä ohjaan ihan perushypyn takaakiertona. Älkää kysykö miksi... Viimeisellä hyppärillä Pätkis lähti pikkaisen käsistä ja siitäkin hylly. Mutta kaikenkaikkiaan ei tuntunut kakkoset niin pahalta ettei voisi uudestaankin mennä.



Kisojen jälkeen vielä purut, jossa ihan kivat perusvietinvaihtotreenit (otekin oli kuulemma hyvä). Treenien jälkeen innostuin ottamaan Pätkälle pikaisesti jäävät ja eteenmenon. Lähinnä eteenmenon takia, mutta kivasti se meni eteen vieraalla hassunmallisella kentälläkin. Momon kanssa yritin tokotella, mutta lopputuloksena vaan päänsärky... Tara sai tietty hubbailla.

Viime viikko oli töiden puolesta jälleen enempi vähempi kiireistä, mikä rajoitti treenaamista. Ei tehty jälkiä eikä oikein mitään muutakaan. Tiistain ageissa ehdittiin pyörähtää, sieltä käteen jäi meille ihan uusi juttu - kepeille lähettäminen avokulmassa niin, että ensin lähetetään takaaleikkauksella hyppyyn ja siitä kepeille. Aika hyvin Pätkä lähti keppejä hakemaan. Keskiviikon Imphan tottiksiin ehdittiin pari tuntia myöhässä (mutta niin olivat onneksi muutkin :D). Pätkän kanssa kokeiltiin vähän sitä sun tätä ilman mainittavampia ongelmia, Momo pääsi kokeilemaan paikkamakuurivistöä ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen (taisi olla viime kerta Lepuskin erkkarin yhteydessä nollakoirana) ja pikkaisen ruutua ja pylväiden kiertämistä - paaljon kivampaa (yhteistyökykyisempää..) tekemistä kuin Nummelassa. Ja Tara sai toki taas hubbistella. Torstaina treenattiin vain Akatemian ageissa kun purut peruttiin.

Sunnuntaina lähdettiin kukonlaulun aikaan ajelemaan kohti Hämeenkyröä ja taas yhtä jälkikoetta. Ennen päätepysäkkiä noukittiin Pipsa kyytiin henkiseksi tueksi ja hyvä niin - ilman Pipsaa oltaisiin varmaan lähdetty jälleen kerran tyhjin käsin kotiin.

Koe alkoi jäljellä aivan upeissa maastoissa (sellaista aakeeta laakeeta kangasmetsää). Ainoa kauneusvirhe kuviossa oli kilpakumppani (kaksi- ei nelijalkainen), joka pissasi meidän puolelle metsää (ja lopulta kävi ilmi, että oli melkoisen lähellä kutoskeppiä..).

Janalla Pätkis lähti etenemään suoraan ja jälkeen törmätessään kääntyi hienosti jäljestämään oikeaan suuntaan. Ei ihan niin vimmainen lähtö kuin normisti, mutta ihan jees - täydet pisteet siitä. Jäljesti kivasti menemään yhden suoran, kulman ja sitten nousi keppi.


Kepin jälkeen jatkettiin jälkeä, tehtiin vielä yksi hyvä kulma ja päästiin tuohon seuraavaan kulmaan, kun vähän sen jälkeen törmättiin hirven papanoihin. Pätkä nosti nokkaa ja meni vähän epävarman näköiseksi. Heti olin varma, että jäljestää jotain muuta kuin oikeaa jälkeä, eihän nyt toki kulmiakaan voi olla näin tiheästi... Oman erinomaisen jälkinenän johdattamana luonnollisesti kiskoin koiran pois jäljeltä ja käskin takaisin sinne mistä tultiin... Pätkis ei olisi halunnut, mutta ankaralla painostuksella sain sen menemään mieleiseeni suuntaan, jossa se ilmaisi pariin otteeseen peuran papanoita (ja ohjaajaa pikkaisen hermostutti...).

Noh, jossain vaiheessa vähän hitaampikin alkoi tajuta, että ehkä se oma erinomainen jälkinenä ei nyt toimi ja pitäisi vaan luovuttaa ja antaa koiralle vielä mahdollisuus tehdä oman pään mukaisesti (ja taisin tässä vaiheessa vihdoin muistaa, että tuli luvattua Pipsalle luottavani koiraan tällä kertaa tuli mitä tuli ja kohta pitäisi kohdata Pipsa autolla...).

Ja niin sitten lähdettiin takaisin Pätkän valitsemaan suuntaan, josta alkoi nousta niitä keppejä. Kolme keppiä lopulta nostettiin kutonen mukaanlukien, eli ilmeisesti omien säätöjeni johdosta jätetiin jäljestämättä kokonaan tuo yksi suora. Hirveän morkkiksen saattelemana luovutettiin siis 3+1 keppiä. 

Itse olisin tässä vaiheessa luovuttanut, mutta Pipsan painostuksesta mentiin kuitenkin esineruutuun. Josta taas ohjaajan yllätykseksi (edellinen esineruutu tehty Hyvinkään kokeessa) täydet pisteet kahden piston taktiikalla. Ohjaajan lisäksi tuomarikin oli kuulemma hämmentynyt "koira työskenteli niin määrätietoisesti ja varmasti, että näytti kuin sen päässä olisi ollut tarkat koordinaatit esineiden sijainnista". Taisi olla ainoa koira kokeessa, joka sai täydet niin janalta kuin esineistäkin. Hupsista vaan, meidän maastopisteet (160) riitti sittenkin!

Seuraavaksi tottikset. Jotka jännitti aivan järkyttävästi eikä vähiten siksi, että meidän parina oli iso rotikkauros, joka tykkäsi availla ääntään toisille koirille (pehmeälle ohjastajalle on jäänyt ikävät kokemukset hampaankoloon). Itku meinasikin tulla kun kuljettiin ilmoittautumaan koko kentän poikki parin rähistessä meille lähes koko matkan. Samoilla tulilla koko koe tuli tehtyä pelko pepussa hengitystä pidättäen. Pätkä ei ollut vireeltään aivan sitä mitä se noin normisti on, mutta teki kuitenkin varmaan ulkopuolisten silmiin ihan ok. Liikevirhe tuli ensimmäisen kerran sitten ties koska - istuminen jäi seisomiseksi. Muuten ei mitään suurempaa koiran puolelta.

Ohjaajan puolelta sitten aika paljonkin, ehdottomasti pahimpana se, että "muuten erinomainen A-este nouto" (kaikenlisäksi Pätkis pelasti aivan täysin vinon kapulan heiton tulemalla silti esteen kautta takaisinkin) arvosteltiin puutteelliseksi "koska ohjaaja pitää valmistelevassa vaiheessa koiraa karvoista kiinni". Siis oikeasti?! Miksi?! Samoin tuomari huomautti "ohjaajan hermostuneen käytöksen" vaikuttavan kokonaiskuvaan. Ja ties mitä. Käteen jäi 80 pistettä ja ihan voittajafiilis :P.

Kaikesta huolimatta kotiin lähdettiin siis JK2 koulari takataskussa - Pätkis on kyllä niiiin superi pikku koira (joka ansaitsisi reilumman kuskin..) < 3.

Ja Pipsa paras tsemppari, eihän tuonne kokeeseen olisi tullut edes ilmoittauduttua ilman pientä painostusta :P.

1 kommentti:

  1. Enkai mä nyt ihan niin pelottava ollut :P Vaikka olisinkin ajanut teidät takas metsään, jos siinä vaiheessa olisit tullut pois sieltä :-D.

    Mä luotin siihen, että Pätkä osaa :-) Susta en ollu ihan varma, mutta siihen metsään ei ainakaan voinu eksyä :-D

    Hurjasti onnea vielä molemmista tuloksista!

    VastaaPoista