sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Uimahyppyjä ja hankikantoa

Petri palasi torstain purutreeneissä puikkoihin ja me jouduttiin samointein tositoimiin - otettiin irrotuksia, hallintaa, piilolla haukkumista ja hyppyjä. Pätkis oli jotenkin vielä normiakin enempi tiloissaan eikä treenin loputtua meinannut luopua hihastaan lainkaan (yleensäkin tuo hengittelee hiha suussa piiitkät tovit, mutta tällä kertaa jouduin lopulta lähtemään kävelyttämään Pätkää, kun itseä alkoi paleltamaan odottelu). Erityisen kivaa oli, että kerrankin ehdin torstaitreeneissä katsoa muidenkin treenit ennenkuin piti lähteä huristamaan kaasu pohjassa kohti agitreenejä. Osasyynä varmaan, ettei meitä ollut paikalla kuin kolme, mutta silti :D.

Kiitämisetkin sujuivat yllättäen jälleen ihan jees, osattiin sellaisia kuvioita joita en tiennyt meidän osaavan, tehtiin putkeen useampia onnistuneita valsseja (joita yleensä välttelen viimeiseen asti, kun tällaisesta kömpelyksestä tuntuu, että niissä jää luuppiin pyörimään ympyrää :D) ja keskityttiin rytmitykseen, josta sain useammankin ahaa -elämyksen. Vitsit kun olisi ratapiirrokset, niin voisi muistella mitä sitä tulikaan tehtyä. Kontakteilta sain satikutia juoksemisesta koiran eteen pysäyttämään. Tuollaisen ratkaisun sijaan pitäisi oikeasti vaatia koira tekemään pysähtyminen itse (hallintaa...), eikä fuskata tuolleen, vaikka koira kävisikin kiihkeänä... Vitsit kun olisi mahdollisuus treenata enemmän, niin ehkä tuon ongelman saisi kunnolla kuntoon - puoli tuntia joka toinen viikko (jos sitäkään) ei vain ole lähellekään tarpeeksi treeniä.



Noin muutoin viikko on ollut harmittavaisen vähäaktiviteettinen. Aamuisin on ollut hurrjasti pakkasta ja lenkkeilyt ovatkin jääneet ärsyttävän lyhyiksi. Tottiksiinkaan ei ehditty, kun työt haittasivat ikävästi harrastamista. Mutta kosteaakin kosteampi lauantai korvasi varmasti ainakin vähäsen viikon tylsyyttä. Ensin tyypit pääsivät polskutelemaan Hyvinkään koirakylpylään ja sen jälkeen Trim-it:iin Annan luo pesulle. Olettaisin tosin, että vain Pätkis nautti myös jälkimmäisestä aktiviteetista - Pätkän pesuvisiittiin kun sisältyi myös paljon leikkiä Mellan kanssa :P.

Pätkis yrittää kaikkensa liehitellä ja Mella pohtii huomioisiko armollisesti toisen yrittämisen...
Tyyppien uittaminen oli tällä kertaa vähän edellistä hankalampaa. Pätkis(kin) alkoi käymään himppasen liian kuumana, joten jouduin uittamaan kaikkia erikseen, kun en jaksanut olla jatkuvasti komentamassa jotain rauhoittumaan... Taralla oli edelleen hirveä hinku uimaan, vaikka olikin viimekertaista väsyneempi eikä jaksanut polskuttaa ihan niin pitkiä pätkiä kerralla. Momonkin uimiset taisivat jäädä tällä kertaa edellistä lyhemmiksi ja laiskana en jaksanut "kuntouittaa" Pätkääkään koko aikaa, vaan tyydyin heittelemään sille leluja altaaseen haettavaksi.

Hauskaa oli silti jälleen kerran ja mikä ihaninta, Pätkiksen jälkikasvusta oli paikalla Mainion lisäksi oma suosikkien suosikki Kiukku -tyttö, jonka olen nähnyt viimeksi joulun alla, kun käytiin Nooran kanssa viemässä tyttö omaan kotiinsa. Harmillisesti tultiin vähän myöhässä paikalle ja ehdin nähdä Kiukkua vain sisällä uimalassa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Tosi kiva oli huomata, että pikkutyttö oli aivan yhtä suloinen ja reipas kuin silloin pikkiriikkisenä pipanana (kovin pieni se ei kyllä enää ollut, joskin luustoltaan selkeästi Mainiota kevyempi). Ensikertalainen maalaistyttö polskuttelikin menemään melkein kuin vanha tekijä  <  3.

Kiukku alhaalla nousemassa altaasta, Mainio ylhäällä Otson ja Nessan seurassa:


Mainio johtaa joukkoja toisella puolella:


Ja Kiukku polskuttaa omalla puolellaan kohti ramppia:


Omistani en tietty tälläkään kertaa tajunnut yrittää ottaa kuvia, mutta ehkä parempi niin, onpahan vielä toimiva puhelin käytössä :D.

Tänään aamulla mittari näytti taas kerran herätessä -21, tuntia myöhemmin mentiin huonompaan suuntaan mittarin osoittaessa odotuksista poiketen -23 astetta. Aurinko paistoi kuitenkin niin houkuttelevasti, että päätin lopettaa lusmuilun, pukea meille kaikille kunnolla päälle (etenkin kun Pätkän korvantaukset tuntuivat vielä hieman kosteilta sen kömpiessä aamulla hakemaan aamurapsutuksensa) ja uskaltautua ulos pakkaseen. Ja kyllä kannatti! Alkulenkki saatiin kulkea kirkkaassa auringonpaisteessa typötyhjillä pelloilla, joiden lumipeite vihdoin ja viimein kantoi meitä kaikkia! En ihan heti keksi mitään parempaa < 3.

Aamujumppaa kimpassa:


Pätkän ja Momon mielestä Tara voi jyrsiä keppejä myöhemminkin, nyt juostaaan!:

Pätkis tykkää juosta omia kuvioitansa ihan vaan juoksemisen ilosta, ilonpilaaja Momon pitää välillä koittaa josko saisi torpattua tyypin vauhdista (harvemmin onnistuu :D):  

Muuta kitisemistä ei tällä kertaa irtoa kuin, että ihan oikeasti pitää hankkia se kamera - on melkein rikos olla ikuistamatta tällaisia kelejä! Ja kun nyt vauhtiin päästiin, niin ihan vähän pitää purnata noista jäljellä olevista turkeistakin - kun purutreenit peruttiin inhan pakkasen takia enkä keksinyt mitään korvaavaa aktiviteettia illaksi, joutuivat Pätkä&Tara takkuineen käsittelyyn - ja että niissä olikin taas selvitettävää! Loputtomalta tuntuva urakka päättyi lopulta kipeisiin rakkoihin käsissä siitä huolimatta, että molemmat näyttävät (ja tuntuvat) enemmän tai vähemmän öljyssä pyöritetyiltä. Ei ole kyllä yhtään reilua, ettei tänne ole sattunut yhtään sellaista briardia, jolle riittäisi viiden minuutin kampaus kerran kahteen kuukauteen (Momon kynityssä lookissakin on alkanut tuntumaan jo pientä epäselvyydenpoikasta)..