MVA Pätkis

Keskiviikkona talkoiltiin yhdistyksen BH kokeessa. Olin sen verta hyvissä ajoin paikalla, että ehdittiin pikaseen totella tyyppien kanssa. Pätkälle lähinnä eteenmeno, joka oli huojentavasti vieraallakin kentällä hieno (tosin pallo oli kyllä ihan selkeästi näkösällä...). Muuten edelleen jotenkin vaisuhko.

Helatorstaina oli vuorossa sertiprojektin seuraava etappi Pk-tapahtumassa. Tuomarina Elena Ruskovaara, jolta Momo sai aikoinaan toisen sertinsä ja näyttely"uransa" parhaan sijoituksen. Ei siis kovin suuret odotukset, koska Momo (iso narttu) ja Pätkis (pieni uros) ovat aika kaukana toisistaan noin tyypeiltään (näyttelyt valittiin sijainti, sijainti, sijainti periaatteella, joten varmaan turha valittaa :P)... Odotuksia ei myöskään nostanut se, että Pätkis&Momo lipesivät aamulenkillä lapasesta lintujahtiin ja takaisin tuli tämän näköinen koira:




Olin kyllä melkoisen ylpeä itsestäni, kun onnistuin saamaan koirasta puolessa tunnissa näyttelykelpoisemman minimaalisella hiustenkuivaajallani (täysin hukaan ei ole siis mennyt Annan puunaamissessioiden seuraamiset) :D. Töyssyisestä alusta huolimatta meni ihan kivasti, Annan superhandlauksessa tuloksena oli: ERI, KÄK1, SA, PU1, SERT, ROP.

Arvostelu kuulosti seuraavanlaiselta:
Linjakas. Hyvä sukupuolileima. Pitkä tarpeeksi leveä pää. Keskiruskeat silmät. Jäntevä runko. Hyvä tiivis ylälinja. Sopivasti kaulaa. Etuosa saisi olla täyttyneempi. Hyvin rakentunut takaosa. Varma-asentoinen häntä. Hyvät kannukset. Tarpeeksi karhea karva. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Edestä vähän löysästi. Ylväs esiintyjä.


Tykkääminen on ehkä liian voimakas ilmaisu, kun puhutaan näyttelyistä, mutta jostain syystä olen kuitenkin aina viihtynyt ihan kohtuullisesti Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Varmaan siksi, että siellä on tilaa hengittää eikä niitä iholle tungettavia koiria ole niin paljon kuin normisti. Onneksi, sillä ROP:in takia piti jäädä BIS kehään (handlerin toive on laki :D) ja se tarkoitti odottamista, odottamista ja vielä kerran odottamista. Odottamista, jonka takia missattiin niin jälkitreenit Pipsan&Nessan kanssa kuin purutreenit.  Onneksi seura oli mukavaa, osan ajasta sai kulumaan seuraamalla pk-kokeen tottiksia ja ennenkaikkea aurinko paistoi ja oli lämmintä! Mittari kiipesi paikoin yli kahteenkymmeneen < 3. BIS kehässä Pätkistä ei juur noteerattu, mutta onpahan se nyt kerran elämässään juoksennellut tuollaisissakin ympyröissä :P.


Jos treenien missaaminen harmittikin, niin onneksi agitreeneihin ehdittiin (puolituntia kerittiin Pätkän kanssa olla kotona, kun taas mentiin...). Oli muuten niiin superit treenit! Hirveä hiki tuli juostessa, mutta ohjaukset toimi, koira toimi, tehtiin loppuun hieno nollarata ja saatiin kovasti kehujakin kaiken päälle! Hyvä meidän tiimi! Toki treenin päätteeksi löysin Pätkästä kesän ekan punkin, mutta kaikki ei vaan voi mennä putkeen...

Perjantaina käväistiin Kiljavalla ihan muissa asioissa, mutta ehdittiin kuitenkin vähäsen taas tottistella (kunhan ensin selvisin traumaattisesta maa-ampiaiskohtaamisesta). Luultavasti ensimmäistä kertaa tälle keväälle Pätkä teki hyvät jäävät putkeen (=ei yhtään virheliikettä). Esteet ja eteenmenokin onnistuivat, joten hyvä mieli. Käväistiin tekemässä myös kaksi janaa (yhdellä kepillä). Ekalla janalla oikaisi kun eteen sattui puu, mutta toinen oli sitten hieno (kepinkin kaiveli pöpeliköstä ilman apuja).

Eilen oli vuorossa jälleen showmeininkiä, sama paikka kuin torstaina, mutta kv-näyttely. Tuomarina Marja Talvitie. Totuttuun tapaan ei hirveästi ollut odotuksia - tiesin jo ennakkoon ettei Pätkä ollut ainoa sertistä kilpaileva. Mutta niin siinä kävi, että Pätkiksen sertiputki jatkui ja Annan ylisuorittavassa handlauksessa pikkusintti oli lopulta ERI, KÄK1, SA, PU2, SERT, VA-CACIB (-> cacib). Ei tähän oikein muuta voi todeta kuin OHO! Tämä valioprojekti taputeltiin päätökseen paljon aiemmin kuin osattiin odottaa, nyt neuvotellaan siitä saako projekti jatkoa vai ei :P.

Arvostelu kuulosti seuraavalta: "Erinomainen koko. Sivultakatsoen kauniisti liikkuva. Erittäin hyväntyyppinen uros. Hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. Hyvät takakulmaukset ja häntä. Hyvät kaksoiskannukset. Hyvä karvanlaatu."

Kauneuskisojen jälkeen suunnattiin Pipsan&Nessan kanssa metsään. Ja mentiin sitten ihan kirjaimellisesti metsään - sekä esineruutu että lyhyt jälki olivat aivan järkyttävän hirveän kaameita. Hinkata ei enää tässä vaiheessa varmaan pitäisi, mutta siis oikeasti... Onneksi mukava seura nosti mielialaa enkä tavoistani poiketen lähtenyt hinkuttamaan p**kaa treeniä paremmaksi. Mutta tämä treeni ei kyllä lupaillut hyvää tulevalta.

Tänään mentiin aamusta pulikoimaan Hyvinkäälle. Homma hoitui jo rutiinilla ja onnistuin lisäksi pesemään kolmikon viidessätoista minuutissa uinnin jälkeen - aika uskomaton suoritus (ja vielä uskomattomampi oli, että päivällä selvitin kolmikon puolessa tunnissa - mukaanlukien Tara, joka oli viimeksi selvitetty jotain puolitoista kk sitten)! Illaksi Nummelaan puruihin, jossa ei taas niin hyvä treeni. Mutta kyllä me vielä tästä noustaan!