torstai 2. toukokuuta 2013

Onnistuneita treenejä ja vähän muutakin

Maanantaina oli tarkoitus mennä Raine Holmin jälkiluennolle (paikka maksettu ja varattu jo kuukausia aiemmin), mutta "yllättäen" työt haittasivat jälleen harrastamista ja haaveeksi jäi. Harmitti vietävästi, mutta saatiin edes vähän lohdutusta ekstemporee iltatottelemisten merkeissä Satun, Wallun&Weetin kanssa Tuupakassa. Nurtsijälki olisi kovasti tehnyt mieli polkaista (lähinnä keppi-ilmaisun vuoksi), mutta nurtsialueella oli menossa dobberijengin treenit, niin se jäi. Tottelemista kuitenkin vähäsen. Pätkälle pätkä seuraamista (ihan ok), jääviä (istumisen jälkeen seisominen istumiseksi), luoksarit (en ihan ollut taas tyytyväinen vauhtiin..). Tytöt väliin hubbailemaan ja loppuun Pätkälle vielä tasamaanoutoa. Tokaan noutoon olin supertyytyväinen. Hetsasin kapulalle haukun kautta ja ehkä sen avulla liikkeeseen tuli paluussakin jopa omiin silmiini oikein kivasti vimmaa < 3. Tätä pitää kokeilla uudestaan, parasta olla olematta tähdenlento! Sadetta piisasi taas kastumiseen asti, mutta mitäpä ei kiva treeni ja pentusen ihasteleminen muuttaisi paremmaksi :D.

Tiistaina (etä)työpäivä päättyi jo puoleenpäivään vappuaaton takia, joten huristettiin Kiljavalle ulkoilemaan ja jäljelle. Pätkis sai ensimmäisen pidemmän jäljen tälle vuodelle. Noh pitkän ja pitkän, joku 500 metriä ehkä nippanappa ja viisi keppiä. Janan tein kunnon mittaiseksi, lähemmäs 40 metriä. Hirveä tuuli riepotteli auton tuulilasinpyyhkimiä (ja autoa kokonaisuutena) koko menomatkan, joten hieman hirvitti mitä tuleman piti. Mutta ihan älyttömän hieno jälki oli! Autolta lähtiessä Pätkä sai jo aika pitkältä hajun jäljestä ja jouduttiinkin lähetyksessä ensin "keskustelemaan" siitä, että lähdetäänkö jäljelle oikeasti ilman lupaa vai ai. Kun Pätkä vihdoin sai luvan mennä niin se kanssa meni!



Vähän noloa, mutta meinasin melkein pillahtaa itkuun, niin älyttömän upea tuo jana oli - vimmainen vauhti ihan loppuun asti, törmäys jälkeen ja vauhdissa käännös oikeaan suuntaan.  Yhtä vimmainen meno jatkui, tuli vastaan sitten ojaa, tien ylitystä, kulmia tai maasto-olosuhteiden muutoksia. Eikä pikkumies ollut vain vimmainen vaan myös supertarkka. En ihan edes tajua miten se jäljesti tuosta tuulesta huolimatta niin hienosti. Ekalla kepillä meinasi huristaa yli, mutta nyt olin varautunut ja puutuin ihan kunnolla. Ja kappas vain, seuraavat ilmaisi nikottelematta :D. Nämä on niitä hetkiä, joiden avulla jaksaa ne vähän nihkeämmätkin treenihetket < 3.

Vappuaattoilta vietettiin sitten siskon luona, jossa Pätkis viihdytti itseään ilmapallojen kanssa. Ei näyttänyt hirveästi haittaavan, vaikka pallo räjähtikin kesken leikkien - uutta kehiin vain (vetäydyttiin tyttöjen kanssa suosiolla syrjään moisista huvituksista) :D. Vappupäivänä oli tarkoitus lähteä Tampereelle ihmettelemään Eikkaa&Annea, jotka osallistuivat leikityspäivään. Toisin kuitenkin kävi, kun torkuttaminen "pikkaisen" venähti... Harmitti taas melkoisesti, mutta lohdutukseksi jälleen nokka kohti Kiljavaa.

Vapaapäivä kun oli, niin siellä oli porukkaa kuin pipoa. Sairaalan maastojen jälkiplänteillä harhaili ihmisiä nyssäköiden kanssa (mitä ihmettä ihmiset poimii metsästä tähän aikaan vuodesta?!?) joten suunnattiin opiston maastoihin. Olin juuri ehtinyt polkea kaksi motivaatiojanaa (toisessa pelkkä pallo, toisessa lyhyellä välillä keppi, kulma ja lopussa pallo) kun huomasin yksinäisen frisbeegolffarin suuntaavan tietenkin juuri sinne... Jouduttiin siis ajamaan janat samantien etteivät joutuisi ihan tampatuiksi ja kaikenlisäksi piti ajaa pallojana ekaksi (olisi ollut kiva jättää se viimeiseksi mielikuvaksi). Molemmat olivat kuitenkin ihan superit ja se ainoakainen keppikin ilmaistiin ihan itsenäisesti ja lähes samalla vimmalla kuin jälki. Palloissa en odottanutkaan olevan ongelmia :P.

Koska Imphan kentällä oli porukkaa, jäätiin opiston pienelle hiekkaparkkikselle tottelemaan. Tara sai varmasti ainakin yli vuoden tauon jälkeen ruutua merkin kautta, vähän seuraamista ja kakeja. Mummeli oli niin täpinöissään, että ihan pienen hetken mietin sen ilmoittamista tokomestiksiin (ei nyt kuitenkaan :D). Momo sai ruutua (hienosti muisti!), vähän noutoja ja seuraamista ja sitten hinkattiin pieni ikuisuus voittajan luoksetulon pysäytyksiä. Ihan joka kerta tyyppi tulee ihan täysiiii ja unohtaa pysähtyä - sama yritinkö hyvällä, pahalla vai lahjomalla. Saas nähdä kuinka kauan tämä "tokoillaan Momon kanssa" innostus tällä kertaa kestää... Pätkikselle otettiin jäävät istu-maahan-luokse (oli muuten tosi hieno luoksetulo!) ja seiso (sekoitti istumiseen ekalla) ja eteenmeno maahanmenolla ensimmäistä kertaa sitten lokakuun kokeen. Kuten aina, Pätkis lähti täysiii ja kun Momon kanssa käyty vääntö pysähtymisestä oli vielä niin tuoreessa muistissa, olin ihan varma ettei pysähdy tuosta vauhdista... Mutta himpskatti vieköön, niin se vaan käskyn kuultuaan kääntyi ilmassa ja putosi maahan!

Äidin ja pojan eroista puheenollen. Edellisissä Imphan treeneissä Pätkis hyppäsi vahingossa metrisen esteen suorilta jaloilta (jätin istumaan esteen viereen väärälle puolelle siksi aikaa, että sain säädettyä mitälie sitten säädinkään ja kun säätämisten jälkeen vapautin koiran, se vain ponnasi yli ilman minkäänlaista vauhtia... ei siis tullut pieneen mieleenkään tuollaisen mahdollisuus). Vahinko, jota ei Momon kanssa olisi edes terveinä päivänä voinut kuvitella tapahtuvan, kömpelömpää koiraa kun saa hakea :P.

Lyhyt lenkki vielä vanhoilla kotikulmilla ja sitten kodin kautta kohti koirakylpylää. Mentiin tälläkin kertaa uittajan kanssa tytöt remmeissä ja Pätkis valtoimenaan. Alku oli kaoottista, kun äiti&poika tiimi kävivät hieman kierroksilla (Momo alkoi "mopopiippauksen" jo autolta...). Alkusäätöjen jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan hienosti - selkeästi paras tapa on uida peräkanaa, ensin Pätkis sitten Momo (molemmilla pallot tutteina) ja viimeisenä Tara. Näin kaikki uivat "ergonomisesti sujuvimmin". Uinnin jälkeen pesin vielä Pätkiksen shampoon ja hoitoaineen kera, koska meidän sertiprojektin seuraavaan etappiin ei ole kovin kauaa. Tytöt huokaisivat helpotuksesta kun selvisivät ilman pesua, pelkkä huuhtelu ennen uintia teki tiukkaa kun suihkusta tuli ainoastaan jääkylmää vettä (sekoittaja oli kuulemma rikkoutunut aamulla) - Pätkä kesti kylmän kylvyn kuin mies :D.

Tänään oli taas touhutorstai. Purut pitkästä aikaa Nummelan kentällä ja pitkästä aikaa olin myös kovinkin tyytyväinen Pätkän treeniin. Harmi vaan, että hyvän treenin loppupuolella kävi ikävä äksidentti. Jatkettiin vielä sen jälkeenkin, mutta eipä siitä nyt kovin hyvä mieli jäänyt. Vahingon jälkivaikutukset näkyivät myös seuraavassa pysähdyspaikassa Akatemian ageissa - vaikka meni innolla, niin oli kuitenkin jotenkin vaisunoloinen ja ihan selkeästi väsähti todella nopeasti. Voi pientä Pätkää :(.