sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Himpskatin ylösmenokontakti!!

Juuri nyt ei mikään ärsytä niin paljoa kuin ylösmenokontaktit, kiukuttaa niin että tekisi mieli polkea jalkaa tai jotain :D. Mutta palataan niihin jäljempänä, ensin vähemmän ärsyttäviä päivityksiä...

Kevät etenee ihan hurjaa vauhtia, pellotkaan eivät ole enää järviä vaan niillä voi vetää ihan kunnon (muta)ralleja. Pahoittelut vielä normaaliakin laadukkaammista kuvista :P.



Nuppineulanpäät lintujahdissa (vinkki: menevät jossain ladon tietämillä :P)...


Juhuuu, kivaa oli! :D


En sitten kauaa saanut nauttia kaksi päivää aiemmin suoritetusta pesu- ja föönaussessiosta..

Apu on onneksi lähellä, virkistävä aamu-uinti puhdistaa hyvin pahimmat mutapaakut (jos ei halua kuunnella "TaraeiTaraEIodotatäällä.." hokemista niin kannattaa pitää äänet minimissä):



Keskiviikkona ehdittiin pitkästä aikaa Imphan tottiksiin. Pätkis teki tällä kertaa kaikki liikkeet putkeen helpotettuna eli palkkasin välissä, eteenmenoa ei tehty maahanmenon kera, eikä paikkamakuuta, ampumista tai ilmoittautumista. Ihan mukava treeni, ei mitään kummallisuuksia puoleen tai toiseen - tässä vaiheessa ei hirveästi viitsi lähteä hinkkaamaan asioita, jotka eivät ole kunnolla rikki.

Momo pääsi tällä kertaa autosta ulos kahteen kertaan. Ensin vähän hubbailemaan ja sitten vielä seuraamaan ja tekemään luoksareita paikkamakuussa olevan kaverin häiriöksi. Mitä kauemmin häiriökoirailu jatkui sitä mukavampaa Momolla tuntui olevan :). Taran piti päästä hubbailemaan Momon jälkeen, mutta autosta otettaessa käsissä oli kolmijalkainen mummeli. Oltiin juuri tehty rauhallinen joku 20 minsan lämppärilenkki remmeissä eikä koirassa näkynyt mitään outoa, joten aika ikävä ylläri tuo :(. On nyt ollut Rimadylillä tuosta asti ja pissalenkkilevossa lauantaiaamuun asti. Periaatteessa torstaiaamusta on käpötellyt ok, mutta venytetään rauhallista eloa vielä hetken.

Tottisten päätteeksi Pätkä sai vielä vuoden ensimmäisen esineruudun Annen esineillä (nostettiin kaksi esinettä, kolmas olisi ollut kovamuovinen kotelo, mutta en edes yrittänyt tässä vaiheessa nostattaa sitä kun ei näyttänyt luonnostaan nousevan). Oikein kivasti teki töitä ja keskittyi.

Torstaina purut edelleen Läyliäisissä kasvihuoneessa ja jo kolmas ei niin kiva treeni putkeen. Ärsyttävää. Akatemian agit menivät onneksi toosi hyvin, jopa ohjaus sai kehuja! :D Mutta itku pitkästä ilosta - ihan treenin lopuksi jätin jotenkin pikkurillini Pätkän hampaiden ja pallon väliin (Juhan sanoin "mitä et katsonut koiraa ja ohjannut kunnolla, nyt ehkä opit" :P), verta tuli hirmuisesti ja haava ei ollut mikään pikkuraapaisu vaan ihan kunnon palkeenkieli (tätä menoa pitää ihan oikeasti varmaan uusia se jäykkäkouristusrokotus...). Eikä jäänyt edes treenin ainoaksi palkeenkieleksi - verenpurkauksesta hieman toivuttuani huomasin, että paljastelin reteesti puolta reidestäni, kun myös verkkareihin oli ilmaantunut kunnon reikä. Ihan puhtaita vahinkoja kaikki, mutta hieman jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu...

Lauantaiaamu aloitettiin metsälenkillä Kiljavalla - viime päivityksen ihan luminen metsä näyttää nyt tältä < 3:




Pari kahden kepin janatreeniä vielä ennen kotiinlähtöä. Janat ja jäljestäminen kivoja, mutta hemmetti ne kepit - ei tuo ötökkä taas vaan millään malttaisi pysähtyä ilmaisemaan, graaah! Lenkin ja treenin jälkeen porukka oli melkoisen likaista ja risuista (ja ihan tarkoituksella mentiin tuonne, ettei kurastuttaisi pelloilla...). Vettäkin satoi ja oli kylmä ja ja... Mutta ei auttanut nariseminen, oli heitettävä tytöt kotiin ja suunnattava Pätkän kanssa (suihkun kautta) kohti Hyvinkäätä ja meidän sertiprojektin seuraavaa etappia.

Näyttelyt tuntuvat saavan minusta sen ärtyisimmän puolen esiin supernopeasti, tällä(kin) kertaa meinasin kääntyä kannoillani jo heti ilmoittautumisen jälkeen. Olin odottanut, että ulkonäyttelyssä olisi jotenkin vähemmän ahdasta (ja ahdistavaa), mutta ei. Kaikenlisäksi ei vaan mitenkään kykene ymmärtämään miksi niitä koiria pitää päästää remmi löysällä toisten iholle kun muutenkin on niin ahdasta että joutuu pujottelemaan tietään eteenpäin. Pätkistä ei tuntunut haittaavan nuo tungettelijat, mutta oma ärsytyskynnys ylittyy ihan samantien - yleensä ne koirat kiskottiinkin luokse vasta siinä vaiheessa kun omistaja sattui vilkaisemaan minuun päin :P. Noh, mentiin Pätkän kanssa takaisin autoon sadetta pakoon mököttämään ja odottamaan omaa vuoroamme. Noora oli onneksi innostunut tulemaan mukaan, joten ei tarvinnut yrittää itse tupsuttaa tai esittää Pätkää. Ja kyllä kannatti - Noora sai puhallettua Pätkän uroksen näköiseksi ja (kilpailun puuttuessa) saatiin eka sertimme! Lähtölaskenta Pätkän turkin alasajamiselle alkoi än yy tee nyt! :D

Arvostelukin oli ihan jees: "Erinomainen tyyppi. Urosmainen. Hyvä päänmuoto. Erinomainen ilme. Oikea hampaisto. Erinomainen kaula ja ylälinja. Tyypillinen J-koukku hännässä. Riittävä rintakehä. Hyvät kulmaukset ja sivuliike. Hieman ahdas takaa. Hieman pehmeät ranteet (toim.huom. tuomari ei kuulemma kokeillut jalkoja lainkaan joten niiin leikkaan Pätkän "hiihtotossut" ennen seuraavaa koitosta...). Erinomaiset kannukset. Hyvä karva".

Jos en nyt niin viihtynytkään näyttelyalueen ahtaudessa niin Pätkän hirrmuisen reippaan jälkikasvun tapaaminen korvasi aikasta paljon, pikkuinen Maisku on kyllä niiin symppis pusupoika < 3. Kaikenlisäksi se tuntuu menevän väritykseltään joka kerta punaisempaan suuntaan, ei Pätkis vaan tuon ikäisenä... Muutenkin oli kiva nähdä ihmisiä, joihin ei usein livenä törmää ja kun nyt pennuista puhutaan niin pikkuinen Tarto -tyttökin oli kovin hurmaava, vaikka "väärän värinen" olikin :D.

Tänään jälleen aikainen herätys - tällä kertaa nokka kohti Purina-Areenaa ja agikisoja. Kaksi agirataa, molemmissa tuomarina Ritva Herrala. Olisi kyllä kiva jos noista radoista olisi saanut ratapiirustukset, ensimmäisessä oli ainakin yksi sellainen "kompa", että olisi kiva muistella myöhemminkin.

Ekalla radalla Pätkis oli taas ärsyttävän kierroksilla - piippasi/äänteli radalla eikä keskittynyt ohjaukseen kunnolla. Hylly tuli kyllä ihan omasta ohjausmokasta jo neljännellä esteellä (unohdin taas koiran selän taa ja sinne män...), mutta olisi se tuolla kaahottamisella tullut monta kertaa sen jälkeenkin. Pikkasen pisti ärsyttämään Pätkiksen tilat, joten tehtiin kolmikon kanssa lähes tunnin lenkki (tuolla on kyllä ihan parhaat lämppäysmaastot - loputon määrä hiekkateitä joita pitkin voi tehdä vaikka kuinka pitkää lenkkiä), jonka aikana Pätkikseltä karsittiin kaikki mahdollinen perseilyn ajatteleminenkin.

Tokalla radalla olikin sitten kivasti näpeissä ja rata tuntui kivalta. Harmi vaan, että A:n ylösmenokontaktilta tuli vitonen. Aika -10,60 ja sijoituksena 3. Edit: google löysi kanssakilpailijan blogin, jossa kivasti radat ja tulokset. Mutta että osaa harmittaa, on se kumma ettei noita ylösmenovirheitä tule kuin silloin (tämä siis toinen kerta) kun se vie mahdollisuuden nollaan. Vieläkään en ole ihan valmis ryhtymään ylösmenojen opettamisen vaatimaan urakkaan (näillä vapaatreenimahdollisuuksilla etenkään), mutta aika lähellä aletaan jo olla... Pläääh!

Lyhyen hengähdystauon jälkeen hurautettiin viimeistä kertaa Läyliäisiin puruihin. Nyt kokeiltiin vain sivu- ja selkäkuljetuksia sekä hyppyjä, joten en päässyt niin pahasti ahdistumaan treeneistä :P. Hypyissä tuppasi kohdistamaan keskelle maalimiestä (oli tyyny missä hyvänsä), mutta parin kerran jälkeen alkoi kohdistamaan oikein. Ehkä tällä saisi myös karsittua tassut edellä hyppäämistä.

Tarkoitus oli tehdä vielä Kiljavalla pikainen metsälenkki ja jana tms treeniä, mutta torstaina "haavoittunut" sormi aukesi uudelleen (vaikka olin sen sitonut laastareiden sisään tosi huolellisesti) treenien lomassa eikä huvittanut verta valuvan sormen kanssa tehdä mitään muuta kuin ajaa suorinta tietä kotiin...

3 kommenttia:

  1. kröhöm... "Noora oli innostunut tulemaan mukaan"... korvataan sanoilla unissakävelijä oli pakotettu tai jotain! ei mulla muuta :P

    VastaaPoista
  2. Mä kirjoitin ensin jotain enemmän tuon suuntaista, mutta vaihdoin sitten pirtsakampaan ilmaisuun :D

    VastaaPoista
  3. Nii-ih, koska mä ja pirtsakka näyttelyilmestys ollaan ihan synonyymejä! ;)

    VastaaPoista