Pömpelipuruja ja semmailua

Muiden valittaessa kylmyydestä ja pitkittyneestä talvesta, me ollaan nautittu elämästä. Etenkin viime viikolla, kun aamulla mittari näytti välillä reippaasti 20 astetta miinusta oli elo aika leppoisaa. Sama minä viikonpäivänä tai mihin kellonaikaan oltiin liikkeellä ja sama kuinka kirkkaasti aurinko paistoi, ihan saatiin olla omassa rauhassa. Ei vaan voinut valittaa < 3.



Viikonloppuna meidät tiputettiinkin sitten ryminällä takaisin maanpinnalle, kun jo seitsemän jälkeen rämmittiin pelloilla ruuhkassa ja nyt viikolla hiihtäjät ovat saapuneet jo kuudelta sopulilaumoina meidän aamupelloille - kerrassaan hävytöntä! Kireät aamupakkaset saisivat siis ihan vapaasti tulla takaisin ja pysyäkin vielä vaikka kuinka pitkään...



Naatiskelua:


Säästäväisinä ollaan leikitty jo pari viikkoa pellolla samalla kepillä...



Tänään Tara kantoi rakkaan kepakon kotiin asti, joten meidän pitää nyt varmaan sitten löytää uusi keppi leikittäväksi...

Pellolla ulkoillessa voi törmätä keppien lisäksi muihinkin mielenkiintoisiin juttuihin, kuten esimerkiksi outoihin harmaisiin stalkkereihin...

Hei! Ketä tuolla toisella puolella oikein on! Tunkeilijoita!


Tyyppi kehtaa vielä seurata perässä!










Pätkis kunniakierroksella - kaikkien outojen hiippareiden karkoittaja!






Samaan aikaan toisaalla, tietämättömänä Pätkän urotöistä, rouvaosasto nauttii rauhassa kasvispitoista aamiaistaan...


Puruissa otettiin Pätkän otteen parantamisen suhteen torstaina uudet keinot käyttöön (edellisen sunnuntain treeneistä en muista oikeastaan mitään, sen sitä saa kun ei heti kirjaa asioita ylös) - hämärä työmaaparakki täynnä kamaa ja pienenä lisämausteena vielä lumen/pakkasen vuoksi todella liukkaalla lattialla varustettuna. Lyhyt pätkä hallintaa alkuun ja haukkumaan, josta sitten Petrin vanavedessä kohti koppia, seuraavat suoraan irrotuksesta haukku valjaista (aiheutin taas vaaratilanteita joustamalla niin, että Pätkällä oli "vähän" liikaa liikkumavaraa suhteessa Petrin naamaan...) ja kun Petri pääsi koppiin, koira perään haukkumaan ja puru siellä. Olin  ihan satavarma, ettei koira mene koppiin Petrin perässä (kun Pätkishän nyt vaan on sellainen epävarma reppana vai miten se meni :P). Ei mitenkään yllättävää, että oltiin yhtenä rintamana kun minä olin vieressä "kannustamassa", mutta kun minä häivyin takavasemmalle, niin sinne se mamman peukaloinen vaan meni koppiin liukastelemaan, ihan yksinään. Taisi taas jotain muuta kuin koiraa jännittää tilanne eniten :P. Ja oli kuulemma ihan selkeesti parhaat purut tähän mennessä (ja aika kivaa haukkuakin Pätkä tarjosi)!

Sunnuntain treeneissä oltiin samoilla linjoilla, joskin torstain treenit näkyivät etenkin alkuun rohkeudessa (ekalla kiekalla mamman tuki jopa kelpasi) ja haukussa (paikassa yms). Pätkis kuitenkin hienosti ylitti itsensä ja ote pysyi oikein hyvänä. Kassotaan mitä tämä tuottaa... Treenien parasta antia oli kuitenkin tällä kertaa ehdottomasti Aapo -veljen vierailu. Että tätä ollaankin odotettu ja melkoinen sissi Niina oli tehdessään näin reippaan koukkauksen kotimatkaansa, ihan vain jotta minä pääsisin ihastelemaan Aapoa puruissakin! Paljon samaa on pojissa ja sitten niitä erojakin, mm ote Aapolla on veljeään parempi.

Purut eivät olleet ainoa paikka sunnuntaina, jossa sain ihastella sukulaiskoiria. Päivä oltiin nimittäin aloitettu tottisseminaarilla Riihimäellä, jossa oma keskittyminen oli aikalailla Aapossa, Marassa ja Pätkiksen Eikka pojassa. Kerrassaan hurrmaavia jokaiikka ja isot pojat olivat jälleen kerran menneet isoja askelia eteenpäin. Hienon näköistä menoa! Pikku Eikan tottelemisen alkeita katsellessa sitten läikähteli sydänalassa ihan kunnolla - ihanan aktiivinen ja keskittymiskykyinen pieni turrinitiö < 3. Kaiken päälle ehdin vielä pikkuisen puljaamaan turisti Maiskun kanssa - aika täydellinen alku päivälle siis! Joitakin huonolaatuisia kuvia pojista työn touhussa löytyy TÄÄLTÄ.

Pätkiksen kanssa oltiin Janika Elon ryhmässä ja haettiin apua siihen mihin aiemminkin - ohjaajan paketoimiseen. Samalla katsottiin pitkät pätkät seuraamista, maahanmenot ja ihmeteltiin lopuksi vielä meidän luoksetulo-ongelmaakin. Toiselle kiekalle ei valitettavasti enää ehditty, kun piti lähteä huristamaan nasta laudassa kohti purutreenejä, mutta eiköhän yhden kiekankin anneilla pötkitä taas jonkin matkaa.

Äiti ja poika spurttaamassa päättömästi kohti auringonnousua...

Akatemian ageissa törmättiin keppiongelmaan (muun muassa..). Ensin tökki kepeille lähettäminen - vauhtia hirveästi, kepit avokulmassa hypyltä seinän vieressä ja molemmin puolin esteansat. Oli kyllä niin vaikeaa saada koira menemään kepeille eikä suoraan linjassa olevalle hypylle. Kun oma ajoitus oli kunnossa ei asiassa toki mitään ongelmaa ollut, mutta sen ajoituksen onnistuminen vauhdissa oli jostain syystä hirveän hankalaa. Pahempi juttu oli sitten keppien loppupää, josta Pätkis tuli sinnikkäästi ulos aina toiseksi tai kolmanneksi viimeisestä välistä (mitä ei ole tehnyt aikoihin). Keppien edessä oli noin puolen metrin-metrin päässä hyppyeste hieman vinossa, ja keppien jälkeen piti tehdä 90 asteen käännös kohti seuraavaa estettä - Juhan mukaan syy ongelmaan. Tätä pitää muistaa harjoitella seuraavissa vapaatreeneissä!



Jotain ikävääkin pitää jostain syystä aina olla. Tällä kertaa sellainen sattui tänään aamulenkillä, kun Pätkikseltä kuoriutui nahat takajalan anturasta. Mitä luultavimmin jossain vaiheessa kun juoksi pallojen perässä hangessa (kuten joka aamu jo jokusen aikaa). Yritin valita pehmeämpiä kohtia revittelyyn, mutta ilmeisesti alkaa olemaan niin kovaa kuorta jokapaikassa, ettei vahingolta voitu välttyä. Oli kyllä taas niin huono koiranomistaja olo, kun tajusin homman suihkutellessani Pätkän tassuja puhtaaksi lenkin jälkeen (verta tuli yllättävän paljon). Eipä tuo pieni koiranpoikanen ollut kertonut yhtään, että johonkin oli sattunu :(. Onneksi haava on anturan yläosassa, kynnen "päällä", joten normaalia kulkemista sen ei pitäisi hirveästi haitata, vaikka tossu siihen pitääkin laittaa. Mutta katsotaan mitä tuo haava tekee treenaamiselle ja muulle vauhdikkaammalle elämälle :/.

                Maailman parhaat kuuraparrat < 3.

Suositut tekstit