sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Toinen jalka talvessa toinen keväässä

Tämän viikon teemana tuntuu olleen uiminen. Ollaan polskuteltu niin luonnonvesissä kuin kylpylässä. Meidän pellot on ihan yhtäkkiä muuttaneet muotoaan puolentoista viikon takaisesta kirkkaan valkoisesta hankikannosta mutaiseen järveen. Kirjaimellisesti järveen, siellä nimittäin ihan oikeasti pystyy uimaan (koirat siis)...



Tytöt ehdin vielä pysäyttää, mutta Pätkis meni jo... :D






Jos tiistaina käveltiin vanhoilla latupohjilla matkan tyssätessä vasta useamman pellon jälkeen niin perjantaina koko tienoo oli täysin veden vallassa - joki oli tulvinut jopa kävelytiet ylittämättömään kuntoon. Koirat olivat tietenkin ihan fiiliksissä, minä vaelluskenkineni en ihan niin... :D.

Perjantaina käväistiin pulikoimassa myös lämpimämmissä vesissä, eli vuorossa oli kuntouintia Hyvinkäällä. Tämän kerran oivallus oli se, että Pätkän lisäksi Momokin ui paremmin pallo suussa. Seuraavalla kerralla voisikin yrittää uittaa kolmikkoa yksin. Pätkä ja Tara vapaana, Momo remmissä, äiti&poika parivaljakolla tutit suussa. Uittajan kanssa ongelma on se (etenkin tällä kertaa), että sama kumpi tytöistä on uittajalla, pyrkii toisella laidalla uiva sille puolelle missä minä (Tara) tai toiset uimarit (Momo) on. Noin ergonomian kannalta ei ehkä paras juttu.

Treenattu ollaan vähän kaikenlaista.

Nummelan kentän huonon kunnon vuoksi torstain treenit siirtyivät keskiviikkoon Kiljavalle. Kovasti tuntuu, että meidän treenaaminen on yhtä vuoristorataa. Välillä ollaan aallon harjalla ja sitten taas tipahdetaan pohjalle. Tällä kertaa oli vuorossa ne huonommat treenit. Ote oli pitkästä aikaa kamala ja sen lisäksi tyyppi ennakoi hallintaa Petrin "vinkeistä", mielentilaltaan viime aikaista vaisumpi ja siten ei hallintakaan ollut sellaista kuin olisin tahtonut. Noh, ennätettiin sentäs treenata, kaikilla ei ollut yhtä hyvä tuuri, sillä treenit loppuivat ennenkuin ehtivät oikeastaan alkamaankaan. Ei siitä sen enempää - ihmisten pikkumaisuus vaan jaksaa aina yllättää.

Sen verta jäätiin puuhastelemaan, että kotona oltiin vasta kymmenen jälkeen. Pätkäkin sai tottistella hämärällä kentällä. Otettiin vähän kaikkea tarkoituksena tsekata missä me ollaan menossa tauon jälkeen. "Pakollisten seuraamisten" lisäksi seisomiset, maahamenot ja luoksarit sekä eteenmeno. Autolla vielä tasamaanoudot. Mielentilan ja tekemisen (sen verta mitä tuolla pimeässä hahmotti) suhteen tällä kertaa hyvänmielentreeni. Tuli kyllä tarpeen ankeiden purujen ja maanantain kökköjen tottelemisten jälkeen... Momo ja Tarakin saivat omansa - Tara ei oikein tykännyt puuhata pimeässä, Momo taas oli ihan intona. Momohan on jo aika pitkään ollut enemmän vanha oma itsensä, tästä voisi ehkä vetää johtopäätöksiä, mutta katsotaan kuvauttamisen jälkeen.

Torstain Akatemian agit menivät hieman tahmaisiksi - ei kyllä ikinä pitäisi syödä ennen treeneihin lähtemistä. Yritäppä tsempata ja juosta mahdollisimman lujaa jos mahaan alkaa pistämään heti kun vähänkin hölkkäaskelta nopeammin yrittää laittaa tossua toisen eteen... Pätkis tiputteli rimoja ihan urakalla, mutta laitetaan löntystävän ohjaajan piikkiin.

Lauantaina talkoiltiin L-UKK:in viettitestauspäivässä. Koska L-UKK:in kenttä on käyttökelvottomassa kunnossa, testi pidettiin Hiiden Haukkujen kentällä (joka oli muuten aika hieno!). Olin paikalla jo tuntia ennen, joten ehdittiin puuhata koirien kanssa kaikenlaista ennen muiden saapumista. Ensin tottisteltiin Pätkän kanssa tottispuolella. Ohjelmassa oli kokeilla miten Pätkä erottelee jäävät (kun ei niitä olla oikein treenattu pitkään aikaan saati samassa treenissä) ja loppuun eteenmeno. Seisominen ja istuminen meni ok, maahanmenossa yritti ensin tarjota seisomista, seuraavat ok. Luoksetulokin oli ihan jees, mutta eteenmenossa pyrki lähtemään vinoon aika monta kertaa ennenkuin suostui uskomaan, että tälläkin kentällä "eteen" tarkoittaa ihan samaa kuin omalla *huokaus*. Pätkän jälkeen tytöt pääsivät hubbabubbailemaan agipuolelle ja koska esteet olivat niiiin houkuttavasti esillä, mentiin Pätkänkin kanssa vielä ottamaan keppitreeniä. Saatiin oikein hienoja sisäänmenoja kaikenlaisista kulmista ja kaupanpäälle vielä hieman häiriötäkin, kun kentällä treenasi joku muukin.

Hirmuisen mukava testipäivä kivassa seurassa ja taisi olla ensimmäinen oikeasti keväisenoloinen päivä, aurinko paistoi eikä tarvinnut hirveästi valittaa palelemista < 3. Briardejakin oli uskaltautunut paikalle kaksi - Hemmo&Minna innostuivat aiheesta edellisenä päivänä ja Pipsa&Nessa huristelivat paikalle Tampereelta. Mukavaa vaihtelua kaikkien rottweilereiden sekaan :D. Ennen kotiinlähtöä käväistiin Pätkän kanssa kokeilemassa vielä metrinen este. Pitää taas muistaa, että jos Pätkää hetsaa kapulalle se aika varmasti menee liian laakana hyppyyn (koskettaa). Kun lähettää normisti hyppyyn, ponnaa paremmin myös ylöspäin.

Nummelasta huristeltiin Espooseen Trim-it:iin, jossa Pätkis pääsi leikkimään Mellan kanssa ja Annan puunattavaksi ensi viikon näyttelyä (*ahdistus*) varten. Saas nähdä kuinka hyvin Pätkän hieno lookki kestää viikon treenit ja mudassarypemiset :D. Samalla pesaisin tytötkin hajuttomimmiksi.

Tänään yritettiin taas käydä pelloilla lenkkeilemässä, mutta eipä sinne ollut mitään asiaa edelleenkään ilman kalastushousu/saapasyhdistelmää. Samoin vedettiin vesiperä, kun yritettiin korkata (metsä)jälkikausi Kiljavalla ennen purutreenejä. On meinaan niin monessa paikassa ihan paljaan näköistä metsää, että olin melkoisen varma, että päästäisiin edes pikkaisen kaivelemaan nuuskutteluakin talviteloilta. Mutta ei toki meidän jälkimestoilla, siellä näytti kauttaaltaan vielä tältä:



Yhden pienen (joku 15 metriä x 2 metriä) kohtuu paljaan pläntin löysin ja siihen oli sitten pakko tallata kahden kepin minijälki. Oli kyllä niin paljon hometta pinnalla, että ei olisi pitänyt, mutta houkutus oli vaan liian iso. Jäljen Pätkis meni tarkasti ja todella kovalla innolla, kepit olisi tykännyt jättää ilmaisematta (muistutukseksi riitti ihan vain yskäsy, mutta silti...). Tuon lumen on kyllä parasta hävitä mahdollisimman pian, tässä alkaa oikeasti tulemaan vähän kiirus...

Purut olivat tällä kertaa Läyliäisissä melko pienessä kasvihuoneessa, jossa oli sellaiset 40 astetta lämmintä ainakin jossain nurkassa. Kuumat treenit siis. Pätkän kanssa jatkettiin jännityksen hakemista ja treenattiin hallin seinustalla olevien esteiden takana/välissä ja ote olikin taas parempi. Lisäksi vähän hallintaa. Kivat treeni (jos kamalaa kuumuutta ei huomioida), mutta silti oma mielentila on nyt sellaisessa "ei tästä tuu mitään" moodissa (jolloin kiinnittää huomiota vain siihen mikä ei mene niin hyvin ja ignooraa sen mikä menee hyvin), tahtois vaan kaikkea lisää. Graah.


Ai niin, unohtui viimeksi kirjata muistiin tyyppien eläinlääkärillä punnitut painot - Tara 31 kg, Momo 32 kg ja Pätkis 33 kg. Tasainen sarja, koossa ei hirveästi sukupuoli näy :P.